Kirjoitinkin jo tuonne raporttiin Marin vierailusta, että Mari lupasi sitten kirjoittaa oman näkökulmansa Hildesheimista; miten täällä todella menee ja miltä tämä paikka näyttää muutoin kun minun(Juho) tai Niileksen näkökulmasta. Tässäpä Marin raportti lyhentämättömänä, kiitos Mari!
Totuus Hildesheimista ja poikien vaihdosta :)
Heti alkuun pahoittelen, että mun kommentit kesti näin kauan, mutta reissussa en ehtinyt koneelle ja sen jälkeen Joensuuhun palattuani elämä on ollut yhtä hullunmyllyä.. Pidin siis ekat kesälomaviikot jo nyt toukokuussa, pakkasin rinkan selkään ja lähdin matkaan. Saksa kun sattuu olemaan lähes toinen kotimaa mulle, niin ei poikien kauaa tarvinnut houkutella mua sinne tulemaan visiitille, varsinkaan, kun Pohjois-Saksa on astetta vähemmän tuttu..
Aivan mahtavat pari päivää sain viettää poikien ja heidän kavereidensa seurassa, tuli
testattua Juhon huikea pyörä, kicker, karaoket irkkupubissa espanjalais-ranskalais-suomalaisena kvartettina (Juho siis oli kipeenä tuona iltana..;), ?nähtyä? Juhon kummallista kämppistä, ainakin vilaukselta, hänen hiihtäessä vessasta takaisin makkariin, mahtava jalkapallotunnelma Bundesligan pelistä, halvat ruuat ja ah
niin ihana saksalainen olut! Sitä kaipaan nyt, aina ja ikuisesti!
Poikien kavereista eniten odottelin espanjalaisen Ramin tapaamista, koska pojat siitä oli niin paljon hehkuttanut. Ja tyyppi on uskomaton!! :) Kielitaitoa häneltä ei oikein löydy, mutta silti menossa ja hengessä mukana koko ajan, lauloi kiltisti karaokeakin meijän kans, liekö ymmärtänyt mihin suostui, kun kysyin;)
Toisena iltana, kun Juho sairastu, juttelin Juhon mesessä brittiläisen tytön kanssa ja sovittiin, missä tavataan? mahtavaa tää vaihtarimeininki, että jos oma kaveri sairastuu, sen kavereitten kans voi lähtä liikenteeseen! ja olihan toki Nipa mukana...Nipa vaan tykkäs baarissa ihan hitusen keskittyä muihin tyttöihin..;) Nipa, Nipa, Nipa...;) Ai niin, edellisen illan baarikeikalla nähtiin Rikukin! :) Ei oikeesti voi olla niin samannäköstä ja samanolosta kaveria..;) Juho on edelleen katkera, kun en suostunut yhteiskuviin... :)
Melkein sain tapatettua itteni myös tuolla reissulla, baariin lähtiessä, Juhon tandemin Lean kaveri Ollie heitti, et lähe Mari hakeen hänen pyörää, niin pääset
kyydissä..Noh..minähän lähin ja oli mukava rupatella saksaa (poikien kanssa saksaa
puhuessa, kun tuppas muutama tauko tulemaan väliin..;). Kun pyörä lähesty, huomasin, että ei perskele, siinä ei oo tarakkaa...Mää sanoin siinä vaiheessa, et juoksen takasin ja lähinki pomppimaan jo eteenpäin..Mut Ollie totes vaan, et tuu tähä tangolle..Ilmeisesti saksalainen kalja oli tehnyt tehtävänsä, kun hyppäsin siihen tangolle naisellisesti istumaan ja lähettiin liikenteeseen..Tyyppi oli tehny sitä ilmeisesti ennemminkin, koska vauhti oli kovempi kuin mitä normaalisti ees yksin ajelis ja suhteellisen vakaa kuitenkin..Mutta täytyy myöntää, etten ehkä koko reissulla pelänny niin paljon missään, kuin siinä kyydissä! :) mutta hengissä, hengissä..:)
Mutta siis tiivistettynä, oli hauska reissu ja pojat tuntuivat viihtyvän hyvin ja ovat jopa uskaltautuneet sosiaalistumaan..Yks brittityttö kysykin, että miten nää suomalaiset jaksaa bilettää näin paljon..:) Totesin vaan, että sama meno jatkuu, mihin Suomessa jäivät :) Kielitaito on karttunut, tuumaustauot sanojen välissä on aivan sallittavaa..;) Ja niinkuin huomasitte, aikalailla totuuden pojat oli kirjotellu, suuria yllätyksiä ei tullu vastaan:) ehkä luotamme näihin blogiajatuksiin..:)
Ai niin ja Juhon pitäs oppia kattomaan kelloo ja arvioimaan oma ajankäyttö. Melkein
kiukustuin ja Nipa joutu taivastelemaan Hannoverissa yksin. Juho, ei näin!!! Mut kiitos pojille vkonlopusta, mun matka jatku sieltä Itävaltaan ja Puolan kautta tuleskelin sitten Suomeen takaisin..Toivottavasti nähdään, ennen kuin itse lähden taas maailmalle! VIEL SPASS!! :)
-Mari
torstai 29. toukokuuta 2008
keskiviikko 28. toukokuuta 2008
28.5.08 Ajatuksia täältä Hildesheimista
Nämä aikaisemmat blogitekstit ovat olleet aika pitkälti reissupainotteisia, vaikka täällä Hildesheimissahan sitä tulee kuitenkin suurin osa ajasta vietettyä. Ajattelinkin kirjoitella vähän tunnelmia Hildesheimista välillä, ollaanhan tässä jo pikkuhiljaa puolivälissä reissua.
Aika on mennyt todella nopeasti, kiitos tämän mukavan kaupungin, yliopiston ja runsaiden aktiviteettien, sekä myös matkustelun, josta ollaankin jo aika paljon kirjoiteltu. Parasta täällä ovat kuitenkin ihmiset, sekä erasmus-porukka että myös paikalliset, joihinka on tutustunut yliopistolla opintojen yhteydessä. Opiskelijat tulevat täällä helposti juttelemaan, ja tämä tekeekin lähestymisen helpoksi. Ongelmanahan tietysti on tämä kielimuuri, joka onneksi alkaa pikkuhiljaa, päivä päivältä murenemaan; Saksa alkaa sujumaan jotenkuten(yllättävän paljon kuitenkin seurasta ja päivästä riippuen), kuitenkin siten, että englanniksi ei tarvitse muuttaa keskusteluja niin usein kuin vaihdon alkaessa. Saksan käyttöä helpottaa varmasti myös se, että normaalista poiketen, myös vaihtarit yrittävät puhua täällä saksaa. Oikeastaan englantia puhutaan sitten, jos saksaksi ei vaan onnistu sekä myös brittityttöjen kanssa, joilta saksa ei oikein taivu. Heidän kanssa on kyllä mukava puhua englantia; on se aksentti sen verran mukavan kuuloinen ja kieli rikasta, tottakai koska se on heidän äidinkielensä.
Aikaisemmin kirjoitin jotain Tandem-ohjelmasta, joka käytännössä tarkoittaa sitä , että halutessaan henkilö ilmoittaa yliopistolle, jos tahtoo jutella vierasta kieltä(esim. suomea) jonkun sitä äidinkielenä puhuvan vaihtarin kanssa, ja välillä puhutaan saksaa, joten molemmat oppivat. No minä kun ilmoittauduin Niilestä nopeammin ensimmäisellä viikolla tähän ohjelmaan, minä sain kaverin, jonka kanssa jutella suomea, eli siis Lean, mutta Niilekselle ei vastaavaa kaveria ole löytynyt. Tämä systeemi on varmasti yksi parhaista tavoista tutustua täällä ihmisiin; minulle kun sattui kaveriksi Tampereella vaihdossa ollut tyttö, jolla on paljon kavereita täällä -> sitä kautta ollaan tutustuttu myös muihin tyyppeihin ja opittu mukavasti saksaa. Uusiin ihmisiin ollaan tutustuttu usein paikallisessa perisaksalaisessa pubissa, jossa ollaan pelailtu Kicker-pöytäfutista joka tiistai, kun olemme kaupungissa olleet; jonkinlainen perinne siis :)
Kaupunki ja yliopisto itsessään ovat mielestäni hyvin eläväisiä; vaikkakin muualta Hildesheimiin tulleet eivät Hildesheimia kovin kummoisena kaupunkina pidäkään, sen pienen koon (100 000 asukasta) vuoksi. Suomalaiselle tämänkokoinen kaupunki on kuitenkin oikein mukava ja kotoisa ja kun täällä on ollut monenlaisia tapahtumia, tänään viimeisimpänä yliopistolla "Fun cup" -niminen turnaus, on viihtyminen ollut taattu. Tänään oli siis yliopiston urheilupuolen järjestämä yhdistetty jalkapallo-lentopallo-turnaus, jossa jokainen joukkue pääsi pelaamaan 2 peliä molempia lajeja. Jatkopeleihin meidän joukkueemme(Tomatidos, managerina Rami, pelaajina Suomen, Espanjan, Ranskan ja Belgian parhaimmisto sekä yksi Saksalainen vahvistus) ei kuitenkaan valitettavasti päässyt; 2 voittoa ei riittänyt. Hauskaa oli kuitenkin ja pelien jälkeen grillailtiin ja pelailtiin korista lämpimässä kelissä.
Yliopisto itsessään on osoittautunut mukavaksi ja valitsemani kurssit hyviksi ja opettavaisiksi. Teen siis täällä nyt kaiken kaikkiaan 8 kurssia, 4 liikuntaa(sulis,jalis,koris sekä pienpelit), 2 kurssia englanniksi(negotiating across cultures and aspects of intercultural communication), saksan kielikurssin sekä yhden koulukurssin, jossa pääsemme seuraamaan saksalaista opetusta ja oppimista -> antaa mukavasti näkökulmaa myös omaan opettajuuteen. Myös liikunnan kurssit on suunnattu opettajaksi opiskeleville, joten niissäkin aiheita lähestytään didaktisesta näkökulmasta. Hyviä valintoja mielestäni kaikki, vähän erilaisia juttuja verrattuna Suomeen, mutta se on vaan hyvä asia. Koulua ei kuitenkaan ole liikaa, maanantaina ja tiistaina vähän enemmän, keskiviikko vapaa, torstaina yksi kurssi ja perjantaina koulukurssi, hyvin sopivasti mitoitettu siis :)
Ainii, eilen oli ihan vekkuli sattuma, kun tultiin pois schluckspechtistä(tämä perisaksalainen pubi) pelaamasta kickeriä, pysäytti poliisi meidät, kun Niileksen pyöränvalo ei pelannut. Onneksi siitä ei kuitenkaan sakkoa tullut, taisi poliisi sen verran meitä turisteina pitää sen jälkeen kun olimme suumme aukasseet ja vähän saksaa jutelleet. Toinen hassu juttu oli tänään, kun lukaisin iltalehden uutisotsikot: "Saksalaisjoessa nähty krokotiili" -> ylläri, että Hildesheimissa.. että eikun uimaan vaan :D
Siinäpä vähän tämmöistä väliraporttia täältä saksanmaalta tällä kertaa :)
-Juho
Aika on mennyt todella nopeasti, kiitos tämän mukavan kaupungin, yliopiston ja runsaiden aktiviteettien, sekä myös matkustelun, josta ollaankin jo aika paljon kirjoiteltu. Parasta täällä ovat kuitenkin ihmiset, sekä erasmus-porukka että myös paikalliset, joihinka on tutustunut yliopistolla opintojen yhteydessä. Opiskelijat tulevat täällä helposti juttelemaan, ja tämä tekeekin lähestymisen helpoksi. Ongelmanahan tietysti on tämä kielimuuri, joka onneksi alkaa pikkuhiljaa, päivä päivältä murenemaan; Saksa alkaa sujumaan jotenkuten(yllättävän paljon kuitenkin seurasta ja päivästä riippuen), kuitenkin siten, että englanniksi ei tarvitse muuttaa keskusteluja niin usein kuin vaihdon alkaessa. Saksan käyttöä helpottaa varmasti myös se, että normaalista poiketen, myös vaihtarit yrittävät puhua täällä saksaa. Oikeastaan englantia puhutaan sitten, jos saksaksi ei vaan onnistu sekä myös brittityttöjen kanssa, joilta saksa ei oikein taivu. Heidän kanssa on kyllä mukava puhua englantia; on se aksentti sen verran mukavan kuuloinen ja kieli rikasta, tottakai koska se on heidän äidinkielensä.
Aikaisemmin kirjoitin jotain Tandem-ohjelmasta, joka käytännössä tarkoittaa sitä , että halutessaan henkilö ilmoittaa yliopistolle, jos tahtoo jutella vierasta kieltä(esim. suomea) jonkun sitä äidinkielenä puhuvan vaihtarin kanssa, ja välillä puhutaan saksaa, joten molemmat oppivat. No minä kun ilmoittauduin Niilestä nopeammin ensimmäisellä viikolla tähän ohjelmaan, minä sain kaverin, jonka kanssa jutella suomea, eli siis Lean, mutta Niilekselle ei vastaavaa kaveria ole löytynyt. Tämä systeemi on varmasti yksi parhaista tavoista tutustua täällä ihmisiin; minulle kun sattui kaveriksi Tampereella vaihdossa ollut tyttö, jolla on paljon kavereita täällä -> sitä kautta ollaan tutustuttu myös muihin tyyppeihin ja opittu mukavasti saksaa. Uusiin ihmisiin ollaan tutustuttu usein paikallisessa perisaksalaisessa pubissa, jossa ollaan pelailtu Kicker-pöytäfutista joka tiistai, kun olemme kaupungissa olleet; jonkinlainen perinne siis :)
Kaupunki ja yliopisto itsessään ovat mielestäni hyvin eläväisiä; vaikkakin muualta Hildesheimiin tulleet eivät Hildesheimia kovin kummoisena kaupunkina pidäkään, sen pienen koon (100 000 asukasta) vuoksi. Suomalaiselle tämänkokoinen kaupunki on kuitenkin oikein mukava ja kotoisa ja kun täällä on ollut monenlaisia tapahtumia, tänään viimeisimpänä yliopistolla "Fun cup" -niminen turnaus, on viihtyminen ollut taattu. Tänään oli siis yliopiston urheilupuolen järjestämä yhdistetty jalkapallo-lentopallo-turnaus, jossa jokainen joukkue pääsi pelaamaan 2 peliä molempia lajeja. Jatkopeleihin meidän joukkueemme(Tomatidos, managerina Rami, pelaajina Suomen, Espanjan, Ranskan ja Belgian parhaimmisto sekä yksi Saksalainen vahvistus) ei kuitenkaan valitettavasti päässyt; 2 voittoa ei riittänyt. Hauskaa oli kuitenkin ja pelien jälkeen grillailtiin ja pelailtiin korista lämpimässä kelissä.
Yliopisto itsessään on osoittautunut mukavaksi ja valitsemani kurssit hyviksi ja opettavaisiksi. Teen siis täällä nyt kaiken kaikkiaan 8 kurssia, 4 liikuntaa(sulis,jalis,koris sekä pienpelit), 2 kurssia englanniksi(negotiating across cultures and aspects of intercultural communication), saksan kielikurssin sekä yhden koulukurssin, jossa pääsemme seuraamaan saksalaista opetusta ja oppimista -> antaa mukavasti näkökulmaa myös omaan opettajuuteen. Myös liikunnan kurssit on suunnattu opettajaksi opiskeleville, joten niissäkin aiheita lähestytään didaktisesta näkökulmasta. Hyviä valintoja mielestäni kaikki, vähän erilaisia juttuja verrattuna Suomeen, mutta se on vaan hyvä asia. Koulua ei kuitenkaan ole liikaa, maanantaina ja tiistaina vähän enemmän, keskiviikko vapaa, torstaina yksi kurssi ja perjantaina koulukurssi, hyvin sopivasti mitoitettu siis :)
Ainii, eilen oli ihan vekkuli sattuma, kun tultiin pois schluckspechtistä(tämä perisaksalainen pubi) pelaamasta kickeriä, pysäytti poliisi meidät, kun Niileksen pyöränvalo ei pelannut. Onneksi siitä ei kuitenkaan sakkoa tullut, taisi poliisi sen verran meitä turisteina pitää sen jälkeen kun olimme suumme aukasseet ja vähän saksaa jutelleet. Toinen hassu juttu oli tänään, kun lukaisin iltalehden uutisotsikot: "Saksalaisjoessa nähty krokotiili" -> ylläri, että Hildesheimissa.. että eikun uimaan vaan :D
Siinäpä vähän tämmöistä väliraporttia täältä saksanmaalta tällä kertaa :)
-Juho
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
24.5.08 Steinhuder Meer
Tänne reissuun tuli lähdettyä ei niin pirteänä edellisen illan rientojen jälkeen. Oli tullut kierrettyä kolmet pippalot joten Fachhochschule(FH)- bileiden jälkeen unta tuli nautittua ruhtinaalliset 4h. Näiltä pohjilta siis lähdin rautatieasemalle bussilla. Onneksi jo heti bussissa oli pirteätä porukkaa erasmus-on-tourilta ja tämä käynnistikin myös minun päivän mukavasti.
Steinhuder Meerille pääsee Hildesheimista käsin siis juna-bussi-yhdistelmällä. Matkaan kului aikaa noin 2h vaihtojen kanssa, ensin junalla Hannoveriin, jossa vaihto wunsdorffiin menevään junaan ja loppupätkä bussilla.
Perille saavuttuamme mereksi mainostettu lammikko olikin suomalaisittain ihan normaali järvi, vieläpä suhteellisen pieni sellainen. Keli oli kuitenkin aivan mainio, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja erasmus-on-tourin porukka ei ollut suunnitellut turhan tiivistä ohjelmaa päiväksi, joten päivästä tuli oikein mahtava. Aluksi fiilistelimme rannalla kävellen ja tämän jälkeen meidät vietiin purjeveneellä(valitettavasti kuitenkin moottorin avulla) saareen, jossa oli ilmeisesti joskus puolustukseen käytetty linna. Sisältä löytyi vanhoja tykkejä ja erityyppisesti sisustettuja linnan huoneita. Paikka itsessään oli mielenkiintoinen, mutta melkoisen huonosti hoidettu, hometta ja hämähäkin seittejä joka puolella. Ylhäältä linnan tornista oli kuitenkin hienot maisemat Steinhuder Meerille, ja siellä oli mukava katsella maisemia ja nautiskella auringosta.
