Viime viikko vietettiin yliopistolla excursio-viikkoa, joka tarkoittaa, että jos sinulla ei ole minkään kurssin kanssa tarvetta mennä minnekään pidemmällä, on viikko sitten lomailua.
Tämän hyödynsimme Niileksen kanssa ja katsastimme Italian, tarkemmin siis Milanon. Tämän meille mahdollisti Ryanairin meno-paluu 28 eurolla :D Ja koska pääsemme paikallisella opiskelijakortilla matkustamaan Bremeniin ilmaiseksi, matkakuluiksi jäi sitten tuo lento ja Milanon päässä meno-paluu kentältä keskustaan 12e. Hieman halvempaa reissata kun Suomesta käsin!
Maanantaina 12.5. matkustimme aluksi aamusta Bremeniin, josta sitten lento Bergamoon -> sieltä on bussilla noin tunnin matka Milanoon. Hotelli Siena, joka osoittautui hyväksi valinnaksi, löydettiin suhteellisen kivuttomasti pienellä harhailulla vaikka karttaa ei ollutkaan. Hotelliin kirjautumisen jälkeen päätimme lähteä katsomaan Il Duomoa, joka on varmasti Milanon kuuluisin nähtävyys; marmorista rakennettu valtava katedraali. Nousimme metroasemalta maan pinnalle ja näky oli hyvin vakuuttava. Tämän valitettavasti huomasi myös pari luultavasti afrikasta peräisin olevaa keplottelijaa. Siinä kirkkoa kuvaillessamme he menivät Niileksen luokse, laittoivat jotain siemeniä Niileksen käteen ja vihelsivät pulut paikalle niitä syömään. No mehän olimme ällikällä lyötyjä että mitä ihmettä tapahtuu. Otin sitten kuvia Niileksestä pulujen kanssa ja kohta huomasin että minulla on kanssa samat siemenet kourassa ja pulut kimpussa. Hyvin epämiellyttävä kokemus, koska kaulalla oli juuri ostettu digijärkkäri ja ympärillä pyörii satojen pulujen lisäksi kaksi epäilyttävää heppua. No kuvat otettua he tietysti alkoivat vaatia rahaa siemenistä ja koska totesivat meidät turisteiksi alkoivat vaatia 20 euroa kummaltakin. Sitähän me emme tietysti maksaneet mutta neuvotteluasemat olisivat olleet paljon mukavammat, jos kamera olisi ollut laukussa ja kädet vapaana... Muutamalla kolikolla siitä selvittiin kuitenkin ja lähdettiin pesemään kädet. Semmoinen tutustuminen alkuvaikutelma Italiaan sitten, kannattaa varoa kyseisiä tilanteita jos tulee vastaan.
Tämän hyödynsimme Niileksen kanssa ja katsastimme Italian, tarkemmin siis Milanon. Tämän meille mahdollisti Ryanairin meno-paluu 28 eurolla :D Ja koska pääsemme paikallisella opiskelijakortilla matkustamaan Bremeniin ilmaiseksi, matkakuluiksi jäi sitten tuo lento ja Milanon päässä meno-paluu kentältä keskustaan 12e. Hieman halvempaa reissata kun Suomesta käsin!
Maanantaina 12.5. matkustimme aluksi aamusta Bremeniin, josta sitten lento Bergamoon -> sieltä on bussilla noin tunnin matka Milanoon. Hotelli Siena, joka osoittautui hyväksi valinnaksi, löydettiin suhteellisen kivuttomasti pienellä harhailulla vaikka karttaa ei ollutkaan. Hotelliin kirjautumisen jälkeen päätimme lähteä katsomaan Il Duomoa, joka on varmasti Milanon kuuluisin nähtävyys; marmorista rakennettu valtava katedraali. Nousimme metroasemalta maan pinnalle ja näky oli hyvin vakuuttava. Tämän valitettavasti huomasi myös pari luultavasti afrikasta peräisin olevaa keplottelijaa. Siinä kirkkoa kuvaillessamme he menivät Niileksen luokse, laittoivat jotain siemeniä Niileksen käteen ja vihelsivät pulut paikalle niitä syömään. No mehän olimme ällikällä lyötyjä että mitä ihmettä tapahtuu. Otin sitten kuvia Niileksestä pulujen kanssa ja kohta huomasin että minulla on kanssa samat siemenet kourassa ja pulut kimpussa. Hyvin epämiellyttävä kokemus, koska kaulalla oli juuri ostettu digijärkkäri ja ympärillä pyörii satojen pulujen lisäksi kaksi epäilyttävää heppua. No kuvat otettua he tietysti alkoivat vaatia rahaa siemenistä ja koska totesivat meidät turisteiksi alkoivat vaatia 20 euroa kummaltakin. Sitähän me emme tietysti maksaneet mutta neuvotteluasemat olisivat olleet paljon mukavammat, jos kamera olisi ollut laukussa ja kädet vapaana... Muutamalla kolikolla siitä selvittiin kuitenkin ja lähdettiin pesemään kädet. Semmoinen tutustuminen alkuvaikutelma Italiaan sitten, kannattaa varoa kyseisiä tilanteita jos tulee vastaan.
Tämän episodin jälkeen menimme syömään; ja tottakai, tultiin uudelleen huijatuiksi. Pasta oli hyvää, eikä siinä mitään, mutta Niiles oli onnistunut tilaamaan vessassa ollessani salaatin listan ulkopuolelta 13 eurolla, sisältäen kuitenkin 10 tomatin viipaletta ja hirmu kokkareen juustoa. Maksun aika kun tuli niin laskussa oli sitten lisättynä vielä ravintolassa istumislisä, kummaltakin 2,5 euroa. Olimme vähän tämän jälkeen sitä mieltä että pitäisikö mennä hotellihuoneeseen ja istua siellä loppureissu. No katseltiin vielä tämän jälkeen sitten keskustaa ja tutustuttiin italialaiseen kahviin, ehkä vain 5 millilitraa tiivistä expressoa. No se kyllä enemmän nauratti sitten edellisten tapahtumien jälkeen, mutta mitäpä muuta sitä olisikaan voinut odottaa. Tämän kahvihetken jälkeen katsoimme kaupunkia ratikan avulla, hyppäsimme siis ratikkaan, joka kiersi kaupunkia ja katselimme maisemia -> hyvä ja halpa tapa tutustua kaupunkiin. Hotellille päästyämme totesimme että energia oli tältä päivältä lopussa ja nukuimme hyvät yöunet.
Tiistaina 16.5. nousimme virkeänä uuteen aamuun ja totesimme että kyllä Milano alkaa vähitellen näyttää hyviäkin puolia Aamupala oli hyvä, ylimääräistä ei kinuttu ja palvelu oli mukavaa! Tämän jälkeen läksimme katsomaan uudestaan Il Duomoa, tälle kertaa sisältä päin ja myös katolta. Sisältä kirkko näytti kirkolta, jossa kuitenkin seinät olivat siitä erikoiset, että ne olivat epäsymmetriset ja joka kulma näytti erilaiselta maalausten ja arkkitehtuurin ansiosta. Mahtavuutensa Il Duomo kuitenkin näytti, kun sen katolle kiipesi. Sieltä avautui mahtavat näkymät Milanoon ja aurinkokin paistoi täydeltä taivaalta, hieno paikka! Katto oli myös täynnä pylväitä ja muuta koristelua; tämä aiheuttikin sen kysymyksen että kuinka valtavasti kirkko on imenyt aikaa, rahaa ja työtä. No, kyllähän se upean näköistä on. Kun tulimme Il Duomon katolta alas, taas hyökkäsi pari keplottelijaa kimppuun. Tällä kertaa tarjoten "ilmaista" onnennauhaa käteen. Hommahan toimi niin että nauha laitettiin käteen väkisellä ja tämän jälkeen alettiin kysyä "little donation". No tämä toimintakaava oli opitti jo edellisenä päivänä ja toimittiin sen mukaisesti. Koska rahaa ei annettu, tervetuloa Milanoon toivottelut vaihtuivat kohteliaisiin "Fuck off" toivotuksiin.
