Alkuvaihdon aikana oli Mikon kanssa ollut puhetta että häneltä on vielä Saksa valloittamatta. Tämä sitten toteutui viimeisellä Hildesheimin viikolla, jolloin Mikko ja Erika saapuivat vierailulle. Hampuriin lennettyään he päättivät maksaa vähän enemmän ja ottaa saksan rautateiden ylpeyden, nopean ICE junan Hildesheimiin. Kuten Kölnin reissun yhteydessä, ei myöskään tälläkään kertaa jäänyt kovin kummoinen maku ICE:n toimivuudesta; veturi oli levinnyt noin puolimatkassa ja korjaamiseen oli sitten mennyt puolisen tuntia. No perille matkalaiset kuitenkin pääsivät ja lähdimmekin heti tavaroiden jälkeen grillailemaan Amparon takapihalle. Kaupassa olin hyvin nokkelana kuulevinani, että lihatiskin myyjä esitteli karhun lihaa meille; ehkä se saattoi kuitenkin olla marinaadi, jossa oli käytetty kaljaa. Sain siis heti vakuutettua Mikon ja Erikan, että ei ole mennyt 4kk saksan kielen opiskelua hukkaan :D. Mikon onnistuivat kuitenkin järkyttämään Erasmusystäväni, jotka tervehtivät kohteliaasti poskipusuilla. Jälkikäteen kuulin että Mikko ei oikein ollut niitä odottanut ja ilmekin oli ollut mielenkiintoinen :D Vähän epäsuomalainen tapa mutta mukava tapa tervehtiä, ainakin allekirjoittaneen mielestä.
Torstaina olimme ajatelleet, että katsellemme Hildesheimia. Huomasin kuitenkin eräästä Niedelsachsen- aluetta käsittelevästä esitteestä Wolfsburgin Autostadin mainoksen ja päätimmekin lähteä katsastamaan Volkswagenin tehtaat vajaan 1½h ajomatkan päästä. Erika toimi kartanlukijana, koska hän oli ollut ainoa vapaaehtoinen kirjoittamaan ajo-ohjeet netistä. Hyvin löydettiinkin perille Autostadiin, jossa olikin melkoisen paljon nähtävää; laitan kuvia kanssa sieltä nettiin kuhan pääsen nettipiuhan päähän. Vähän siellä ollessa pohdittiin, että olisihan se varmasti mukava hakea tuliterä volkkari sieltä ihan tehtaan paketissa ja ajella sillä sitten kotia.
Perjantaina meillä oli myös erittäin mielenkiintoista ohjelmaa, kun luvassa oli retki Harz-vuoristoon ja siellä sijaitsevaan kansallispuistoon. Tällaisen idean meille oli esitellyt Fredi, saksalainen ystävämme, ja lähdimmekin ilomielin katselemaan vähän luontoa Fredin opastuksella. Saksalaiseen tapaan suunnitelmaan ei ollut jäänyt aukkoja, aluksi ajettiin paikalle varsinkin loppumatkasta pieniä serpentiiniteitä pitkin, ja tämän jälkeen kävimme kävelemässä järvialueella. Hyvin mukavaa aluetta ja rentoutumista parhaimmillaan. Seuraavaksi oli vuorossa ” Brocken”-vuorelle kiipeäminen. Tähän oli olemassa kaksi vaihtoehtoa, käyttää junaa tai sitten kävellä noin 8km. Aluksi junakin oli vahtoehto, mutta kuultuamme 24e edestakaisen hinnan, päätimme kuitenkin nauttia hyvästä ilmasta ja kävellä huipulle. Hienoja maisemiahan sieltä avautui ja kohtalaisen helposti sinne jaksoikin kävellä. Seuraavana päivänä kuitenkin huomasi, että ei sellaista liikuntaa niin hirveästi ole tullut harjoitettua. Illalla kävimme vielä vähän grillailemassa Tohnkulalla, jossa Benillä ja hänen ystävillään oli grillijuhlat. Sen verran väsy kuitenkin painoi, että päätimme yksissä tuumin jättää baarissa käynti väliin ja menimme heti puolenyön jälkeen nukkumaan.
Lauantaina olin varannut autolle öljynvaihdon, joka muuttuikin sitten huoltomiehen kanssa keskustelun jälkeen nokkahihnan vaihdoksi; hän kun epäili, että vanhalla olisi riski ajaa Suomeen takaisin. Tämän episodin jälkeen kävimme Mikon ja Erikan kanssa syömässä, jonka jälkeen Mikon kanssa myös Hildesheimin kirkon tornissa; hyvin loogista sinänsä että kun on asunut kaupungissa 4kk, viimeisenä vkl käy katsomassa miltähän se saattaisi näyttää korkealta. No parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Kaupoissa pyörimisen jälkeen menimme vielä auringonottoon Tohnkulalle ja sen jälkeen valmistautumaan illan rientoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti