29.7.08 Matkalla Suomeen – erasmusvaihdon viimeinen osa

Viimeiset hetket erasmusvaihdosta olivat sen verran kiireisiä ja reissupainotteisia, että blogikin on jäänyt nyt muutaman viikon osalta päivittämättä. Nyt aikaa kirjoittamiselle kuitenkin löytyi: istun nimittäin Tallink Superfast Ferries lautan kannella juuri saunasta tulleena(teki muuten melkoisen hyvää) ja kirjoittelen tätä tekstiä läppärillä. Tämä siitä johtuen, että paluumatkan suunnitelmat muuttuivat nopeasta lennosta 26h tuntia kestävään laivamatkaan, koska ostin Volkswagen Golfin pari viikkoa sitten torstaina. Nyt tässä ei ole siis muuta kuin aikaa, toivottavasti vain saan läppäriä ladattua jossain vaiheessa; tällä akulla ei pitkään kirjoitella.

28.7.08

Viimeinen päivä Hildesheimissa – ainakin vähään aikaan.

Aamusta tuli herättyä melkoisen aikaisessa, koska edellisenä päivänä ei oikein ollut saanut aikaiseksi siivota kämppää ja pakata tavaroita. Aamu meni siis niissä merkeissä ja sen jälkeen kävimme koululla vielä syömässä, tulostamassa matkalle tarvittavat paperit ja sulkemassa pankkitilimme. Tämän jälkeen takaisin kämpille ja loput tavarat/siivoukset kuntoon ja odottamaan että saisin auton huollosta; se oli luvattu klo 17.

Menin kuitenkin aikaisemmin heti kolmen jälkeen kyselemään autoa, ja se olikin valmiina odottamassa huollettuna. Sen jälkeen tankin kautta Nipalle ja tavarat kyytiin ensin Niileksen kämpiltä ja sitten minun. Kovin kovaa ikävää ei tainnut kummallekaan noita asuntoja kohtaan jäädä; Hildesheimia ja sen kaupungin ihmisiä kylläkin. Tuliaisostoksien jälkeen sitten matkalle kohti Rostockia, josta laiva lähtisi klo 03. aamuyöstä. Olimme molemmat sitä mieltä, että helpostihan sitä Hampuriin menevälle tielle Hildesheimista löytää; vähän kuitenkin erehdyimme ja muutaman ohiajetun rampin ja kirosanan jälkeen sinne kuitenkin löysimme. Varsinaisesti harhaan emme ajaneet, mutta tämä saksan autobaanasysteemi tuntuu olevan sellainen, että tien numero ja rampin numero tulee tietää, pelkällä kaupungin nimellä ei pitkälle pärjää. Ajelimme siis Hannoveriin asti pikkuteitä pitkin ja sitten pääsimme autobaanalle kohti Hampuria. Kuuluisan ”ei rajoituksia” merkin jälkeen matkavauhti kasvoi hieman, ei kuitenkaan näiden bemareiden ja mersujen tasolle; arvioitiin että kyllä sieltä parhaimmillaan 250km/h ohi tultiin.

Loppumatka Rostockiin asti meni kommelluksitta, ainoa ylimääräinen juttu oli kun ajoimme jostain tunnelista jossa oli sitten tunnelimaksu; harvinaisen nopeasti käytetyt 2 € 80 snt. Rostockissa oltiin jo noin kello 8 ja siinä jäi sitten mukavasti aikaa syömiselle ja kaupungin katselulle, ennen klo 23 alkavaa lähtöselvitystä. Siitä sitten jonottelujen jälkeen laivaan ja ”nukkumaan”, paikkoinahan meillä oli lentokoneen penkkejä muistuttavat kansituolit, jossa ei kyllä koko yönä oikein kunnon asentoa tahtonut löytää.

27.7.08

Edellisenä päivänä oli ollut bileet Philipin luona ja Lean, Mikon, Erikan ja Niileksen kanssa sitten olimmekin Campuksella puoleen neljään asti. Hieman heikko happi siis ja kaikki tavarat pakkaamatta. Mikon ja Erikan lähdettyä kohti Hampuria jäin sitten itse pakkailemaan hitaaseen tahtiin. Tehokkuus sata, onneksi oli vielä maanantaiaamu aikaa!

Illalla kuitenkin kävimme vielä Amparon luona grillaamassa. Sinne olikin saapunut lähes kaikki jäljellä olevat erasmusvaihto-oppilaat; yli puolet lähti jo tipottain aikaisemmin heinäkuun aikana. Tunnelmasta huomasi, minkä tyyppisistä bileistä oli kyse; aika haikean ja hiljaisen oloista porukkaa Amparon pihalta löytyi. Itse oli tajunnut jo pikkuhiljaa edellisinä päivinä kotiinlähdön lähestymisen, mutta kyllä se konkretisoitui siinä, kun sanoi näkemiin, tschüss, erasmusystäville ja saksalaisille ystäville. Näissä bileissä oli onneksi paikalla ns. ydinporukka, jossa olimme Niileksen kanssa enemmän tai vähemmän tämän vaihdon aikana pyörineet. Erasmustyypeistä Rami, Amparo, Marion ja Annick sekä tietysti muita erasmus kavereita, sekä saksalaisista mahtava tandem-kaverini Lea sekä hänen(ja samalla meidän uudet) kaverit Philip ja Olli. Mahtavaa porukkaa kaikki ja upeaa että heihin pääsi tämän vaihdon aikana tutustumaan. Tästä johtuen lähteminen kestikin tavallista pidempään, kun heipat piti sanoa useampaan kertaan. Uskon ja toivon kuitenkin, että näemme heidän kanssa vielä. Näkemiin, mutta ei kuitenkaan hyvästi.

-fiilisteli Juho

23.-27.7.08 Mikko ja Erkku Hildesheimissa

Alkuvaihdon aikana oli Mikon kanssa ollut puhetta että häneltä on vielä Saksa valloittamatta. Tämä sitten toteutui viimeisellä Hildesheimin viikolla, jolloin Mikko ja Erika saapuivat vierailulle. Hampuriin lennettyään he päättivät maksaa vähän enemmän ja ottaa saksan rautateiden ylpeyden, nopean ICE junan Hildesheimiin. Kuten Kölnin reissun yhteydessä, ei myöskään tälläkään kertaa jäänyt kovin kummoinen maku ICE:n toimivuudesta; veturi oli levinnyt noin puolimatkassa ja korjaamiseen oli sitten mennyt puolisen tuntia. No perille matkalaiset kuitenkin pääsivät ja lähdimmekin heti tavaroiden jälkeen grillailemaan Amparon takapihalle. Kaupassa olin hyvin nokkelana kuulevinani, että lihatiskin myyjä esitteli karhun lihaa meille; ehkä se saattoi kuitenkin olla marinaadi, jossa oli käytetty kaljaa. Sain siis heti vakuutettua Mikon ja Erikan, että ei ole mennyt 4kk saksan kielen opiskelua hukkaan :D. Mikon onnistuivat kuitenkin järkyttämään Erasmusystäväni, jotka tervehtivät kohteliaasti poskipusuilla. Jälkikäteen kuulin että Mikko ei oikein ollut niitä odottanut ja ilmekin oli ollut mielenkiintoinen :D Vähän epäsuomalainen tapa mutta mukava tapa tervehtiä, ainakin allekirjoittaneen mielestä.

Torstaina olimme ajatelleet, että katsellemme Hildesheimia. Huomasin kuitenkin eräästä Niedelsachsen- aluetta käsittelevästä esitteestä Wolfsburgin Autostadin mainoksen ja päätimmekin lähteä katsastamaan Volkswagenin tehtaat vajaan 1½h ajomatkan päästä. Erika toimi kartanlukijana, koska hän oli ollut ainoa vapaaehtoinen kirjoittamaan ajo-ohjeet netistä. Hyvin löydettiinkin perille Autostadiin, jossa olikin melkoisen paljon nähtävää; laitan kuvia kanssa sieltä nettiin kuhan pääsen nettipiuhan päähän. Vähän siellä ollessa pohdittiin, että olisihan se varmasti mukava hakea tuliterä volkkari sieltä ihan tehtaan paketissa ja ajella sillä sitten kotia.

Perjantaina meillä oli myös erittäin mielenkiintoista ohjelmaa, kun luvassa oli retki Harz-vuoristoon ja siellä sijaitsevaan kansallispuistoon. Tällaisen idean meille oli esitellyt Fredi, saksalainen ystävämme, ja lähdimmekin ilomielin katselemaan vähän luontoa Fredin opastuksella. Saksalaiseen tapaan suunnitelmaan ei ollut jäänyt aukkoja, aluksi ajettiin paikalle varsinkin loppumatkasta pieniä serpentiiniteitä pitkin, ja tämän jälkeen kävimme kävelemässä järvialueella. Hyvin mukavaa aluetta ja rentoutumista parhaimmillaan. Seuraavaksi oli vuorossa ” Brocken”-vuorelle kiipeäminen. Tähän oli olemassa kaksi vaihtoehtoa, käyttää junaa tai sitten kävellä noin 8km. Aluksi junakin oli vahtoehto, mutta kuultuamme 24e edestakaisen hinnan, päätimme kuitenkin nauttia hyvästä ilmasta ja kävellä huipulle. Hienoja maisemiahan sieltä avautui ja kohtalaisen helposti sinne jaksoikin kävellä. Seuraavana päivänä kuitenkin huomasi, että ei sellaista liikuntaa niin hirveästi ole tullut harjoitettua. Illalla kävimme vielä vähän grillailemassa Tohnkulalla, jossa Benillä ja hänen ystävillään oli grillijuhlat. Sen verran väsy kuitenkin painoi, että päätimme yksissä tuumin jättää baarissa käynti väliin ja menimme heti puolenyön jälkeen nukkumaan.

Lauantaina olin varannut autolle öljynvaihdon, joka muuttuikin sitten huoltomiehen kanssa keskustelun jälkeen nokkahihnan vaihdoksi; hän kun epäili, että vanhalla olisi riski ajaa Suomeen takaisin. Tämän episodin jälkeen kävimme Mikon ja Erikan kanssa syömässä, jonka jälkeen Mikon kanssa myös Hildesheimin kirkon tornissa; hyvin loogista sinänsä että kun on asunut kaupungissa 4kk, viimeisenä vkl käy katsomassa miltähän se saattaisi näyttää korkealta. No parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Kaupoissa pyörimisen jälkeen menimme vielä auringonottoon Tohnkulalle ja sen jälkeen valmistautumaan illan rientoihin.