Tämän jälkeen menimme veneellä takaisin rannikolle, josta löysimme myös aamulla pommiin nukkuneen Ramonin, (manjana, manjana, espanjalainen filosofia) :D Jätskien jälkeen menimme vielä makailemaan rannalle ja ottamaan aurinkoa. Tämän jälkeen kotimatka rennon päivän jälkeen. Teki kyllä hyvää vähän kävellä rannalla ja nähdä vettäkin välillä, sitä täällä on kyllä kaivannut, vaikka muuten Suomeen ei niin suurta ikävää ole ollutkaan, noin niinkun maan kannalta. Kavereita ja perhettähän sitä alkaa vähän jo kaipaamaan. Junassa vielä fiilistelimme Niileksen kanssa, että jos vielä saunaan olisi päässyt ja siitä raikkaaseen järveen uimaan niin olisipa täydellistä(niin tosiaan, 2kk ilman saunaa, ,ei ole helppoa..)
-Juho
Steinhuder Meerille pääsee Hildesheimista käsin siis juna-bussi-yhdistelmällä. Matkaan kului aikaa noin 2h vaihtojen kanssa, ensin junalla Hannoveriin, jossa vaihto wunsdorffiin menevään junaan ja loppupätkä bussilla.
Perille saavuttuamme mereksi mainostettu lammikko olikin suomalaisittain ihan normaali järvi, vieläpä suhteellisen pieni sellainen. Keli oli kuitenkin aivan mainio, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja erasmus-on-tourin porukka ei ollut suunnitellut turhan tiivistä ohjelmaa päiväksi, joten päivästä tuli oikein mahtava. Aluksi fiilistelimme rannalla kävellen ja tämän jälkeen meidät vietiin purjeveneellä(valitettavasti kuitenkin moottorin avulla) saareen, jossa oli ilmeisesti joskus puolustukseen käytetty linna. Sisältä löytyi vanhoja tykkejä ja erityyppisesti sisustettuja linnan huoneita. Paikka itsessään oli mielenkiintoinen, mutta melkoisen huonosti hoidettu, hometta ja hämähäkin seittejä joka puolella. Ylhäältä linnan tornista oli kuitenkin hienot maisemat Steinhuder Meerille, ja siellä oli mukava katsella maisemia ja nautiskella auringosta.
Tämän jälkeen menimme veneellä takaisin rannikolle, josta löysimme myös aamulla pommiin nukkuneen Ramonin, (manjana, manjana, espanjalainen filosofia) :D Jätskien jälkeen menimme vielä makailemaan rannalle ja ottamaan aurinkoa. Tämän jälkeen kotimatka rennon päivän jälkeen. Teki kyllä hyvää vähän kävellä rannalla ja nähdä vettäkin välillä, sitä täällä on kyllä kaivannut, vaikka muuten Suomeen ei niin suurta ikävää ole ollutkaan, noin niinkun maan kannalta. Kavereita ja perhettähän sitä alkaa vähän jo kaipaamaan. Junassa vielä fiilistelimme Niileksen kanssa, että jos vielä saunaan olisi päässyt ja siitä raikkaaseen järveen uimaan niin olisipa täydellistä(niin tosiaan, 2kk ilman saunaa, ,ei ole helppoa..)
-Juho
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Pe 16.5 - Su 18.5, Mari kyläilemässä
Excursioviikon hauskuus ei siis loppunut Milanon reissuun, vaan saimme seuraksemme ystävämme Marin Joensuusta viikonlopun ajaksi :) Menin perjantaina Bremeniin Maria vastaan, Bremenissä siis kolmannen kerran muutaman päivän sisään. Se olikin hieno idea, todella mukavaa oli pyöriä pitkin kaupunkia ja päivittää kuulumiset Suomesta! Muutaman tunnin kävelyn ja parin harhailun jälkeen päätimme sitten lähteä kohti Hildesheimia, jossa myös Niiles odotteli Marin näkemistä. Kämpillä aloittelun jälkeen menimme moikkaamaan tandem- kaveriani Leaa Boomiin, josta sitten maan tavan mukaisesti pelaamaan Kicker-pöytäfutista Sclukspechtiin Niileksen, Marin, Lean sekä hänen saksalaisten kavereiden kanssa. Hauskuutta jatkoimme sitten paikallisessa discossa, paschassa, joka ei tunnu olevan saksalaisten ystävieni suosiossa mutta minulle, Marille ja Nipalle se sopi oikein hyvin.
Lauantaina menimme sitten Hannoveriin, jossa ostoskierroksen jälkeen menimme katsomaan Bundesliigan päätöskierrosta. Pelissä olivat vastakkain Hannover 96 sekä Energie Cottbus. Ihmisiä oli kerääntynyt stadionille kaikkiaan 46 632, joten tunnelma stadionilla oli aivan mahtava. Tämän lisäksi kotijoukkue Hannover 96 voitti pelin 4-0, joten pelin jälkeen yleisö kiitti seisaaltaan taputtaen ja huutaen kotijoukkuetta pelistä ja kuluneesta kaudesta. On täällä jalkapallokulttuuri ja yleensäkin urheilukulttuuri vähän eri luokkaa kuin Suomessa, kun puhutaan fanaattisuudesta. Suosikkijoukkue kyllä näkyy asustuksessa vauvasta vaariin, mm. fanihuivit ovat erittäin suosittuja, ja mekin sellaiset ennen peliä hankimme.
Pelin jälkeen kävimme kiinalaisessa syömässä ja sinne kävellessäni minulla alkoi olo tuntumaan huonolta ja pää oli julmetun kipeä, jouduinkin sitten jättämään illan riennot välistä Hildesheimiin päästyämme. Näihin osallistui kuitenkin Mari ja Niiles, ja Mari lupasikin kirjoittaa oman näkökannan, totuuden, Hildesheimista, joten sitä odotellessa :)
Kiitokset Marille vierailusta, hauskaa oli!
tarinoi flunssainen Juho
Lauantaina menimme sitten Hannoveriin, jossa ostoskierroksen jälkeen menimme katsomaan Bundesliigan päätöskierrosta. Pelissä olivat vastakkain Hannover 96 sekä Energie Cottbus. Ihmisiä oli kerääntynyt stadionille kaikkiaan 46 632, joten tunnelma stadionilla oli aivan mahtava. Tämän lisäksi kotijoukkue Hannover 96 voitti pelin 4-0, joten pelin jälkeen yleisö kiitti seisaaltaan taputtaen ja huutaen kotijoukkuetta pelistä ja kuluneesta kaudesta. On täällä jalkapallokulttuuri ja yleensäkin urheilukulttuuri vähän eri luokkaa kuin Suomessa, kun puhutaan fanaattisuudesta. Suosikkijoukkue kyllä näkyy asustuksessa vauvasta vaariin, mm. fanihuivit ovat erittäin suosittuja, ja mekin sellaiset ennen peliä hankimme.
Pelin jälkeen kävimme kiinalaisessa syömässä ja sinne kävellessäni minulla alkoi olo tuntumaan huonolta ja pää oli julmetun kipeä, jouduinkin sitten jättämään illan riennot välistä Hildesheimiin päästyämme. Näihin osallistui kuitenkin Mari ja Niiles, ja Mari lupasikin kirjoittaa oman näkökannan, totuuden, Hildesheimista, joten sitä odotellessa :)
Kiitokset Marille vierailusta, hauskaa oli!
tarinoi flunssainen Juho
Matkalla maailmalla, Milano, Italia 12-15.5.08
Viime viikko vietettiin yliopistolla excursio-viikkoa, joka tarkoittaa, että jos sinulla ei ole minkään kurssin kanssa tarvetta mennä minnekään pidemmällä, on viikko sitten lomailua.
Tämän hyödynsimme Niileksen kanssa ja katsastimme Italian, tarkemmin siis Milanon. Tämän meille mahdollisti Ryanairin meno-paluu 28 eurolla :D Ja koska pääsemme paikallisella opiskelijakortilla matkustamaan Bremeniin ilmaiseksi, matkakuluiksi jäi sitten tuo lento ja Milanon päässä meno-paluu kentältä keskustaan 12e. Hieman halvempaa reissata kun Suomesta käsin!
Maanantaina 12.5. matkustimme aluksi aamusta Bremeniin, josta sitten lento Bergamoon -> sieltä on bussilla noin tunnin matka Milanoon. Hotelli Siena, joka osoittautui hyväksi valinnaksi, löydettiin suhteellisen kivuttomasti pienellä harhailulla vaikka karttaa ei ollutkaan. Hotelliin kirjautumisen jälkeen päätimme lähteä katsomaan Il Duomoa, joka on varmasti Milanon kuuluisin nähtävyys; marmorista rakennettu valtava katedraali. Nousimme metroasemalta maan pinnalle ja näky oli hyvin vakuuttava. Tämän valitettavasti huomasi myös pari luultavasti afrikasta peräisin olevaa keplottelijaa. Siinä kirkkoa kuvaillessamme he menivät Niileksen luokse, laittoivat jotain siemeniä Niileksen käteen ja vihelsivät pulut paikalle niitä syömään. No mehän olimme ällikällä lyötyjä että mitä ihmettä tapahtuu. Otin sitten kuvia Niileksestä pulujen kanssa ja kohta huomasin että minulla on kanssa samat siemenet kourassa ja pulut kimpussa. Hyvin epämiellyttävä kokemus, koska kaulalla oli juuri ostettu digijärkkäri ja ympärillä pyörii satojen pulujen lisäksi kaksi epäilyttävää heppua. No kuvat otettua he tietysti alkoivat vaatia rahaa siemenistä ja koska totesivat meidät turisteiksi alkoivat vaatia 20 euroa kummaltakin. Sitähän me emme tietysti maksaneet mutta neuvotteluasemat olisivat olleet paljon mukavammat, jos kamera olisi ollut laukussa ja kädet vapaana... Muutamalla kolikolla siitä selvittiin kuitenkin ja lähdettiin pesemään kädet. Semmoinen tutustuminen alkuvaikutelma Italiaan sitten, kannattaa varoa kyseisiä tilanteita jos tulee vastaan.
Tämän hyödynsimme Niileksen kanssa ja katsastimme Italian, tarkemmin siis Milanon. Tämän meille mahdollisti Ryanairin meno-paluu 28 eurolla :D Ja koska pääsemme paikallisella opiskelijakortilla matkustamaan Bremeniin ilmaiseksi, matkakuluiksi jäi sitten tuo lento ja Milanon päässä meno-paluu kentältä keskustaan 12e. Hieman halvempaa reissata kun Suomesta käsin!
Maanantaina 12.5. matkustimme aluksi aamusta Bremeniin, josta sitten lento Bergamoon -> sieltä on bussilla noin tunnin matka Milanoon. Hotelli Siena, joka osoittautui hyväksi valinnaksi, löydettiin suhteellisen kivuttomasti pienellä harhailulla vaikka karttaa ei ollutkaan. Hotelliin kirjautumisen jälkeen päätimme lähteä katsomaan Il Duomoa, joka on varmasti Milanon kuuluisin nähtävyys; marmorista rakennettu valtava katedraali. Nousimme metroasemalta maan pinnalle ja näky oli hyvin vakuuttava. Tämän valitettavasti huomasi myös pari luultavasti afrikasta peräisin olevaa keplottelijaa. Siinä kirkkoa kuvaillessamme he menivät Niileksen luokse, laittoivat jotain siemeniä Niileksen käteen ja vihelsivät pulut paikalle niitä syömään. No mehän olimme ällikällä lyötyjä että mitä ihmettä tapahtuu. Otin sitten kuvia Niileksestä pulujen kanssa ja kohta huomasin että minulla on kanssa samat siemenet kourassa ja pulut kimpussa. Hyvin epämiellyttävä kokemus, koska kaulalla oli juuri ostettu digijärkkäri ja ympärillä pyörii satojen pulujen lisäksi kaksi epäilyttävää heppua. No kuvat otettua he tietysti alkoivat vaatia rahaa siemenistä ja koska totesivat meidät turisteiksi alkoivat vaatia 20 euroa kummaltakin. Sitähän me emme tietysti maksaneet mutta neuvotteluasemat olisivat olleet paljon mukavammat, jos kamera olisi ollut laukussa ja kädet vapaana... Muutamalla kolikolla siitä selvittiin kuitenkin ja lähdettiin pesemään kädet. Semmoinen tutustuminen alkuvaikutelma Italiaan sitten, kannattaa varoa kyseisiä tilanteita jos tulee vastaan.
Tämän episodin jälkeen menimme syömään; ja tottakai, tultiin uudelleen huijatuiksi. Pasta oli hyvää, eikä siinä mitään, mutta Niiles oli onnistunut tilaamaan vessassa ollessani salaatin listan ulkopuolelta 13 eurolla, sisältäen kuitenkin 10 tomatin viipaletta ja hirmu kokkareen juustoa. Maksun aika kun tuli niin laskussa oli sitten lisättynä vielä ravintolassa istumislisä, kummaltakin 2,5 euroa. Olimme vähän tämän jälkeen sitä mieltä että pitäisikö mennä hotellihuoneeseen ja istua siellä loppureissu. No katseltiin vielä tämän jälkeen sitten keskustaa ja tutustuttiin italialaiseen kahviin, ehkä vain 5 millilitraa tiivistä expressoa. No se kyllä enemmän nauratti sitten edellisten tapahtumien jälkeen, mutta mitäpä muuta sitä olisikaan voinut odottaa. Tämän kahvihetken jälkeen katsoimme kaupunkia ratikan avulla, hyppäsimme siis ratikkaan, joka kiersi kaupunkia ja katselimme maisemia -> hyvä ja halpa tapa tutustua kaupunkiin. Hotellille päästyämme totesimme että energia oli tältä päivältä lopussa ja nukuimme hyvät yöunet.
Tiistaina 16.5. nousimme virkeänä uuteen aamuun ja totesimme että kyllä Milano alkaa vähitellen näyttää hyviäkin puolia Aamupala oli hyvä, ylimääräistä ei kinuttu ja palvelu oli mukavaa! Tämän jälkeen läksimme katsomaan uudestaan Il Duomoa, tälle kertaa sisältä päin ja myös katolta. Sisältä kirkko näytti kirkolta, jossa kuitenkin seinät olivat siitä erikoiset, että ne olivat epäsymmetriset ja joka kulma näytti erilaiselta maalausten ja arkkitehtuurin ansiosta. Mahtavuutensa Il Duomo kuitenkin näytti, kun sen katolle kiipesi. Sieltä avautui mahtavat näkymät Milanoon ja aurinkokin paistoi täydeltä taivaalta, hieno paikka! Katto oli myös täynnä pylväitä ja muuta koristelua; tämä aiheuttikin sen kysymyksen että kuinka valtavasti kirkko on imenyt aikaa, rahaa ja työtä. No, kyllähän se upean näköistä on. Kun tulimme Il Duomon katolta alas, taas hyökkäsi pari keplottelijaa kimppuun. Tällä kertaa tarjoten "ilmaista" onnennauhaa käteen. Hommahan toimi niin että nauha laitettiin käteen väkisellä ja tämän jälkeen alettiin kysyä "little donation". No tämä toimintakaava oli opitti jo edellisenä päivänä ja toimittiin sen mukaisesti. Koska rahaa ei annettu, tervetuloa Milanoon toivottelut vaihtuivat kohteliaisiin "Fuck off" toivotuksiin.
Tiistaina 16.5. nousimme virkeänä uuteen aamuun ja totesimme että kyllä Milano alkaa vähitellen näyttää hyviäkin puolia Aamupala oli hyvä, ylimääräistä ei kinuttu ja palvelu oli mukavaa! Tämän jälkeen läksimme katsomaan uudestaan Il Duomoa, tälle kertaa sisältä päin ja myös katolta. Sisältä kirkko näytti kirkolta, jossa kuitenkin seinät olivat siitä erikoiset, että ne olivat epäsymmetriset ja joka kulma näytti erilaiselta maalausten ja arkkitehtuurin ansiosta. Mahtavuutensa Il Duomo kuitenkin näytti, kun sen katolle kiipesi. Sieltä avautui mahtavat näkymät Milanoon ja aurinkokin paistoi täydeltä taivaalta, hieno paikka! Katto oli myös täynnä pylväitä ja muuta koristelua; tämä aiheuttikin sen kysymyksen että kuinka valtavasti kirkko on imenyt aikaa, rahaa ja työtä. No, kyllähän se upean näköistä on. Kun tulimme Il Duomon katolta alas, taas hyökkäsi pari keplottelijaa kimppuun. Tällä kertaa tarjoten "ilmaista" onnennauhaa käteen. Hommahan toimi niin että nauha laitettiin käteen väkisellä ja tämän jälkeen alettiin kysyä "little donation". No tämä toimintakaava oli opitti jo edellisenä päivänä ja toimittiin sen mukaisesti. Koska rahaa ei annettu, tervetuloa Milanoon toivottelut vaihtuivat kohteliaisiin "Fuck off" toivotuksiin.
Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin kävellen, ja päädyimmekin vahingossa paikallisen taideyliopiston pihaan. Tuli sellainen olo että taitaa olla ihan luova paikka kun vanhoja patsaita oli piha täynnä ja käytävä oli kivinen pylväikkö. Siistiä :) Kävimme sitten yliopiston kahvilassa juomassa kahvit mutta paikallisiin opiskelijoihin jäi tällä kertaa tutustuminen tekemättä.
Tämän jälkeen shoppailua ja kikkailua ratikoilla. Illasta käytiin katsomassa meininkiä ja syömässä mahat täyteen happy hourilla (tai Aperativo time). Kätevä systeemi, tilaa yksi drinkki, 6-7 euroa, ja sillä hinnalla saa syödä noutopöydästä pientä naposteltavaa, muun muassa pastaa ja pitsoja. Halvat safkat! Tiistai-iltana menimme sitten katsomaan meininkiä kaupunginosaan, jossa piti olla iltaelämää. No ei me sieltä löydetty kuin istuskelupaikkoja, ja sitten jouduimmekin ottamaan ratikka takaisin hotellille, jotta ei tarvitsisi kävellä kymppikilsaa.
Keskiviikko 13.5. oli erittäin lämmin ja aurinkoinen, 26 astetta varjossa, joten päätimme lähteä katsastamaan paikallisen linnan, Castello Sforzuscon, tai oikeastaan sen yhteydessä olevan puiston. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, ja viivuimme siellä chillaillen ja aurinkoa ottaen useamman tunnin. Milano alkoi näyttää parhaita puoliaan. Tämän jälkeen kävelimme keskustaan ja ajoimme taas maisema-ajelua ratikalla. Illan suussa menimme syömään taas happy hourille mahat täyteen ja osuimme tällä kertaa erittäin mukavalle terassille Via Preran varrella. Mukavan tästä teki tarjoilija, joka puhui huonoa englantia, mutta tuuletteli AC Milanin pelaajia aina ohi mennessään (lisäys Niiles: En uskaltanut mainita, että olin juuri päivällä ostanut Inter Milanon pelipaidan). Häneltä päätimme sitten kysyä mistä löydämme hyvän baarin illalle. Englanniksi ei onnistunut mutta kun sanoimme Bella Italiaano, taikasanat, ilme miehellä kirkastui ja hän neuvoikin meillä kadun, josta löytäisimme sopivan yökerhon :) Mielenkiintoinen keskustelu sinänsä, että me emme osanneet italiaa eikä hän englantia mutta asiat tuli ymmärrettyä molemminpuolisesti. Ilmeisesti löysimme samanhenkisen kaverin!
Menimmekin tarjoilijan ohjeiden mukaisesti Corso Como kadulle, josta löytyikin elämää. Miehen neuvoma baari oli kuitenkin kiinni ja kadulla oli muuten istuskelupaikkoja. Koska halusimme jonnekin yökerhoon, selvitimme sitten eräältä baarin pitäjältä yökerhon sijainnin. Sen löysimme kulman takaa, mulla paikka olikin erittäin kallis (pieni olut 10e) ja tyhjä. Vähän aikaa menoa katseltuamme totesimme että etsitään vielä jotain muuta paikkaa. Tämän jälkeen satuimmekin vahingossa kävelymatkalla hotellille huomaamaan, että erään kadun kulmassa oli porukkaa aivan huimasti, ja vielä kaiken lisäksi oman ikäistä. Sinne siis! Ovella saimme lipun, jossa luki numero 15. Tätä ihmeteltiin hetki, mutta kun sisällä kukaan ei mitään kysellyt, totesimme että baariin taitaa olla ilmainen sisäänpääsy. Baari (Lotus) oli aivan täynnä tyylikästä, meidän ikäistä porukkaa ja puitteet olivat enemmän kuin kunnossa. En ole varmasti hienommassa paikassa käyny koskaan. Kolme kerrosta ja valtavasti porukkaa. Tanssilattialle päästyämme meille tarjottiin tequilaa suoraan pullosta, hyvät bileet! :) Pois lähtiessä meille kuitenkin selvisi numeron merkitys; ovella vahtimestari kyseli meiltä leimaa ulos ja pienen selityksen jälkeen meille selvisi, että meidän pitää tilata juomat hintaan 15 euroa ja sitä vastaan saamme ulospääsylipun. No eihän se sitten auttanut, menimme baaritiskille ja koska juomasta se hinta piti maksaa, päättelin sitten että pitäähän se sitten kalleinta ottaa ja tilasin Long Island Iceteen -> bileet uudelleen käyntiin ja kummasti ei kotiinlähtö enää kiinnostanutkaan :) Erittäin hauska ilta siis ja Milanosta jäi hyvä maku suuhun loppujen lopuksi!
Torstai 15.5 meni sitten matkustamiseen takaisin. Kymmeneltä lähdimme hotellilta ja Hildesheimissa olimme perillä illalla kuuden aikoihin. Omituista oli että Bremeniin päästyämme tuli olo että olisi tullut kotia, kaippa tänne Saksaan on sitten aika hyvin kotiutunut :)
Loppujen lopuksi minulle jäi positiivinen kuva Milanosta alun vastoinkäymisten jälkeen ja pystynkin sitä suosittelemaan lämpimästi myös muille sinne haluaville.
-tarinoi Juho
Keskiviikko 13.5. oli erittäin lämmin ja aurinkoinen, 26 astetta varjossa, joten päätimme lähteä katsastamaan paikallisen linnan, Castello Sforzuscon, tai oikeastaan sen yhteydessä olevan puiston. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, ja viivuimme siellä chillaillen ja aurinkoa ottaen useamman tunnin. Milano alkoi näyttää parhaita puoliaan. Tämän jälkeen kävelimme keskustaan ja ajoimme taas maisema-ajelua ratikalla. Illan suussa menimme syömään taas happy hourille mahat täyteen ja osuimme tällä kertaa erittäin mukavalle terassille Via Preran varrella. Mukavan tästä teki tarjoilija, joka puhui huonoa englantia, mutta tuuletteli AC Milanin pelaajia aina ohi mennessään (lisäys Niiles: En uskaltanut mainita, että olin juuri päivällä ostanut Inter Milanon pelipaidan). Häneltä päätimme sitten kysyä mistä löydämme hyvän baarin illalle. Englanniksi ei onnistunut mutta kun sanoimme Bella Italiaano, taikasanat, ilme miehellä kirkastui ja hän neuvoikin meillä kadun, josta löytäisimme sopivan yökerhon :) Mielenkiintoinen keskustelu sinänsä, että me emme osanneet italiaa eikä hän englantia mutta asiat tuli ymmärrettyä molemminpuolisesti. Ilmeisesti löysimme samanhenkisen kaverin!
Menimmekin tarjoilijan ohjeiden mukaisesti Corso Como kadulle, josta löytyikin elämää. Miehen neuvoma baari oli kuitenkin kiinni ja kadulla oli muuten istuskelupaikkoja. Koska halusimme jonnekin yökerhoon, selvitimme sitten eräältä baarin pitäjältä yökerhon sijainnin. Sen löysimme kulman takaa, mulla paikka olikin erittäin kallis (pieni olut 10e) ja tyhjä. Vähän aikaa menoa katseltuamme totesimme että etsitään vielä jotain muuta paikkaa. Tämän jälkeen satuimmekin vahingossa kävelymatkalla hotellille huomaamaan, että erään kadun kulmassa oli porukkaa aivan huimasti, ja vielä kaiken lisäksi oman ikäistä. Sinne siis! Ovella saimme lipun, jossa luki numero 15. Tätä ihmeteltiin hetki, mutta kun sisällä kukaan ei mitään kysellyt, totesimme että baariin taitaa olla ilmainen sisäänpääsy. Baari (Lotus) oli aivan täynnä tyylikästä, meidän ikäistä porukkaa ja puitteet olivat enemmän kuin kunnossa. En ole varmasti hienommassa paikassa käyny koskaan. Kolme kerrosta ja valtavasti porukkaa. Tanssilattialle päästyämme meille tarjottiin tequilaa suoraan pullosta, hyvät bileet! :) Pois lähtiessä meille kuitenkin selvisi numeron merkitys; ovella vahtimestari kyseli meiltä leimaa ulos ja pienen selityksen jälkeen meille selvisi, että meidän pitää tilata juomat hintaan 15 euroa ja sitä vastaan saamme ulospääsylipun. No eihän se sitten auttanut, menimme baaritiskille ja koska juomasta se hinta piti maksaa, päättelin sitten että pitäähän se sitten kalleinta ottaa ja tilasin Long Island Iceteen -> bileet uudelleen käyntiin ja kummasti ei kotiinlähtö enää kiinnostanutkaan :) Erittäin hauska ilta siis ja Milanosta jäi hyvä maku suuhun loppujen lopuksi!
Torstai 15.5 meni sitten matkustamiseen takaisin. Kymmeneltä lähdimme hotellilta ja Hildesheimissa olimme perillä illalla kuuden aikoihin. Omituista oli että Bremeniin päästyämme tuli olo että olisi tullut kotia, kaippa tänne Saksaan on sitten aika hyvin kotiutunut :)
Loppujen lopuksi minulle jäi positiivinen kuva Milanosta alun vastoinkäymisten jälkeen ja pystynkin sitä suosittelemaan lämpimästi myös muille sinne haluaville.
-tarinoi Juho
(lisäyksiä ja kuvat, Niiles)
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Lisää settiä Berliinistä
Helou lukijat!
Laitan kans muutaman rivin Berliinin reisuusta. Matkaa taitettiin siis aikamoisella joukolla: kolme suomalaista (minä, Juho ja Elli) sekä vahvistus Espanjasta, joka sai nopeasti liikanimen "Rami". Alla voittekin nähdä joukon alfa-urokset. Kuva on otettu meidän ensimmäisen hostellin huoneessa.
Voin jokaiselle suositella All in Hostellia, halpa, siisti ja hyvien yhteyksien lähellä Grünburgerstrassella. Onni oli, vaikka Hostelworldin perusteella, että onnistuimme saamaan neljän hengen huoneen. Ainakin meikäläiselle ensimmäinen hostellikokemus sai näin pehmeän laskun. Jos matkustaa Berliiniin, niin kokemuksen perusteella kannattaa katsella hostellia nimenomaan Friedrichshainin tai Kreutzbergin kaupunginosista. Nämä ovat saksalaisia vastineita Helsingin Kalliolle, mutta siellä on nuorille paljon actionia. Toinen testattu hostelli A&O Boxhagenerstrassella oli sen sijaan huonompi; suihkuista vain yksi neljästä toimi kunnolla, teinit huutivat pihalla läpi yön ja se oli sijainniltaan kauempana. Plussaa tulee ehdottomasti siitä, että huoneessa oli meidän lisäksi kaksi venäläistä ja kaksi kanadalaista TYTTÖÄ! He kun sattuivat olemaan erittäin mukavia, ja samalla pääsi kunnolla reissutunnelmaan.
Vappu Berliinissä oli tälläkertaa tavallista erikoisempi. Kaljaa meni vähemmän, kun mitä todennäköisesti olisi opiskelijaporukassa mennyt. Tämän lisäksi tuli kilometrejä taitettua jalkaisin reilusti ja nähtyä "suurkaupungin meininkiä". Jos poliiseja oli kadulla paljon, niin ihmetystä aiheutti myös Berliinin hauptbahnhof eli päärautatieasema - se kun oli kooltaan jättimäinen ja junat tulivat (ainakin) viiteen eri tasoon - puhumattakaan siitä jatkuvasta ihmisvirrasta, joka kulki aseman läpi.
Berliinistä jäi erityisesti mieleen myös julkisen liikenteen erinomainen toimivuus. Kaupungissa toimii laaja metroverkko (U- ja S-bahn) ja tunti kuluu helposti kaupungin toiselta laidalta toiselle laidalle mentäessä. Lisäksi asemia on hyvin kävelymatkan päässä. Mukavaa ajanviihdettä on hypätä metroon, jäädä ihan random asemalle ja katsastaa paikat. Jokainen kaupunginosa tuntuu olevan täysin erilainen. On hallintokorttelia, hienoa saksalaisten aluetat, venäläisten ja turkkilaisten kansoittamaa seutua jne. Berliinissä olon aikana bussit olivat koko ajan lakossa, mikä lisäsi ihmisten määrää metrossa. Metrossa myös näki oikeastaan koko kuvan Berliinistä: maisemia ja erilaisia ihmisiä. Yksi mieleenjäänyt kuva on nuoresta miehestä, joka laahautui samaan metrovaunuu. Likaisiin kuteisiin pukeutunut äijä oli niin sekaisin, että silmät harhailivat eri suuntiin. Mukana kulkeneesta epävireisestä kitarasta kuitenkin irtosi englanninkielinen laulu. Kaikenlaisia ressukoita!
Berliiniä rakennetaa koko ajan, uutta nousee vanhan rinnalle. Nostokurjet rikkovatkin maisemakuvaa vanhojen rakennuksien väleissä. Friedrichshainissa saa sen sijaan etsimällä etsiä seiniä, joita ei olisi spray-maaleilla sotkettu. Näimme Berliinissä kaikki tavallisimmat nähtävyydet. Varsinkin Brandenburginportti (kuva yllä) teki vaikutuksen; rakennuksen silhuetti on nähtävissä tuhansissa Berliinin postikorteissa, mutta sen ali käveleminen on "must". Checkpoint Charlie oli minunmielestä turha nähtävyys. Hyvä ideana, mutta täyttä rahastusta. Kyseinen kohde on "vain" valkoinen vartiokoppi. jonka edustalla seisoskelee amerikkalaiseen ja venäläiseen uniformuun pukeutuneet miehet, jotka velottavat 2 euroa valokuvaamisesta. Oikean Berliinin muurin linjaa seuraamalla löytyy myös Topography of Terror, kolmannen valtakunnan vaiheiden ja kauhun ulkoilmamuseo, joka pitää vielä paremmin uudelleen kiertää.
Laitan kans muutaman rivin Berliinin reisuusta. Matkaa taitettiin siis aikamoisella joukolla: kolme suomalaista (minä, Juho ja Elli) sekä vahvistus Espanjasta, joka sai nopeasti liikanimen "Rami". Alla voittekin nähdä joukon alfa-urokset. Kuva on otettu meidän ensimmäisen hostellin huoneessa.
Voin jokaiselle suositella All in Hostellia, halpa, siisti ja hyvien yhteyksien lähellä Grünburgerstrassella. Onni oli, vaikka Hostelworldin perusteella, että onnistuimme saamaan neljän hengen huoneen. Ainakin meikäläiselle ensimmäinen hostellikokemus sai näin pehmeän laskun. Jos matkustaa Berliiniin, niin kokemuksen perusteella kannattaa katsella hostellia nimenomaan Friedrichshainin tai Kreutzbergin kaupunginosista. Nämä ovat saksalaisia vastineita Helsingin Kalliolle, mutta siellä on nuorille paljon actionia. Toinen testattu hostelli A&O Boxhagenerstrassella oli sen sijaan huonompi; suihkuista vain yksi neljästä toimi kunnolla, teinit huutivat pihalla läpi yön ja se oli sijainniltaan kauempana. Plussaa tulee ehdottomasti siitä, että huoneessa oli meidän lisäksi kaksi venäläistä ja kaksi kanadalaista TYTTÖÄ! He kun sattuivat olemaan erittäin mukavia, ja samalla pääsi kunnolla reissutunnelmaan.Vappu Berliinissä oli tälläkertaa tavallista erikoisempi. Kaljaa meni vähemmän, kun mitä todennäköisesti olisi opiskelijaporukassa mennyt. Tämän lisäksi tuli kilometrejä taitettua jalkaisin reilusti ja nähtyä "suurkaupungin meininkiä". Jos poliiseja oli kadulla paljon, niin ihmetystä aiheutti myös Berliinin hauptbahnhof eli päärautatieasema - se kun oli kooltaan jättimäinen ja junat tulivat (ainakin) viiteen eri tasoon - puhumattakaan siitä jatkuvasta ihmisvirrasta, joka kulki aseman läpi.
Berliinistä jäi erityisesti mieleen myös julkisen liikenteen erinomainen toimivuus. Kaupungissa toimii laaja metroverkko (U- ja S-bahn) ja tunti kuluu helposti kaupungin toiselta laidalta toiselle laidalle mentäessä. Lisäksi asemia on hyvin kävelymatkan päässä. Mukavaa ajanviihdettä on hypätä metroon, jäädä ihan random asemalle ja katsastaa paikat. Jokainen kaupunginosa tuntuu olevan täysin erilainen. On hallintokorttelia, hienoa saksalaisten aluetat, venäläisten ja turkkilaisten kansoittamaa seutua jne. Berliinissä olon aikana bussit olivat koko ajan lakossa, mikä lisäsi ihmisten määrää metrossa. Metrossa myös näki oikeastaan koko kuvan Berliinistä: maisemia ja erilaisia ihmisiä. Yksi mieleenjäänyt kuva on nuoresta miehestä, joka laahautui samaan metrovaunuu. Likaisiin kuteisiin pukeutunut äijä oli niin sekaisin, että silmät harhailivat eri suuntiin. Mukana kulkeneesta epävireisestä kitarasta kuitenkin irtosi englanninkielinen laulu. Kaikenlaisia ressukoita!
Berliiniä rakennetaa koko ajan, uutta nousee vanhan rinnalle. Nostokurjet rikkovatkin maisemakuvaa vanhojen rakennuksien väleissä. Friedrichshainissa saa sen sijaan etsimällä etsiä seiniä, joita ei olisi spray-maaleilla sotkettu. Näimme Berliinissä kaikki tavallisimmat nähtävyydet. Varsinkin Brandenburginportti (kuva yllä) teki vaikutuksen; rakennuksen silhuetti on nähtävissä tuhansissa Berliinin postikorteissa, mutta sen ali käveleminen on "must". Checkpoint Charlie oli minunmielestä turha nähtävyys. Hyvä ideana, mutta täyttä rahastusta. Kyseinen kohde on "vain" valkoinen vartiokoppi. jonka edustalla seisoskelee amerikkalaiseen ja venäläiseen uniformuun pukeutuneet miehet, jotka velottavat 2 euroa valokuvaamisesta. Oikean Berliinin muurin linjaa seuraamalla löytyy myös Topography of Terror, kolmannen valtakunnan vaiheiden ja kauhun ulkoilmamuseo, joka pitää vielä paremmin uudelleen kiertää.
Ylläolevassa kuvassa poikaset nojailevat Berliiniin muuriin. Sitä on vielä lyhyitä pätkiä ympäri kaupunkia pystyssä. Potsdamer Platzilla otetussa kuvassa Juho osoittaa "Suomi" kirjoitusta. Missasimme East Side Galleryn, jossa on 1,3km pätkä täynnä taidemaalauksia. Pitihän muurista palanen kotiinkin saada, 2,5 eurossa saa ostettua matkamuistomyymälöistä eri kokoisia- ja näköisiä palasia. Joissakin pusseissa on jopa "Certificate" -teksti. Ainakin saan uskoa, että ostamani palaset ovat oikeita - ovathan ne, miksi epäillä!
Berliiniin on päästävä uudelleen. Nähtävää jäi vielä hurjasti. Hintaa matkalle ei tule paljoa ja Berliini on opiskelijaystävällinen halpoinen hostelleiseen ja ruokapaikkoineen. Ehkä ensi kerralla vuokraan polkupyörän, otan kuumailmapallo- tai Trabant-kyydin, pääsen Reichtagiin sisälle ja pääsen oikeasti ilmaiselle kaupunkikierrokselle! Takaisin päästyä Hildesheim tuntui aika hiljaiselta tai pieneltä kaupungilta...
Tarinoi, Niiles
maanantai 5. toukokuuta 2008
5.5.08 Raporttia Berliinin reissusta/vapputunnelmista saksanmaalla
Aluksi pahoittelen lukuisille faneille (todistetusti ainakin 2 on käynyt lukemassa, kommenteista päätellen );) että ei olla ehditty/kehdattu, tänne kirjoitella nyt muutamaan päivään.