Tiistaina 16.5. nousimme virkeänä uuteen aamuun ja totesimme että kyllä Milano alkaa vähitellen näyttää hyviäkin puolia Aamupala oli hyvä, ylimääräistä ei kinuttu ja palvelu oli mukavaa! Tämän jälkeen läksimme katsomaan uudestaan Il Duomoa, tälle kertaa sisältä päin ja myös katolta. Sisältä kirkko näytti kirkolta, jossa kuitenkin seinät olivat siitä erikoiset, että ne olivat epäsymmetriset ja joka kulma näytti erilaiselta maalausten ja arkkitehtuurin ansiosta. Mahtavuutensa Il Duomo kuitenkin näytti, kun sen katolle kiipesi. Sieltä avautui mahtavat näkymät Milanoon ja aurinkokin paistoi täydeltä taivaalta, hieno paikka! Katto oli myös täynnä pylväitä ja muuta koristelua; tämä aiheuttikin sen kysymyksen että kuinka valtavasti kirkko on imenyt aikaa, rahaa ja työtä. No, kyllähän se upean näköistä on. Kun tulimme Il Duomon katolta alas, taas hyökkäsi pari keplottelijaa kimppuun. Tällä kertaa tarjoten "ilmaista" onnennauhaa käteen. Hommahan toimi niin että nauha laitettiin käteen väkisellä ja tämän jälkeen alettiin kysyä "little donation". No tämä toimintakaava oli opitti jo edellisenä päivänä ja toimittiin sen mukaisesti. Koska rahaa ei annettu, tervetuloa Milanoon toivottelut vaihtuivat kohteliaisiin "Fuck off" toivotuksiin.
Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin kävellen, ja päädyimmekin vahingossa paikallisen taideyliopiston pihaan. Tuli sellainen olo että taitaa olla ihan luova paikka kun vanhoja patsaita oli piha täynnä ja käytävä oli kivinen pylväikkö. Siistiä :) Kävimme sitten yliopiston kahvilassa juomassa kahvit mutta paikallisiin opiskelijoihin jäi tällä kertaa tutustuminen tekemättä.
Tämän jälkeen shoppailua ja kikkailua ratikoilla. Illasta käytiin katsomassa meininkiä ja syömässä mahat täyteen happy hourilla (tai Aperativo time). Kätevä systeemi, tilaa yksi drinkki, 6-7 euroa, ja sillä hinnalla saa syödä noutopöydästä pientä naposteltavaa, muun muassa pastaa ja pitsoja. Halvat safkat! Tiistai-iltana menimme sitten katsomaan meininkiä kaupunginosaan, jossa piti olla iltaelämää. No ei me sieltä löydetty kuin istuskelupaikkoja, ja sitten jouduimmekin ottamaan ratikka takaisin hotellille, jotta ei tarvitsisi kävellä kymppikilsaa.
Keskiviikko 13.5. oli erittäin lämmin ja aurinkoinen, 26 astetta varjossa, joten päätimme lähteä katsastamaan paikallisen linnan, Castello Sforzuscon, tai oikeastaan sen yhteydessä olevan puiston. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, ja viivuimme siellä chillaillen ja aurinkoa ottaen useamman tunnin. Milano alkoi näyttää parhaita puoliaan. Tämän jälkeen kävelimme keskustaan ja ajoimme taas maisema-ajelua ratikalla. Illan suussa menimme syömään taas happy hourille mahat täyteen ja osuimme tällä kertaa erittäin mukavalle terassille Via Preran varrella. Mukavan tästä teki tarjoilija, joka puhui huonoa englantia, mutta tuuletteli AC Milanin pelaajia aina ohi mennessään (lisäys Niiles: En uskaltanut mainita, että olin juuri päivällä ostanut Inter Milanon pelipaidan). Häneltä päätimme sitten kysyä mistä löydämme hyvän baarin illalle. Englanniksi ei onnistunut mutta kun sanoimme Bella Italiaano, taikasanat, ilme miehellä kirkastui ja hän neuvoikin meillä kadun, josta löytäisimme sopivan yökerhon :) Mielenkiintoinen keskustelu sinänsä, että me emme osanneet italiaa eikä hän englantia mutta asiat tuli ymmärrettyä molemminpuolisesti. Ilmeisesti löysimme samanhenkisen kaverin!
Menimmekin tarjoilijan ohjeiden mukaisesti Corso Como kadulle, josta löytyikin elämää. Miehen neuvoma baari oli kuitenkin kiinni ja kadulla oli muuten istuskelupaikkoja. Koska halusimme jonnekin yökerhoon, selvitimme sitten eräältä baarin pitäjältä yökerhon sijainnin. Sen löysimme kulman takaa, mulla paikka olikin erittäin kallis (pieni olut 10e) ja tyhjä. Vähän aikaa menoa katseltuamme totesimme että etsitään vielä jotain muuta paikkaa. Tämän jälkeen satuimmekin vahingossa kävelymatkalla hotellille huomaamaan, että erään kadun kulmassa oli porukkaa aivan huimasti, ja vielä kaiken lisäksi oman ikäistä. Sinne siis! Ovella saimme lipun, jossa luki numero 15. Tätä ihmeteltiin hetki, mutta kun sisällä kukaan ei mitään kysellyt, totesimme että baariin taitaa olla ilmainen sisäänpääsy. Baari (Lotus) oli aivan täynnä tyylikästä, meidän ikäistä porukkaa ja puitteet olivat enemmän kuin kunnossa. En ole varmasti hienommassa paikassa käyny koskaan. Kolme kerrosta ja valtavasti porukkaa. Tanssilattialle päästyämme meille tarjottiin tequilaa suoraan pullosta, hyvät bileet! :) Pois lähtiessä meille kuitenkin selvisi numeron merkitys; ovella vahtimestari kyseli meiltä leimaa ulos ja pienen selityksen jälkeen meille selvisi, että meidän pitää tilata juomat hintaan 15 euroa ja sitä vastaan saamme ulospääsylipun. No eihän se sitten auttanut, menimme baaritiskille ja koska juomasta se hinta piti maksaa, päättelin sitten että pitäähän se sitten kalleinta ottaa ja tilasin Long Island Iceteen -> bileet uudelleen käyntiin ja kummasti ei kotiinlähtö enää kiinnostanutkaan :) Erittäin hauska ilta siis ja Milanosta jäi hyvä maku suuhun loppujen lopuksi!
Torstai 15.5 meni sitten matkustamiseen takaisin. Kymmeneltä lähdimme hotellilta ja Hildesheimissa olimme perillä illalla kuuden aikoihin. Omituista oli että Bremeniin päästyämme tuli olo että olisi tullut kotia, kaippa tänne Saksaan on sitten aika hyvin kotiutunut :)
Loppujen lopuksi minulle jäi positiivinen kuva Milanosta alun vastoinkäymisten jälkeen ja pystynkin sitä suosittelemaan lämpimästi myös muille sinne haluaville.