-Juho

Autonhaku 17.7.08

Päädyin muutaman katsotun ja soitellun auton jälkeen hankkimaan Volkswagen Golf 1.9 Tdi 12/99 ilmastoinnilla ja sport-varustelulla tuliaisiksi Suomeen. Tällainen auto löytyi Echtestä ja sen lähdimmekin Niileksen kanssa sieltä hakemaan. Rahat taskussa junalla Echteen ja sieltä sitten autonmyyjä tuli meidät asemalta hakemaan. Katsoimme vielä Niileksen kanssa auton läpi ja syynäsimme paperit ja totesimme että ei meidän ammattitaidolla/taidottomuudella autosta mitään ihmeempiä vikoja tai puutteita löytynyt. Tämän jälkeen rekisteröimään auto lähikylään konttorille ja liikennevakuutus sekä siirtokilvet viereisestä kojusta. Sinänsä omituinen systeemi, että ensin pitää mennä kunnan rekisteröintitoimistoon, jossa laitetaan siirtorekisteröinti käyntiin henkilöpapereiden, kauppakirjan, rekisteriotteen ja viereisestä kojusta hankitun liikennevakuutuksen avulla. Sitten sillä aikaa teetättämään rekisterikilvet kunnan toimistosta saadun rekisteritunnuksen kanssa viereiseen kojuun, jonka jälkeen takaisin kunnan toimistoon. Täällä virkailija kiinnittää vielä rekisterikilpeen punaisen tarran ja tämän jälkeen kilpi on virallinen. Sitten paperit mukaan, rahaa tiskiin, kilvet autoon kiinni ja kohti Hildesheimia. Sen verran vielä viivyimme, että hankin kaskovakuutuksen autoon saman tien Suomesta käsin, sen verran erilainen liikenne Saksassa on, että ei paljoa viitsi ilman ajella.

Kotimatka meni hyvin kartanlukija- Pajurannan kanssa ja auto jätettiin kadulle parkkiin Lontoon reissun ajaksi.

-Juho

16.7. Kostümparty Hildesheimissa

Kölnistä palattuamme seuraavalla viikolla odotteli kalenterissa naamiaisbileet Erasmusporukan ja saksalaisten kanssa. Kölnin paluumatkalla aloimme Juhon kanssa fiilistelemään miksi ihmeeksi pukeutua, kun teemana on elokuva/filmit. Asun pitäisi olla jokin hauska ja tunnistettava, eikä se saisi maksaa liikaa. Ehdotin Juholle, että hän maalaisi kropansa kokonaan vihreäksi ja pitäisi vaan boxerit päällä, selvä Hulk siis! Rambo olisi myös helpohko toteuttaa, mutta mistä taikoa pitkän letin. Itselleni kaavailin Blues Brothers Jakea, mutta toteutuksesta puuttui vaan musta puku. Ei siis sitäkään. Saimme Kölnin matkaoppaalta Lealta hyvän idean pukeutua Julia Robertsin esittämäksi naisroolihahmoksi elokuvasta Pretty Woman. Hän lupautui jopa auttamaan meikkaamisessa ja lainaamaan mekot kummallekin!

Päätimme kuitenkin omatoimisesti lähteä etsiskelemään asustetta päivää ennen juhlia, sillä rooliasujen etsiminen on tärkeä osa koko tapahtumaa. Suuntasimme Hildesheimissa oleviin eurokauppoihin – kaikki tuotteet eurolla! Ensimmäisestä kaupasta löytyikin mukaan sininen geelimaski, joka oli jo suuri harppaus eteenpäin. Näistä saadaan ainakin Zorrot tai Mustanaamiot! Ostoskierros kuitenkin jatkui toiseen kauppaan, jossa ideaksi kehittyi Karhukopla – kaksikkona tämä toimisi hyvin ja jokainen tunnistaisi ja se olisi hauska! Menimme idean ohjaamana seuraavaksi lähimpään kirjakauppaan (Decius Bücher) katsomaan vielä kuvan Aku Ankasta. Loppujen lopuksi Karhukoplien asusteeksi valikoitui sininen lippalakki (2,5e), jo mainittu geenimaski (1e), punainen t-paita (4,5e), valkoiset hanskat (1e/paketti) ja numerolappu (1e). Asukokonaisuuden kruunasi vielä siniset farkut ja jakoavaimet. Totta kai myös naama piti sotkea mustalla kajalilla uunoturhapurotyyliin, että saatiin parransänkeä.

Varsinaisen kostümpartyn aloitimme etkoilla. Menimme naamiaispaikan lähellä olevaan asuntoon aloittelemaan iltaa, emme kuitenkaan paljastaneet vielä asusteita. Bileissä ainakin jollakin oli hauskaa, kun sai sotkea kajalit naamaamme. Myös ulos alkoi kerääntyä muuta porukkaa: näköjään Lisa Simpson, keiju Taru Sormusten herrasta, Kippari-Kalle sekä Brutus, Freddy Kruger, Peppi-pitkätossu, Maija Poppanen ja Marilyn olivat jo mukana. Myös Cleopatra oli tullut Lara Croftin kanssa.

Naamiaisbileet olivat oikeastaan ensimmäiset, jossa ihmiset alkoivat sanoa hyvästejä. Se ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa vaikuttanut omaan tunnelmaan, koska oma lähtö oli vielä niin kaukana.
Mukavan ja erilaisen illan aikana, Juho viihtyi muuten pitkään sisällä, oli hauskaa nähdä että porukka osaa rentoilla myös tällä tavalla. Myös saksalaisia kavereita ilmestyi paikalle kiitettävä määrä, joten heitäkin vielä näki ennen koko porukan hajoamista.

-Niiles

PS. Karhukopla eri kielillä: :)
sak. Panzerknacker
eng. The Beagle Boys
esp. Chicos Malos

Köln 11-14.7.

Lupasin Lealle, saksalaiselle tandem-kaverilleni, jonka vieraana olimme Kölnissä, että kirjoitan(yritän kirjoittaa) tämän tekstin hieman helpommalla suomenkielellä.

Olimme puhuneet Lean ja Niileksen kanssa, että olisi mukava vierailla myös Kölnissä. 12.7 Kölnissä järjestettiin suuri ilotulitus-tapahtuma ja päätimme, että tämä viikonloppu olisi sopiva Kölnin vierailulle.

Minun osaltani matka alkoi perjantaina aikaisessa, koska kävin katsomassa kaksi mielenkiintoista Volkswagen Golffia ennen Kölniin lähtöä. Aluksi kävin katsomassa auton Echtessä(jonka sitten myöhemmin ostin). Tämän jälkeen matkustin junalla Bielefeltiin(loppumatkan vahingossa pummilla), jossa kävin katsomassa toisen auton. Tämä oli huonosti pidetty, huoltokirjassa yksi leima ja valtava naarmu konepellissä. Ei ollut siis ostamisen arvoinen.

Olin odotellut Leaa, Ingaa ja Niilestä viisi tuntia yksinäni, kun Niiles soitti, että heidän junansa on myöhässä. Siitä alkoi sitten melkoinen säätö. Kun he saapuivat vihdoin Bielefeldiin, minulle selvisi, että he olivat saaneet neuvoteltua liput kalliimpaan, ICE-nimiseen, junaan. Juna oli kaksiosainen ja se jakautui myöhemmin kahteen eri osaan. Bielefeldin asemalla tämä aiheutti meille ongelmia, koska menimme 2 eri vaunuun, jotka eivät olleet yhteydessä toisiinsa. Se ei vielä haitannut, mutta todellinen ongelma syntyi, kun Lea päättikin vaihtaa vaunua vielä Bielefeldin asemalla. Lopulta siinä kävi niin, että Lea ei ehtinyt vaihtaa meidän vaunuumme, jolloin hän jäi asemalle seisomaan, kun juna lähti liikenteeseen. Tilanne oli siitä inhottava, että Lealla oli liput. Ei siinä vielä kaikki, Lealta oli myös akku melkein lopussa, totta kai. Tilanteesta kuitenkin selvittiin, Lea tuli seuraavalla junalla Dortmundiin, jossa sitten vaihdoimme samaan junaan. Kölniin saavuimme sitten 2 tuntia alkuperäistä aikataulua jäljessä. Meitä vastassa rautatieasemalla oli Lean isä, jonka kyydillä menimme loppumatkan. Lean kotitalo oli hieman remontissa ja tästä johtuen suihkujärjestely oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Suihku oli nimittäin pihalla ja tästä johtuen suihkussa tuli käytyä uimahousuissa.

Lauantaiaamuna tutustuimme Lean perheeseen, johon kuului Lean lisäksi äiti ja isä sekä 19, 17 ja 10 -vuotiaat siskot sekä 8- vuotias veli. Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan Kölnin kaupunkiin. Kävelimme keskustassa ja katselimme maisemia. Niileksen kanssa ihmettelimme, että kuinka voi olla niin väsynyt olo kahden kahvikupin jälkeen. No sitä ihmetellessä selvisi, että Lean kotona käytetään kofeiinitonta kahvia; eihän se sitten auttanut muuta kuin mennä heti kahville.

Kölnistä pitää todeta, että se on mukavan oloinen kaupunki ja veden läheisyys on suomalaiselle plussaa. Kaupungilta päästyämme lepäilimme hieman ja lähdimme sitten takaisin keskustaan katsomaan Köln Feuer Werkt:iä, suurta ilotulitustapahtumaa. Tapahtuma oli mahtavasti järjestetty, itse ilotulitus kesti puoli tuntia ja sitä oli säestetty musiikilla ja selostuksella. Aiheena oli ilotulitusten kehittyminen menneestä nykyaikaan. Ilotulituksen jälkeen lähdimme tutustumaan Kölnin yöelämään. Sieltä löysimme mukavan baarin, jossa pidimme hauskaa Lean, Niileksen ja Ingan kanssa. Tämän illan Niiles tiivisti todella hyvin kun sanoi baarissa: ”Ollaan erasmus opiskelijat Joensuusta, meillä on saksalaisia kavereita ja olemme nyt heidän kanssaan Kölnissä…pitkä matka kuljettu”.

Sunnuntai meni sitten rennommin, nukuimme pitkään ja sen jälkeen kävimme katsomassa maisemia Kölnin tuomiokirkon tornista. Mahtava kirkko ja mahtavat maisemat. Kirkossa vierailun jälkeen kävimme kahvilla suklaamuseossa. Kun saavuimme takaisin Lean kotiin, oli grillaaminen käynnissä ja pääsimmekin heti syömään hyvän makuisia grilliherkkuja. Samassa yhteydessä selvisi muun muassa, että Lean isä oli lukenut kaikki Arto Paasilinnan saksaksi käännetyt teokset; koomista sinänsä, että jutun aiheen saa suomalaisesta kirjallisuudesta. Illalla pyöräilimme istumaan läheisen lammen hiekkarannalle ja näimme muun muassa mahtavan auringonlaskun. Kiva oli vaan istuskella ja ottaa rennosti.

Maanantaina kävimme ostoksilla Kölnin keskustassa Lean siskon Ronjan kanssa, jonka jälkeen lähdimme kohti Hildesheimia. Viisi tuntia myöhemmin saavuimme Hildesheimiin mahtavan reissun ja uusien kokemusten jälkeen! Kiitoksia Lealle ja koko perheelle mahtavasta reissusta!

-Kirjoitteli Juho

4.-6.7.08 Anni Hildesheimissa

Annin kanssa suunniteltiin pitkään itävallan reissua, tarkoitus oli lähteä käymään Salzburgissa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin juuri tämä pitkä suunnittelu; deutsche bahn nosti lipun hintoja ja tästä johtuen olisi kustannukset nousseet vähän turhan koviksi yhden viikonlopun osalta. Kun pohdimme, mitähän sitä nyt sitten tekisi, heitin Annille että ”tulepa täällä käymään” -> ja tyttöhän tuli, hienoa!

Perjantaina minulla oli pari tuntia koulua, jonka jälkeen pyyhkäisin junalla Hannoveriin, jonne Anni oli jo aamulla saapunut. Upeaa oli nähdä tutut kasvot Hannoverin rautatieaseman edessä. Halien jälkeen pyörimme kaupungilla etsimässä Annille mekkoa veljensä häihin(koska kirjoitan tämän blogitekstin vasta nyt, ei sitä tarvitse peitellä, niin kuin Anni on omassa blogitekstissään tehnyt). Loppujen lopuksi mekko löytyi vasta seuraavana päivänä Hildesheimista suomen-saksalaisen Anna-tytön vinkkien avulla. Hannoverista tulimme Hildesheimiin junalla ja kaupassa käynnin ja majoituksen jälkeen kävimme paikallisessa Irkkupubissa, josta löytyi myös suomalaiset juuret omaava sisaruspari. Yllättävää sinänsä.

Lauantaina oli sitten vuorossa ostoskierros Hildesheimissa ja tämän jälkeen grillailua Amparon luona. Tästä sitten vielä kävimme Annin kanssa Desio-nimisessä baarissa moikkaamassa ranskalais-belgialaisia tyttöjä. Sen jälkeen saattelin Annin kotia ja lähdin vielä itse pyörällä Kufalla käymään.

Sunnuntai meni chillaillessa. Juuri kun lähdimme valumaan keskustaa ja rautatieasemaa kohti, alkoi tietysti sataa ihan reilusti. No kävimme sitten vielä kahvilla Boomissa ja tämän jälkeen rautatieasemalla. Kävimme vielä Niileksen kanssa saattamassa Annin Hannoveriin ja sitten takaisin Hildesheimiin. Tarkoitus oli vielä käydä katsomassa teatteriesitys, mutta aikataulusekaannusten takia se jäi sitten katsomatta. Harmi sinänsä kun siinä olisivat esiintyneet Vikki ja Ellie Englannista. Mahtava viikonloppu ja siistiä oli että Anni pääsi myös Hildesheimissa käymään! :)

Tämmöistä tarinoi Juho

25.6. Bergen-Belsen (keskitysleiri)

Näillä meidän reissuilla olemme usein nähneet uusia kaupunkeja ja kohteita, jotka ovat olleet mielenkiintoisia. Niedersachenin alueella oli myös yksi pakko visiitti: keskitysleiri Bergen-Belsen.
Bergen-Belsen sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Hannoverista. ”Meiltä” sinne on siis noin 60 kilometriä. Ainoa ongelma BB:hen matkustamisessa on, että kohde sijaitsee keskellä metsää, huonojen yhteyksien päässä – tämän takia meidänkin piti valmistella käyntiin pitkään, ettei oltaisi jouduttu jäämään leirille. Valmisteluja kestikin oikeastaan kaksi viikkoa, kyselimme ihmisiltä ketkä olisivat kiinnostuneita tulemaan kimppaan ja vuokraamaan auton, joka on kaikista helpoin tapa mennä Bergen-Belseniin. Saimme kasaan viisihenkisen porukan, joka kuitenkin loppujen lopuksi aikataulusyistä karsiutui niin, että vain minä ja Juho koskaan päästiin leirille asti. Osasyyksi on sanottava kallis autonvuokra, joka olisi ollut halvimmillaan ”vain” 100 euroa päivältä bensat mukaan laskettuna.

Me lähdimme reissuun keskiviikkona. Keskiviikko oli Juholla joka viikko vapaata, ja minullakin ensimmäiset harkat olivat vasta kuudelta illalla – tämä otettiinkin kotiintulon tavoitteeksi.

Matka Bergen-Belseniin meni näin (huomioi kuinka vaikeat yhteydet ovat!): juna Hildarista kohti Hannoveria lähti klo 9:45. Hannoverissa vaihdoimme Celleen menevään junaan, joka lähti 10:40. Perillä Cellessä olimme klo 11:05. Tähän asti kaikki taitaa olla myös lukijoille täysin selvää, kiitos Deutsche Bahn:in. Cellestä on kuitenkin vielä parisenkymmentä kilometriä Gedenkstätte Bergen-Belseniin. Ongelma oli, että juna saapui ajallaan rautatieasemalle, mutta bussi lähtisi Schlossplatzilta tunnin sisällä. Teimme nopeat kartanluvut asemalla ja käänsimme sitten nokat kohti Cellen keskustaa. Parin kilometrin matkalla näille ihan kivan pikkukaupungin, jonka keskellä saarella on keskiaikainen linnarakennus. Tietenkin aika meni photoja ottaessa. Lopulta löysimme Schlossplatzille. Seuraava ongelma oli, että kyseinen bussipysäkki oli remontissa, eikun siis paikallisilta kysymään apuja; ekaksi vanhahko herrasmies ei tiennyt mitään uudesta pysäkistä. Toinen paikallinen taas innostui neuvomaan, mutta puhe meni ohi käsiliikkeitä seuratessa. Sinne siis.

Ehdimme löytää oikean pysäkin ajallaan ja onnistuimme ottamaan oikean bussinkin, joka on Linie 1-15 kohti Bergenin kylää. Sinänsä huvittavaa, että kyytiin hyppäsi suuri joukko koululaisia, joten myös me tarjottiin omia Hildesheimin yliopiston opiskelijakortteja, vaikka tiedettiin että niiden ei pitäisi käydä. Pääsimme kuitenkin bussiin maksamatta.

Bussi Bergenin kylään Celler strassen pysäkille saapui noin 40 minuutin maaseutuajelun jälkeen klo 12:38. Bergenissä meidän tulisi vaihtaa seuraavaan bussiin (Linie 0-11) kolmen minuutin vaihtoajalla, ja pysäkki on Langestrassella. Ennakkoon olimme kuvitelleet, että pysäkit todennäköisesti ovat lähellä toisiaan, koska Bergen-Belsenin virallisilla sivuilla kehoitetaan ottamaan nämä yhteydet. Ja vielä mitä! Kolmen minuutin vaihtoaika ei riittänyt edes kysymään paikallisilta missä kyseinen pysäkki saattaisi olla. Myöhästyimme siis bussista. Bergen-Belseniin ei mene busseja joka tunti, hyvä että puolenkymmentä kertaa päivässä. Niinpä järkeilimme aikamme, laskeskelimme jäljellä olevaa aikaa, ja päätimme ottaa taksin

Bergen-Belsenin muistoalue pitää maan sisällä karvaita muistoja. vuosien 1939-45 aikana leiri toimi venäläisten sotavankien vankileirinä ja siellä kuoli melkein 20 000 vankia. Vuosien 1943-45 välillä alueella toimi myös natsien keskitysleiri, jonka ansiosta paikka pitää sisällään yli 50 000 murhattua kohtalo. Leirin koosta kertoo myös, että vapautuspäivänä 15.4.1945 Britit vapauttivat vielä 55 000 leiriläistä.

Nykyään Bergen-Belsenin muistoalue pitää sisällään museokeskuksen, jossa on koko leirin historian kattava kuva- dokumentti- ja filmiaineisto. Alueella on myös koulutuskeskus, kappeli ja useita muistomerkkejä: obeliski, juutalaisten pystyttämät puuristi ja muistomerkki, joukkohautoja sekä venäläisten vankien hautausmaa. Ainoa huono kohta alueella on, että yhtään ainoata alkuperäistä rakennusta ei ole säilynyt. Mielenkiintoisin muistomerkki lienee on Anne Frankin hautakivi, jonne turistit olivat jättäneet kirjoituksia, nukkeja, kolikoita…

B-B:ssä oli rauhallinen ilmapiiri, oli miellyttävä kavellä niittyisellä alueella, jossa ei juurikaan ollut muita turisteja. Katsottavaa riitti tarpeeksi neljäksi tunniksi (toki museoon itsessään olisi saanut koko päivän menemään), ja eväiden syömisen jälkeen olimme valmiita ottamaan viimeisen bussin kohti Bergenin kylää, joka lähti viiden aikoihin. Bergenissä vaihdot onnistuivat tällä kertaa helpommin: bussi jätti meidän pysäkille, josta toinen bussi otti kyytiinsä ja vei suoraan Celleen. Jälleen onnistuimme matkustamaan yliopiston opiskelijakortilla maksutta. Junamatka takaisin Hildesheimiin meni hyvin, mitä nyt pysähdyimme Lehrtessä välillä snackille ja saimme taas juosta junaan.

Tälläistä muisteli Niiles

Hamburg, 27-29.6.2008

Reissua ollaan tehty koko vaihdon ajan aktiivisesti ja vaikka sun minne, mutta ennen tätä reissua emme olleet päässeet vierailemaan "oikeaan" saksalaiseen perheeseen, mutta sekin korjautui tällä reissulla. Tutustuimme nimittäin koulukurssilla Sophia-nimiseen tyttöön, joka sitten pyysi meidät vieraakseen perheeseensä. Sophian perhe asuu Hampurista noin ½h junamatkan päässä, Buchholz-nimisessä kylässä, ja täällä majoituimme tämän viikonlopun ja tutustuimme Hampuriin sieltä käsin.

Kohti Hampuria lähdettiin Sophian Volvon kyydissä perjantaina suoraan koulukurssilta. Energiataso oli hieman alhainen, kun olimme olleet illalla bilettämässä yliopistobileissä ja nukuttua oli tullut yhteensä 3h. Reissuun oli kuitenkin sen verran mukana lähteä, että hereillä pysyttiin helposti. Reissulle oli asetettu yhdeksi tavoitteeksi se, että puhuisimme pelkästään saksaa, joten parin tunnin ajomatka autobaanaa pitkin meni mukavasti saksaa rupatellessa. Sellaisia havaintoja tein, että taitaa vähän täälläkin bensan hinta rajoittaa pahimpia kaahaushaluja; edellisellä reissulla Saksassa 2001 autobaanalta löytyi paljon enemmän noin 200km/h ajavia mersuja ja bemareita. Reissun kuluessa meille selvisi myös, mitä tarkoittaa saksalainen järjestelmällisyys ja täsmällisyys; Sophia kertoi matkan aikana, mitä oli suunnitellut meille viikonlopun varalle. Tässä ohjelmassa ei epätietoisuudelle ollut tilaa; ei sillä, mukava vaan kun ei tarvinnut itse liikaa miettiä että mitähän sitä huvittaisi tehdä. Neiti ehti myös soittaa 2 kertaa kotia ja ilmoittaa missä asti oltiin tulossa ja mitenkä pitkään kestää kun olemme perillä :)

Perille saavuttuamme meitä oli vastassa Sophian lääkärivanhemmat. Vastaanotto oli mukava ja vanhemmat osoittautuivat hyvin rennoiksi ja vieraanvaraisiksi. Tutustumisen aloitimme ruokailulla, kahvilla ja rupattelulla. Kahvittelun jälkeen lähdimme Sophian kanssa tutustumaan Hampuriin. Aluksi ajoimme autolla lähimmälle juna-asemalle, josta matkustimme sitten junalla Hampurin keskustaan. Hampurissa tutustuimme satama-alueeseen, kaupungin ostoskeskustaan ja kävimme kaupungin talolla. Kaupungissa pyörimisen jälkeen meidät tuli hakemaan autolla Sophian poikaystävä Kais ja ajoimme takaisin Sophian vanhempien luokse. Matkalla näki mukavasti myös maisemia, joita ei junan ikkunasta pystynyt näkemään. Illalla kävimme vielä tutustumassa Sophian ja Kaistin ystäviin paikallisessa baarissa. Vähän jäi semmoinen olo että ehkä hieman liian hieno paikka sen kokoiseen kylään; drinkitkin maksoivat 7,5e, joten Niileksen kanssa päädyimme 2,5e kaljaan aika helposti :) Sieltä sitten yksien jälkeen nukkumaan ja latautumaan seuraavaan päivään.

Lauantaina meille oli suunniteltu ohjelmaksi mm. jokiristeily sekä tutustuminen St Michaelin (merimies) kirkkoon, ja sehän meille sopi oikein mukavasti. Pääsimmekin kätevästi Kaistin kyydillä keskustaan ja saimme samalla esittelyn mm. Hampurin satama-alueesta sekä Kaistin omasta asuinalueesta, joka oli aikaisemmin kuulunut ruotsin vallan alle ja liitetty sitten Hampurin alaisuuteen ruotsalaisten lähdettyä.

Aluksi kävimme ostamassa liput risteilylle. Lähtöä joutui kuitenkin hetken odottamaan, joten pyörimme sitten vähän läheisissä turistikojuissa. Niiles löysikin sieltä Hampuri-Nallen matkamuistoksi ja ostimme myös minikokoisen Suomen-lipun Sophian perheelle muistoksi meidän käynnistä. Itse risteily oli oikein mukava ja laiva ajatti meitä ympäri Hampuria pitkin jokea. Noin tunnissa nähtiin muun muassa euroopan suurin telakka. Paljon muutakin selostusta kapteeni selitti saksaksi, mutta johtuen kaiuttimien huonosta tasosta, sekin vähä mitä normaalisti ymmärtää meni yli hilseen. Sophia onneksi selitti aina kaikki oleelliset asiat meille toiseen kertaan, joten saimme risteilystä sitten loppujen lopuksi paljon irti.
Risteilyn jälkeen menimme käymään Reeperbahnin lähellä olevassa St.Michaelis-kirkossa, jonka tornista näki mukavasti koko Hampurin. Aluksi näytti siltä että jää Hampuri tornista käsin katsomatta, koska sinne päästyämme satoi vettä ja tuuli erittäin rajusti, mutta hetken vartomisen jälkeen sade onneksi loppui ja maisemat tornista tuli katseltua.

St.Michaelista menimmekin syömään kaupungille ja pienen ostoskierroksen jälkeen läksimme lepäilemään majapaikalle iltaa varten. Huvittavaa oli, kun pääsimme perille Sophian kotiin, hän kysyi haluammeko nukkua päiväunet. Myöntävän vastauksen jälkeen hän ehdotti, että käykö jos nähdään portaiden alapäässä 2h päästä; hieman olisi tämä täsmällisyys naurattanut :) Päiväunien jälkeen lähdimme pirteinä kohti Reeperbahnia, jossa oli tarkoitus juhlistaa Sophian ja Kaistin Timo- nimisen kaverin syntymäpäiviä. Hyvin railakkaat bileethän siitä muodostuikin ja vaikka Reeperbahnalla on hyvinkin kyseenalainen maine, löytyi sieltä myös erittäin mukavia yökerhoja, joissa pääosassa oli normaali bilettäminen eivätkä maksulliset naiset. Hauskan illan jälkeen saavuimme takaisin Sophian kämpille noin puoli 6.

Sunnuntai meni enemmän tai vähemmän nukkuessa ja illaksi ajoimme sitten katsomaan Saksan ja Espanjan välistä jalkapallon Euroopan mestaruusturnauksen finaaliottelua. Koulun ruokalassa oli erittäin hyvä ja myös kansainvälinen tunnelma; erasmusystävämme Espanjasta olivat kannustivat näyttävästi omaa suosikkiaan ja riemulla ei ollut rajaa kun Espanja onnistui lopulta voittamaan Saksan finaalissa. Mielestäni epäselvää voittajasta ei jäänyt, Espanja oli turnauksen paras joukkue. Harmi vaan, jäi sitten Saksassa mestaruusjuhlat juhlimatta mutta muuten kyllä pääsimme nauttimaan kisatunnelmasta erittäin pitkään :) Mahtava ajoitus tulla Saksaan vaihtoon!
-tällaista blogipäivittelyä Juholta tällä kertaa :)

Leipzig 22-24.6 (Juhannus Saksassa)

Tuli sitten kaksi osainen kirjoitus tästä, aloitin jo aikaisemmin mutta kirjoitin nyt tämän vasta sitten loppuun, no haitanneeko tuo mitään :) Ajan löytäminen blogille on ollut yllättävänkin haastavaa lähiviikkoina, eikä taida helpottaa nytkään, kun seuraava viikko on koeviikko. Mutta vähän kerrallaan...

Nytkun vielä on tämäkin reissu mielessä niin pitääpä siitä vähän kirjoitella tänne muistiin :) Tänään(1.7 kun aloitin tämän kirjoittamisen) on ollut mahtava päivä täällä Hildesheimissa, reilut 4h tuli otettua aurinkoa ja uitua ja jutusteltua erasmusporukan kanssa, mahtavaa rentoutumista siis :)

No mutta nyt Leipzigistä. Leipzig on noin 500 000 asukkaan kaupunki entisen Itä-Saksan alueella. Menneisyys näkyy lähinnä arkkitehtuurissa ja siinä, että Leipzigissa ei ollut ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä läheskään niin paljon kuin esim Hildesheimissa. Täällä on suhteellisen paljon turkkilaisia(niinkuin koko Saksassa yleensäkin), joten siis döneriä on tarjolla, aina kun sitä haluaa syödä :)

Matkaan lähdettiin Leipzigiin Erasmus-on-tour-opiskelijajärjestön johdattamana perjantaina. Reissuun lähti minun ja Niileksen lisäksi 25 muuta opiskelijaa, 23 vaihtaria ja 2 saksalaista kokoaikaopiskelijaa, jotka järjestivät koko reissun. Iso osa porukasta oli espanjalaisia, joita on muutenkin hyvin paljon Hildesheimissa vaihtoa tekemässä. Heidät yleensä tunnistaa isosta ja meluisasta espanjankielisestä porukasta. Hyvin eläväistä ja hauskaa porukkaa kyllä :)
Perjantaina kävimme hostelliin majoittumisen jälkeen syömässä Niileksen, Jarkon ja Leandron kanssa, jonka jälkeen lähdimme ohjatulle iltakierrokselle Leipzigin keskustaan. Oppaaksi meille sitten tuli hyvin mielenkiintoisesti pukeutunut vanhempi mies, harmaa asustus, hattu ja muinainen kirves kävelykeppinä. Tällä lookilla tämä kyseinen herra sitten näytti aivan Taru sormusten herrasta - Gandalf velholta. Kesken kierroksen sen kävikin ilmoittamassa pienessä humalassa ollut paikallinen noin 17-vuotias poika; tästä eikä joulupukiksi kutsumisesta ei meidän oppaamme liiemmin innostunut. Itse kierros oli kyllä vähän liian yksityiskohtainen ja saksa hankalasti ymmärrettävää; kierroksesta ei kyllä sitten rehellisesti jäänyt mitään ihmeempää käteen. Kierroksen jälkeen menimme sitten Leandron, Niileksen ja Jarkon kanssa katsomaan Turkki-Kroatia pelin lopun pubiin, josta saimme sitten vinkit, mihin kannattaisi seuraavaksi jatkaa. Menimmekin baarimikon ohjeiden mukaan käymään paikassa "jonka piti soittaa 80-90 luvun rockia". No kasaria siellä soitettiin mutta hyvin kaukana rokista. Mukavan oloinen paikka kuitenkin ja siellä olimme sitten sen illan ja Mäkin kautta hostellille takaisin, ensimmäinen kerta muuten koko reissulla mac donaldsissa, 3kk meni ilman :)
Lauantaina lähdimme aamupalan jälkeen katsomaan historiallista muistomerkkiä, joka näytti aivan joltain muinaisegyptiläiseltä rakennelmalta. Siellä oli kanssa ohjattu historiallinen kierros, joka ei ollut mitenkään erityisen kiinnostava sekään. Teimmekin Niileksen kanssa sitten sellaisen taktisen ratkaisun että katsoimme museon läpi omin nokkinemme ja menimme käymään näköalatasanteella. Sieltä näkyikin mukavasti koko Leipzig.
Tämän jälkeen menimme takaisin keskustaan, jossa vähän ostoskierrosta omin nokkinemme. Iltapäivällä sitten lähdin käymään EoT-oppaiden mukana rannalla, jossa pääsi uimaan ja vähän makoilemaan rannalla auringonpaisteessa. Jarkko ja Niiles kävivät tällä aikaa muualla kaupunkia katselemassa. Illalla menimme sitten käymään olutfestareilla. Hyvin mielenkiintoinen tapahtuma nimeltään bierbörse. Tapahtuma-alueella oli oluita ja ruokia ympäri maailman näytillä. Todella hyviä oluita sieltä tulikin vastaan ja yllättäen Suomestakin löytyi edustus; eräästä kojusta löytyi Lapinkulta export-olut, jonka Niiles sitten osti ja joi fiilistellen Suomea :)
Olutfestarit sulkivat ovensa puolilta öin, jonka jälkeen ratikalla pienen odottelun jälkeen keskustaan ja yhden katukuppilan kautta bilettämään diskoon.

Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä Stasi museo. Edellisten saksankielisten kierrosten jälkeen aluksi oli sellainen olo että voisihan museon katsella ihan itsekseen, ettei tarvitse keskittyä pelkästään kielen ymmärtämiseen. Opastettu kierros olikin sitten todella positiivinen yllätys; opas teki kielen helpoksi, puhui selvästi ja painotti kierroksensa tärkeisiin ja kiinnostaviin asioihin tarttumatta liikaa epäolennaisiin pikkuseikkoihin. Tämä kierros olikin erittäin kiinnostava ja sitä kautta opittiin uusia asioita entisen Itä-Saksan poliisin toimista. Mielenkiintoisia ja toisaalta uskomattomia asioita oli muun muassa se, että kaikki Itä-Saksaan tulevat /Itä-Saksasta lähtevät kirjeet auottiin ja esimerkiksi rahaa varastettiin siinä samalla kirjeiden tarkastamisen yhteydessä.
Stasi-museossa vierailun jälkeen söimme vielä jätskit helteisessä Leipzigissa ja tämän jälkeen yhtä kokemusta rikkaampana takaisin Hildesheimiin.
-Juho