Berliinistä siis ollaan kotiuduttu ehjinä ja yhtä kokemusta rikkaampana. Matkalla maailmalla meitä oli siis Niileksen lisäksi Elli sekä Ramon (suomalaisittain Rami) ja matka kesti neljä päivää.
31.4.08 Liikkeelle lähtö: Menimme Berliiniin paikallisella lähijunalla ja kolmella vaihdolla(ehdottomasti halvin tapa matkustaa täällä, vain 25e oli meno-paluu). Matka meni hyvin ja saksalaista maalaismaisemaa tuli katsottua aika pitkä pätkä, peltoja aivan valtavasti. Ennen ensimmäistä vaihtoa alkoi vaan hieman jännittämään kun juna lähti asemalla käytyään takaisin Hildesheimin suuntaan, mutta ei hätää, se kävi vain asemalla kääntymässä ja hakemassa porukkaa. Viimeisen vaihdon yhteydessä tapasimme Berliinistä kotoisin olevan tytön, joka opiskelee samalla kurssilla liikuntaa Hildesheimissa. Hän sitten selvitti kuumimmat vinkit Berliiniä varten ja muutenkin loppumatka meni mukavasti saksaa rupatellessa. Yllättävää on kyllä kuinka erilaista on jutella saksaa eri ihmisten kanssa; joidenkin kanssa se sujuu mahtavasti ja ymmärrys on molemminpuoleista ja toisten kanssa sitten ei oikein mitenkään.
Berliiniin päästyämme vaatimattoman viiden tunnin junamatkan jälkeen etsimme hostellin, joka sijaitsi entisen Itä-Berliinin puolella. Jotenkin hotellille kavellessä tuli ensimmäistä kertaa hieman turvaton olo täällä saksan reissulla, ei oikein tuntenut seutua ja ympäristö vaikutti enemmän tai vähemmän slummilta (tämä paljastui myöhemmin huonoksi ensivaikutelmaksi, sillä alue oli oikein mukavaa loppujen lopuksi). Hostellista saimme sitten neljän hengen huoneen, vaikka aluksi piti olla useamman hengen huone. Hintaa huoneelle tuli 8e/henkilö/yö, joten halpaa oli.
Koska oli vappuaatto, lähdimme syömään, katselemaan kaupunkia kävellen ja vähän juhlistamaan vappuaattoa oppaanamme Ellin Lonely Planet Germany. Kaupungista emme ensimmäisenä iltana löytäneet oikein mitään kovin ihmeellistä, satuimme keskustaan, joka oli lähinnä hallintokorttelia. Brandeburginportti oli kuitenkin mahtava valaistuksineen (eli siis yksi neljästä tarkastuspisteestä entisen DDR:n Itä-Berliinin puolelta Länsi-Saksan puolelle). Portti on nykyisin kaupungin maamerkki ja yksi tunnetuimmista turistinähtävyyksistä.
Kaupungissa käytyämme totesimme, että Saksan koko poliisivoimat on valjastettu pitämään juhlinta/mielenosoitukset äärioikeiston ja äärivasemmiston välillä kurissa, uutisissa kerrottiin että kaupungissa oli yhteensä 4700 luotiliivein ja mellakkakypäräin varustettua poliisia, aika paljon siis näin suomalaisten näkökulmasta. Menimme LonelyPlanetin opastuksella paikkaan, joka oli kuvauksen perusteella "very very cool". No istuskelupaikka jossa soitettiin teknoa, ei ihan mun paikka ainakaan. Tämän jälkeen päätettiin mennä hyväksi kehuttuun clubiin. Sinne päästyämme meitä käveli vastaan 2 turhautuneen näköistä saksalaista tyttöä, jotka kertoivat että baarissa on gay-bileet. No kävimme sitten vielä ovella, koska ajattelimme että ehkä ymmärsimme jotain väärin. Elli meni edellä ja ovimiehet kertoivat hänelle että ei tarvitse sisälle tulla, olimme siis sattuneet clubiin, jossa oli menossa ihan rehelliset homobileet. Totesimme sitten Ramin ja Nipan kanssa yhteistuumin että ei ole meidän bileet ja lähdimme kebapin kautta kotia. Ei siis ihan normaali, suomalainen vappu :O
1.5.08 Meille oli aikaisemmin kerrottu että tänä päivänä pitäisi olla rähinöitä ja mielenosoituksia, joten lähdimme sitten vähän katselemaan kaupunkia julkisilla kulkivälineillä. Mitään kummallista ei kuitenkaan tullut vastaan, kävimme katsomassa vanhaa Charlottenburgin palatsia ja sen takana olevaa mahtavaa puutarhaa sekä myös muutaman muun paikan raitiovaunulla.
Illalla sitten päätimme ottaa varman päälle ja kysyimme hyvät menomestat hotellin aulasta. Ruokailun jälkeen sitten siirryimmekin neuvottuun suuntaan, josta minä sitten äkkäsin rock baarin, jonne muutkin yllättävän vähällä suostuttelulla tulivat. Mahtava mesta, rokki soi ja sisustus oli heavyrock painotteinen, synkkä ja hämyinen. Löysin myös seinältä pari vuotta vanhan tarran, jossa luki että "vote for Lordi" -> ilmeisesti euroviisujen yhteydessä on ollut melkoinen kamppanja Suomen/Lordin voiton puolesta. Ja hyvinhän toi näytti toimivan kun lopputulosta katsellaan. Rock baarin jälkeen siirryimme Matrix nimiselle clubille, jossa oli 4 eri puolta eri musiikille, hyvin mukava paikka ja hauskaa oli kyllä kaikilla.
2.5.08 Aamulla jouduimme vaihtamaan hostellia, koska aikaisempi hostelli oli täyteen buukattu. Sisään kirjautumisen jälkeen huomasimme että meille oli annettu huone, jossa oli paikat 8:lle matkaajalle. 4 kpl sängyistä oli mennyt ja niissä majaili 2 kanadalaista ja 2 venäläistä tyttöä. Mukavaa porukkaa ja hyvin kansainvälinen ilmapiiri. Hostellilta lähdimme katsastamaan turkkilaista kaupunginosaa. Siellä oli hyvin mielenkiintoinen tori, jossa oli vaikka minkälaista tavaraa myytävänä ja vähän turhan paljon ihmisiä ahtautuneena pienille kujille. Niiles löysi sieltä leffajulisteen ja Elli kengät. Tämän jälkeen kävimme syömässä vähän omelettia ja ajoimme paikallisilla katsomaan euroopan toiseksi suurinta tavarataloa. Siellä oli kyllä hinnatkin varmasti samaa suuruusluokkaa, Dolce Gabbanan shortsit 200e, släpärit 70e, täysin siis opiskelijabudjettihinnat. Saturn oli kuitenkin minulle parempi kauppa, löysin sieltä nimittäin kameran, Canon 400D, digijärkkärin suhteellisen hyvään hintaan. Laitan kuvia nettiin kun saan aikaseksi etsiä jonkun palvelun, minne saa kätevästi kuvia lisättyä. Illalla kävimme sitten katselemassa vielä hieman kaupunkia pimeällä, mutta porukka oli sen verran väsynyttä että todettiin parhaimmaksi mennä klo 1 jälkeen nukkumaan jo hostellille.
3.3.08 Viimeinen päivä Berliinissä. Hostelli piti luovuttaa klo 10, jonka jälkeen menimme aamupalalle läheiseen ravintolaan. Siellä Elli onnistui tilaamaan vesipullon 5,60 euron hintaan. Muuten aamupala oli hyvä ja kohtuullisen hintainen. Tämän jälkeen ajattelimme viedä tavarat päiväksi säilöön juna-asemalle ja lähteä Niileksen kanssa vielä katsomaan loput nähtävyydet ohjatulle kierrokselle. No eipä ollut niin helppoa, 2 ekalla asemalla oli matkalaukkusäilytykset ihan tukossa ja kolmannelle sitten laukut saatuamme totesimme että myöhästyimme kierrokselta noin 10min. Teimme sitten oman kiekan mahtavassa kelissä, nähtyä tuli Holokaustin muistomerkki, Berliinin muurin palaset, Checkpoint Charlie ja Topographie des Terrors, jossa kuvien ja tekstien avulla kerrottiin karusti natsi-Saksan noususta ja sodan tuhoista. Tämän jälkeen kävimme vielä syömässä kiinalaisessa ja lähdimme matkalle kohti Hildesheimia.
Mielestäni Berliini oli ehdottomasti käymisen arvoinen ja valtavan iso, mutta vähän jäi semmoinen olo että ei minusta ihan niin suureen kaupunkiin kyllä asukkaaksi olisi. Sen verran oli eroa Joensuuhun/Kuopioon :)
4.3.08 Sunnuntaina kävimme grillailemassa ja ottamassa aurinkoa pienen järven rannalla vaihtarikavereiden kanssa ja vielä illalla kävin pelaamassa koripalloa yliopiston vuorolla.
5.5.08 Paluu arkeen, tänään oli sitten sulkapalloa, saksan kurssi (jossa opin mitenkä pitää käyttää saksassa sanontaa kaffeetrinken, uskomatonta mutta totta) sekä vielä koripallon pelailua kurssin muodossa. Ainiin, keli oli aivan mahtava ja piti ihan aurinkorasva ostaa :)
Aurinkoisin terveisin Juho
Berliinistä siis ollaan kotiuduttu ehjinä ja yhtä kokemusta rikkaampana. Matkalla maailmalla meitä oli siis Niileksen lisäksi Elli sekä Ramon (suomalaisittain Rami) ja matka kesti neljä päivää.
31.4.08 Liikkeelle lähtö: Menimme Berliiniin paikallisella lähijunalla ja kolmella vaihdolla(ehdottomasti halvin tapa matkustaa täällä, vain 25e oli meno-paluu). Matka meni hyvin ja saksalaista maalaismaisemaa tuli katsottua aika pitkä pätkä, peltoja aivan valtavasti. Ennen ensimmäistä vaihtoa alkoi vaan hieman jännittämään kun juna lähti asemalla käytyään takaisin Hildesheimin suuntaan, mutta ei hätää, se kävi vain asemalla kääntymässä ja hakemassa porukkaa. Viimeisen vaihdon yhteydessä tapasimme Berliinistä kotoisin olevan tytön, joka opiskelee samalla kurssilla liikuntaa Hildesheimissa. Hän sitten selvitti kuumimmat vinkit Berliiniä varten ja muutenkin loppumatka meni mukavasti saksaa rupatellessa. Yllättävää on kyllä kuinka erilaista on jutella saksaa eri ihmisten kanssa; joidenkin kanssa se sujuu mahtavasti ja ymmärrys on molemminpuoleista ja toisten kanssa sitten ei oikein mitenkään.
Berliiniin päästyämme vaatimattoman viiden tunnin junamatkan jälkeen etsimme hostellin, joka sijaitsi entisen Itä-Berliinin puolella. Jotenkin hotellille kavellessä tuli ensimmäistä kertaa hieman turvaton olo täällä saksan reissulla, ei oikein tuntenut seutua ja ympäristö vaikutti enemmän tai vähemmän slummilta (tämä paljastui myöhemmin huonoksi ensivaikutelmaksi, sillä alue oli oikein mukavaa loppujen lopuksi). Hostellista saimme sitten neljän hengen huoneen, vaikka aluksi piti olla useamman hengen huone. Hintaa huoneelle tuli 8e/henkilö/yö, joten halpaa oli.
Koska oli vappuaatto, lähdimme syömään, katselemaan kaupunkia kävellen ja vähän juhlistamaan vappuaattoa oppaanamme Ellin Lonely Planet Germany. Kaupungista emme ensimmäisenä iltana löytäneet oikein mitään kovin ihmeellistä, satuimme keskustaan, joka oli lähinnä hallintokorttelia. Brandeburginportti oli kuitenkin mahtava valaistuksineen (eli siis yksi neljästä tarkastuspisteestä entisen DDR:n Itä-Berliinin puolelta Länsi-Saksan puolelle). Portti on nykyisin kaupungin maamerkki ja yksi tunnetuimmista turistinähtävyyksistä.
Kaupungissa käytyämme totesimme, että Saksan koko poliisivoimat on valjastettu pitämään juhlinta/mielenosoitukset äärioikeiston ja äärivasemmiston välillä kurissa, uutisissa kerrottiin että kaupungissa oli yhteensä 4700 luotiliivein ja mellakkakypäräin varustettua poliisia, aika paljon siis näin suomalaisten näkökulmasta. Menimme LonelyPlanetin opastuksella paikkaan, joka oli kuvauksen perusteella "very very cool". No istuskelupaikka jossa soitettiin teknoa, ei ihan mun paikka ainakaan. Tämän jälkeen päätettiin mennä hyväksi kehuttuun clubiin. Sinne päästyämme meitä käveli vastaan 2 turhautuneen näköistä saksalaista tyttöä, jotka kertoivat että baarissa on gay-bileet. No kävimme sitten vielä ovella, koska ajattelimme että ehkä ymmärsimme jotain väärin. Elli meni edellä ja ovimiehet kertoivat hänelle että ei tarvitse sisälle tulla, olimme siis sattuneet clubiin, jossa oli menossa ihan rehelliset homobileet. Totesimme sitten Ramin ja Nipan kanssa yhteistuumin että ei ole meidän bileet ja lähdimme kebapin kautta kotia. Ei siis ihan normaali, suomalainen vappu :O
1.5.08 Meille oli aikaisemmin kerrottu että tänä päivänä pitäisi olla rähinöitä ja mielenosoituksia, joten lähdimme sitten vähän katselemaan kaupunkia julkisilla kulkivälineillä. Mitään kummallista ei kuitenkaan tullut vastaan, kävimme katsomassa vanhaa Charlottenburgin palatsia ja sen takana olevaa mahtavaa puutarhaa sekä myös muutaman muun paikan raitiovaunulla.
Illalla sitten päätimme ottaa varman päälle ja kysyimme hyvät menomestat hotellin aulasta. Ruokailun jälkeen sitten siirryimmekin neuvottuun suuntaan, josta minä sitten äkkäsin rock baarin, jonne muutkin yllättävän vähällä suostuttelulla tulivat. Mahtava mesta, rokki soi ja sisustus oli heavyrock painotteinen, synkkä ja hämyinen. Löysin myös seinältä pari vuotta vanhan tarran, jossa luki että "vote for Lordi" -> ilmeisesti euroviisujen yhteydessä on ollut melkoinen kamppanja Suomen/Lordin voiton puolesta. Ja hyvinhän toi näytti toimivan kun lopputulosta katsellaan. Rock baarin jälkeen siirryimme Matrix nimiselle clubille, jossa oli 4 eri puolta eri musiikille, hyvin mukava paikka ja hauskaa oli kyllä kaikilla.
2.5.08 Aamulla jouduimme vaihtamaan hostellia, koska aikaisempi hostelli oli täyteen buukattu. Sisään kirjautumisen jälkeen huomasimme että meille oli annettu huone, jossa oli paikat 8:lle matkaajalle. 4 kpl sängyistä oli mennyt ja niissä majaili 2 kanadalaista ja 2 venäläistä tyttöä. Mukavaa porukkaa ja hyvin kansainvälinen ilmapiiri. Hostellilta lähdimme katsastamaan turkkilaista kaupunginosaa. Siellä oli hyvin mielenkiintoinen tori, jossa oli vaikka minkälaista tavaraa myytävänä ja vähän turhan paljon ihmisiä ahtautuneena pienille kujille. Niiles löysi sieltä leffajulisteen ja Elli kengät. Tämän jälkeen kävimme syömässä vähän omelettia ja ajoimme paikallisilla katsomaan euroopan toiseksi suurinta tavarataloa. Siellä oli kyllä hinnatkin varmasti samaa suuruusluokkaa, Dolce Gabbanan shortsit 200e, släpärit 70e, täysin siis opiskelijabudjettihinnat. Saturn oli kuitenkin minulle parempi kauppa, löysin sieltä nimittäin kameran, Canon 400D, digijärkkärin suhteellisen hyvään hintaan. Laitan kuvia nettiin kun saan aikaseksi etsiä jonkun palvelun, minne saa kätevästi kuvia lisättyä. Illalla kävimme sitten katselemassa vielä hieman kaupunkia pimeällä, mutta porukka oli sen verran väsynyttä että todettiin parhaimmaksi mennä klo 1 jälkeen nukkumaan jo hostellille.
3.3.08 Viimeinen päivä Berliinissä. Hostelli piti luovuttaa klo 10, jonka jälkeen menimme aamupalalle läheiseen ravintolaan. Siellä Elli onnistui tilaamaan vesipullon 5,60 euron hintaan. Muuten aamupala oli hyvä ja kohtuullisen hintainen. Tämän jälkeen ajattelimme viedä tavarat päiväksi säilöön juna-asemalle ja lähteä Niileksen kanssa vielä katsomaan loput nähtävyydet ohjatulle kierrokselle. No eipä ollut niin helppoa, 2 ekalla asemalla oli matkalaukkusäilytykset ihan tukossa ja kolmannelle sitten laukut saatuamme totesimme että myöhästyimme kierrokselta noin 10min. Teimme sitten oman kiekan mahtavassa kelissä, nähtyä tuli Holokaustin muistomerkki, Berliinin muurin palaset, Checkpoint Charlie ja Topographie des Terrors, jossa kuvien ja tekstien avulla kerrottiin karusti natsi-Saksan noususta ja sodan tuhoista. Tämän jälkeen kävimme vielä syömässä kiinalaisessa ja lähdimme matkalle kohti Hildesheimia.
Mielestäni Berliini oli ehdottomasti käymisen arvoinen ja valtavan iso, mutta vähän jäi semmoinen olo että ei minusta ihan niin suureen kaupunkiin kyllä asukkaaksi olisi. Sen verran oli eroa Joensuuhun/Kuopioon :)
4.3.08 Sunnuntaina kävimme grillailemassa ja ottamassa aurinkoa pienen järven rannalla vaihtarikavereiden kanssa ja vielä illalla kävin pelaamassa koripalloa yliopiston vuorolla.
5.5.08 Paluu arkeen, tänään oli sitten sulkapalloa, saksan kurssi (jossa opin mitenkä pitää käyttää saksassa sanontaa kaffeetrinken, uskomatonta mutta totta) sekä vielä koripallon pelailua kurssin muodossa. Ainiin, keli oli aivan mahtava ja piti ihan aurinkorasva ostaa :)
Aurinkoisin terveisin Juho
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