-tarinoi Juho
Keskiviikko 13.5. oli erittäin lämmin ja aurinkoinen, 26 astetta varjossa, joten päätimme lähteä katsastamaan paikallisen linnan, Castello Sforzuscon, tai oikeastaan sen yhteydessä olevan puiston. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, ja viivuimme siellä chillaillen ja aurinkoa ottaen useamman tunnin. Milano alkoi näyttää parhaita puoliaan. Tämän jälkeen kävelimme keskustaan ja ajoimme taas maisema-ajelua ratikalla. Illan suussa menimme syömään taas happy hourille mahat täyteen ja osuimme tällä kertaa erittäin mukavalle terassille Via Preran varrella. Mukavan tästä teki tarjoilija, joka puhui huonoa englantia, mutta tuuletteli AC Milanin pelaajia aina ohi mennessään (lisäys Niiles: En uskaltanut mainita, että olin juuri päivällä ostanut Inter Milanon pelipaidan). Häneltä päätimme sitten kysyä mistä löydämme hyvän baarin illalle. Englanniksi ei onnistunut mutta kun sanoimme Bella Italiaano, taikasanat, ilme miehellä kirkastui ja hän neuvoikin meillä kadun, josta löytäisimme sopivan yökerhon :) Mielenkiintoinen keskustelu sinänsä, että me emme osanneet italiaa eikä hän englantia mutta asiat tuli ymmärrettyä molemminpuolisesti. Ilmeisesti löysimme samanhenkisen kaverin!
Menimmekin tarjoilijan ohjeiden mukaisesti Corso Como kadulle, josta löytyikin elämää. Miehen neuvoma baari oli kuitenkin kiinni ja kadulla oli muuten istuskelupaikkoja. Koska halusimme jonnekin yökerhoon, selvitimme sitten eräältä baarin pitäjältä yökerhon sijainnin. Sen löysimme kulman takaa, mulla paikka olikin erittäin kallis (pieni olut 10e) ja tyhjä. Vähän aikaa menoa katseltuamme totesimme että etsitään vielä jotain muuta paikkaa. Tämän jälkeen satuimmekin vahingossa kävelymatkalla hotellille huomaamaan, että erään kadun kulmassa oli porukkaa aivan huimasti, ja vielä kaiken lisäksi oman ikäistä. Sinne siis! Ovella saimme lipun, jossa luki numero 15. Tätä ihmeteltiin hetki, mutta kun sisällä kukaan ei mitään kysellyt, totesimme että baariin taitaa olla ilmainen sisäänpääsy. Baari (Lotus) oli aivan täynnä tyylikästä, meidän ikäistä porukkaa ja puitteet olivat enemmän kuin kunnossa. En ole varmasti hienommassa paikassa käyny koskaan. Kolme kerrosta ja valtavasti porukkaa. Tanssilattialle päästyämme meille tarjottiin tequilaa suoraan pullosta, hyvät bileet! :) Pois lähtiessä meille kuitenkin selvisi numeron merkitys; ovella vahtimestari kyseli meiltä leimaa ulos ja pienen selityksen jälkeen meille selvisi, että meidän pitää tilata juomat hintaan 15 euroa ja sitä vastaan saamme ulospääsylipun. No eihän se sitten auttanut, menimme baaritiskille ja koska juomasta se hinta piti maksaa, päättelin sitten että pitäähän se sitten kalleinta ottaa ja tilasin Long Island Iceteen -> bileet uudelleen käyntiin ja kummasti ei kotiinlähtö enää kiinnostanutkaan :) Erittäin hauska ilta siis ja Milanosta jäi hyvä maku suuhun loppujen lopuksi!
Torstai 15.5 meni sitten matkustamiseen takaisin. Kymmeneltä lähdimme hotellilta ja Hildesheimissa olimme perillä illalla kuuden aikoihin. Omituista oli että Bremeniin päästyämme tuli olo että olisi tullut kotia, kaippa tänne Saksaan on sitten aika hyvin kotiutunut :)
Loppujen lopuksi minulle jäi positiivinen kuva Milanosta alun vastoinkäymisten jälkeen ja pystynkin sitä suosittelemaan lämpimästi myös muille sinne haluaville.
-tarinoi Juho
(lisäyksiä ja kuvat, Niiles)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti