Vaihdosta on nyt kulunut jo tovi aikaa. Sen sijaan ei ole mennyt tähän asti päivääkään, etten olisi muistellut reissua. Tänään kolme kuukautta kotiin tulemisen jälkeen mieleeni tuli kappale, joka kuvaa hyvin tuntoja:
Beatles: In My Life
"There are places i'll remember
All my life though some have changed
Some forever not for better
Some have gone and some remain
All these places have their moments
With lovers and friends i still can recall
Some are dead and some are living
In my life i've loved them all"
~ Niiles
tiistai 4. marraskuuta 2008
torstai 25. syyskuuta 2008
Linkkejä Hildesheimista
Tässä vaihtoaikaa fiilistellessä on kuukkelia käyttäessä eteen tullut muutama erinomainen sivu, jossa on mm. kuvia Hildesheimista.
Joten kannattaa katsastaa seuraavat linkit:
Hildesheim - My Hometown by Markus (Paljon suurikokoisia maisemakuvia eri puolelta Hildesheimia. Kuvien taso niin häikäisevä, että useasta voisi teettää julisteen)
HILDESHEIM GERMANY - PANORAMIC CITY TOURS (Täältä löytää kattauksen panoraamakuvia Hildesheimin keskustasta - näissä maisemissa me seikkailtiin..)
Journeys of Miikkis a.k.a Random hero (Miikkis kuuluu Hildesheimin meitä vuotta aikaisemmin käyneisiin)
terveisin Niiles
Joten kannattaa katsastaa seuraavat linkit:
Hildesheim - My Hometown by Markus (Paljon suurikokoisia maisemakuvia eri puolelta Hildesheimia. Kuvien taso niin häikäisevä, että useasta voisi teettää julisteen)
HILDESHEIM GERMANY - PANORAMIC CITY TOURS (Täältä löytää kattauksen panoraamakuvia Hildesheimin keskustasta - näissä maisemissa me seikkailtiin..)
Journeys of Miikkis a.k.a Random hero (Miikkis kuuluu Hildesheimin meitä vuotta aikaisemmin käyneisiin)
terveisin Niiles
torstai 18. syyskuuta 2008
Vaihdon raportointi
Noniin, Niiles jo pohjustelikin tämän raportin tarkoitusta ja taustaa ja tässä on sitten minunkin raportti reissun varrelta. Ja kuten blogia lukeneet ovat huomanneet, nämä tekstit voi kirjoittaa monella tavalla ja tässä on taas minun enemmän ja vähemmän ajatusvirtana kirjoitettu vaihtoraportti.. Niileksellä näyttäisi olevan taas tarkemmin kirjoiteltu setti alapuolelta luettavissa :)
Tässä sitten tämän blogin viimeinen kirjoittelu minun osaltani, hyvin mielenkiintoinen kokemus tämä blogin kirjoittelu kyllä oli, koska varsinaista päiväkirjaakaan en ole aikaisemmin pitänyt. Toivottavasti tekstejä oli kiva lueskella, mukava niitä ajatuksia ja tapahtumia oli ainakin muistiin kirjoitella :)
-Juho
Raportti:
Olen aina ollut sitä mieltä että jossain vaiheessa elämää haluan käydä ulkomailla kansainvälistymässä ja koska sitä en vielä lukiovaiheessa rohjennut tekemään, päätin sitten lähteä yliopistovaihtoon näkemään maailmaa. Vaihdon ajankohdaksi minulla valikoitui 3. vuoden kevätlukukausi, johtuen siitä että luokanopettajankoulutuksessa se varmastikin oli helpoin hetki lähteä vaihtoon; olihan monialaiset opinnot jo suoritettu ja muut kurssit joustivat mukavasti.
Koska olin päättänyt että vaihtoon haluan lähteä, seuraavaksi tuli sitten ratkaista minne haluaisin. Erityisiä toiveita minulla ei vaihtopaikan suhteen ollut, olin periaatteessa poissulkenut vain ihan lähimmät pohjoismaat sillä hetkellä vaihtoehdoistani. Keskusteltuani laitoksemme kansainvälisyyskoordinaattorin kanssa vaihtohaluistani ja kuultuani hyvät suosittelut Saksasta ja nimenomaan Hildesheimin yliopistosta, tein hakupäätöksen sitten melkoisen nopeasti ja enempää eri vaihtoehtoja vertailematta. Tähän vaikutti se, että olin lukenut alakoulun 5. luokalta 9. luokan loppuun saksankieltä ja koin että minulla olisi joitain mahdollisuuksia sillä pärjätä ja kohentaa kielitaitoa Saksan reissun aikana. Myös Saksalaisen kesälukukauden ajoitus on suomalaisittain loistava; se alkaa huhtikuun alussa ja kestää heinäkuun puoliväliin, joten kovin paljoa ”ylimääräisiä opintoja” en joudu neljäntenä vuotena vaihtoni takia tekemään. Vaihto-ohjelmahan oli siis erasmus-vaihto.
Itselläni itse hakuprosessi onnistui helposti ja suunnitelmien mukaan. Ongelmia oikeastaan muodostivat ainoastaan kurssien valinnat, jotka jouduin tekemään Hildesheimin yliopiston vanhan opinto-oppaan mukaisesti jo Suomesta käsin. Sinänsä ihan hyvä asia että tietoa sai siitä, mitä suurinpiirtein ehkä pystyy kohdeyliopistossa opiskelemaan, mutta verrattuna esimerkiksi Joensuun yliopiston opintotarjontaan, tuntui Hildesheimin opintotarjonta vaihtelevan enemmän vuosittain. Tämä tietysti tarkoittaa sitä että kaikkea ei voikaan tehdä tai sitten löytääkin parempia kursseja ennalta suunniteltujen tilalle. Hieman ennen lähtöä suunnittelinkin sitten kurssivalinnat alustavasti uudestaan kevään 2008 oppaan mukaisesti. Jälkikäteen on voin kyllä todeta, että varmasti sain enemmän irti lopulta suorittamistani kursseista omalle opettajuudelleni, kuin olisin saanut ennalta suunnitelluista kursseista, joten tästä uudelleen pohtimisesta ei haittaa sinänsä ollut.
Lähtövalmistelut sujuivat ennen vaihtoa varsin helposti. Konkreettisia asioita olivat tietysti mm. ajoissa hankitut lentoliput, asuntokuvion järjestäminen kotimaassa(Hildesheimiin ei tarvinnut kuin ilmoittaa että haluan asunnon, jolloin minulle hankittiin semmoinen valmiiksi) sekä opettajien kanssa neuvottelu seuraavalle keväälle siirtyvistä opinnoista. Mielestäni Joensuun yliopiston lähtövalmennuksessa esitetyt asiat ja muistilistat auttoivat melkoisesti lähtövalmentautumisessa, kannattaa siis osallistua niihin jotta tulisi kaikki(tai ainakin tärkeimmät) asiat hoidettua ennen reissua, ettei tarvitse sitten kotimaahan päin soitella turhissa asioissa. Muun muassa rokotteet ja vakuutukset on hyvä hoitaa kuntoon jo hyvissä ajoin etukäteen, ettei sitten tule kiire kun lähtö lähestyy.
Varsinainen vaihto:
Matka Saksaan alkoi 31.3.2008 lennolla Tampereelta Bremeniin. Ennakkoon olimme sopineet Hildesheimin päädyn tutorini kanssa, että hän tulee sitten vastaan Hildesheimin juna-asemalla. Olin siis saanut yhteyden tutoriini jo ennen Saksaan saapumista ja hänestä olikin erittäin paljon hyötyä jo ennen reissuun lähtöä sekä varsinkin totuttautumisessa uuteen ympäristöön Saksassa. Hildesheimin asemalla sitten tutorini sekä hänen kollegansa odottivatkin minua ja toista suomalaista poikaa innolla. Saimmekin autokyydin asunnoillemme, joihin he olivat hakeneet avaimet jo valmiiksi, loistavaa palvelua siis. Asunnot olivat kalustettuja sekä hyvin siistissä kunnossa, mukava ja helppo oli siis aloittaa vaihto näistä lähtökohdista. Tutor toiminta toimi hyvin myös tämän alkutapaamisen jälkeenkin; heistä oli myös erittäin paljon apua alkujärjestelyissä koulun suhteen sekä myös mm. puhelinliittymien avaamisessa sekä myös sosiaalistumisessa. Itse alkuorientaatio oli 1.4.2008 ja siellä kerrottiin sitten kaikki tarpeelliset asiat Erasmus-vaihdon suhteen sekä myös mm. käytiin rekisteröimässä itsemme kaupungin asukeiksi.
Opiskelu vieraalla kielellä tuntui aluksi melkoisen haastavalta, varsinkin kun kieli oli minun osaltani suurimmalta osalta saksa. Suoritin vaihdon aikana yhteensä 8 kurssia opintoja(29,5op), joista 6 kurssia saksaksi sekä 2 englanniksi. Helpottava tekijä oli, että 4 kurssia oli liikuntaa, joissa tietyt säännöt ja tavat toimia ovat onneksi kansainvälisiä ja myös auttavalla ymmärtämisellä pärjäsi. Alku aina hankalaa, mutta oli mahtavaa huomata, kuinka paljon kielitaito kehittyi 4kk aikana, pitää vain yrittää ja olla positiivinen sekä laittaa itseään likoon. Kurssien sisältöön ja laatuun minä yllätyin yleisesti ottaen positiivisesti; on hyvin mielenkiintoista nähdä millaisia asioita ja minkälaisilla painotuksilla eri maassa opetetaan.
Koska on kyse vaihto-opiskelusta ja tutustumisesta eri maan kulttuuriin ja ihmisiin eri puolelta maailmaa, vapaa-ajan merkitystä ei voi kyllin korostaa. Itselläni vapaa-ajan ongelmia ei ollut, Hildesheimissa oli juhlia ja tapahtumia melkoisen paljon ja viikonloput ja mahdolliset vapaapäivät yliopistolta käytin melkoisen tarkasti matkusteluun ympäri Eurooppaa. Rahaahan siihen tietysti menee, mutta kyllä nyt on monta kokemusta rikkaampana tullut Suomeen takaisin. Hildesheimin yliopistolla oli kyllä sellainen erittäin rahanarvoinen etu, että maksamalla eräänlaisen lukukausimaksun n.130e, sai myös opiskelijakortin, jolla sitten pystyi matkustamaan Deutsche Bahnin(paikallinen VR) paikallisjunilla koko Ala-Saksenin alueella ilmaiseksi sekä myös Hildesheimin paikallisliikenteessä ilmaiseksi rajattoman määrän. Säästin tämän edun ansiosta useamman satasen vaihdon aikana.
Monesti kun puhutaan vaihtoon lähtemisestä, otetaan esille myös koti-ikävä ja kulttuurishokki. Koska Saksa on maana kuitenkin hyvin Suomen kaltainen, en itse juurikaan edellä mainittuja kokenut. Kulttuurishokkina voin varmasti pitää alun vaikeuksia kielitaidon kanssa, mutta kun olin niihin jo lähtiessä varautunut, en pitänyt niitä ongelmana. Koti-ikävää en kokenut muutoin kuin että joskus olisi sauna tehnyt todella hyvää! Itselleni pahempi kulttuurishokki olikin paluu Suomeen vaihdon jälkeen, sen verran mahtavaa aikaa siellä oli tullut vietettyä.
Itselleni vaihtoaika oli varmasti eräs elämäni parhaista episodeista ja se opettaa ja antaa myös valmiuksia tulevaan elämääni valtavan paljon. Vaihtoon lähtiessäni ajattelin, että todennäköisesti luokanopettajan ammattiin en vaihtokokemuksistani saa juuri mitään uutta ammennettua, mutta onneksi myös tässä asiassa yllätyin positiivisesti. Koska suoritin vaihdossa ollessani myös heidän opetusharjoittelujakson, jossa pääsin seuraamaan saksalaista peruskouluopetusta, koin, että myös oma opettajuuteni kehittyi ja joitain asioita pystyy nyt varmasti katsomaan laajemmasta perspektiivistä käsin. Vaihdon opetukset eivät siis jääneet (pelkästään) ”elämänkoulun” tasolle, myös uusia tiedollisia ja taidollisia asioita tuli yliopiston kursseilta ja harjoittelusta opittua. Hienoa oli myös se, että pystyin hyväksilukemaan osan Saksassa suoritetuista opinnoista tutkintooni, jolloin myös vaihto hyödyttää ihan konkreettisestikin opiskeluani. Vaihto-opiskelu ulkomailla oli kokonaisuudessaan aivan mahtava kokemus ja ajanjakso, jota suosittelen lämpimästi kaikille!
-Juho
Tässä sitten tämän blogin viimeinen kirjoittelu minun osaltani, hyvin mielenkiintoinen kokemus tämä blogin kirjoittelu kyllä oli, koska varsinaista päiväkirjaakaan en ole aikaisemmin pitänyt. Toivottavasti tekstejä oli kiva lueskella, mukava niitä ajatuksia ja tapahtumia oli ainakin muistiin kirjoitella :)
-Juho
Raportti:
Olen aina ollut sitä mieltä että jossain vaiheessa elämää haluan käydä ulkomailla kansainvälistymässä ja koska sitä en vielä lukiovaiheessa rohjennut tekemään, päätin sitten lähteä yliopistovaihtoon näkemään maailmaa. Vaihdon ajankohdaksi minulla valikoitui 3. vuoden kevätlukukausi, johtuen siitä että luokanopettajankoulutuksessa se varmastikin oli helpoin hetki lähteä vaihtoon; olihan monialaiset opinnot jo suoritettu ja muut kurssit joustivat mukavasti.
Koska olin päättänyt että vaihtoon haluan lähteä, seuraavaksi tuli sitten ratkaista minne haluaisin. Erityisiä toiveita minulla ei vaihtopaikan suhteen ollut, olin periaatteessa poissulkenut vain ihan lähimmät pohjoismaat sillä hetkellä vaihtoehdoistani. Keskusteltuani laitoksemme kansainvälisyyskoordinaattorin kanssa vaihtohaluistani ja kuultuani hyvät suosittelut Saksasta ja nimenomaan Hildesheimin yliopistosta, tein hakupäätöksen sitten melkoisen nopeasti ja enempää eri vaihtoehtoja vertailematta. Tähän vaikutti se, että olin lukenut alakoulun 5. luokalta 9. luokan loppuun saksankieltä ja koin että minulla olisi joitain mahdollisuuksia sillä pärjätä ja kohentaa kielitaitoa Saksan reissun aikana. Myös Saksalaisen kesälukukauden ajoitus on suomalaisittain loistava; se alkaa huhtikuun alussa ja kestää heinäkuun puoliväliin, joten kovin paljoa ”ylimääräisiä opintoja” en joudu neljäntenä vuotena vaihtoni takia tekemään. Vaihto-ohjelmahan oli siis erasmus-vaihto.
Itselläni itse hakuprosessi onnistui helposti ja suunnitelmien mukaan. Ongelmia oikeastaan muodostivat ainoastaan kurssien valinnat, jotka jouduin tekemään Hildesheimin yliopiston vanhan opinto-oppaan mukaisesti jo Suomesta käsin. Sinänsä ihan hyvä asia että tietoa sai siitä, mitä suurinpiirtein ehkä pystyy kohdeyliopistossa opiskelemaan, mutta verrattuna esimerkiksi Joensuun yliopiston opintotarjontaan, tuntui Hildesheimin opintotarjonta vaihtelevan enemmän vuosittain. Tämä tietysti tarkoittaa sitä että kaikkea ei voikaan tehdä tai sitten löytääkin parempia kursseja ennalta suunniteltujen tilalle. Hieman ennen lähtöä suunnittelinkin sitten kurssivalinnat alustavasti uudestaan kevään 2008 oppaan mukaisesti. Jälkikäteen on voin kyllä todeta, että varmasti sain enemmän irti lopulta suorittamistani kursseista omalle opettajuudelleni, kuin olisin saanut ennalta suunnitelluista kursseista, joten tästä uudelleen pohtimisesta ei haittaa sinänsä ollut.
Lähtövalmistelut sujuivat ennen vaihtoa varsin helposti. Konkreettisia asioita olivat tietysti mm. ajoissa hankitut lentoliput, asuntokuvion järjestäminen kotimaassa(Hildesheimiin ei tarvinnut kuin ilmoittaa että haluan asunnon, jolloin minulle hankittiin semmoinen valmiiksi) sekä opettajien kanssa neuvottelu seuraavalle keväälle siirtyvistä opinnoista. Mielestäni Joensuun yliopiston lähtövalmennuksessa esitetyt asiat ja muistilistat auttoivat melkoisesti lähtövalmentautumisessa, kannattaa siis osallistua niihin jotta tulisi kaikki(tai ainakin tärkeimmät) asiat hoidettua ennen reissua, ettei tarvitse sitten kotimaahan päin soitella turhissa asioissa. Muun muassa rokotteet ja vakuutukset on hyvä hoitaa kuntoon jo hyvissä ajoin etukäteen, ettei sitten tule kiire kun lähtö lähestyy.
Varsinainen vaihto:
Matka Saksaan alkoi 31.3.2008 lennolla Tampereelta Bremeniin. Ennakkoon olimme sopineet Hildesheimin päädyn tutorini kanssa, että hän tulee sitten vastaan Hildesheimin juna-asemalla. Olin siis saanut yhteyden tutoriini jo ennen Saksaan saapumista ja hänestä olikin erittäin paljon hyötyä jo ennen reissuun lähtöä sekä varsinkin totuttautumisessa uuteen ympäristöön Saksassa. Hildesheimin asemalla sitten tutorini sekä hänen kollegansa odottivatkin minua ja toista suomalaista poikaa innolla. Saimmekin autokyydin asunnoillemme, joihin he olivat hakeneet avaimet jo valmiiksi, loistavaa palvelua siis. Asunnot olivat kalustettuja sekä hyvin siistissä kunnossa, mukava ja helppo oli siis aloittaa vaihto näistä lähtökohdista. Tutor toiminta toimi hyvin myös tämän alkutapaamisen jälkeenkin; heistä oli myös erittäin paljon apua alkujärjestelyissä koulun suhteen sekä myös mm. puhelinliittymien avaamisessa sekä myös sosiaalistumisessa. Itse alkuorientaatio oli 1.4.2008 ja siellä kerrottiin sitten kaikki tarpeelliset asiat Erasmus-vaihdon suhteen sekä myös mm. käytiin rekisteröimässä itsemme kaupungin asukeiksi.
Opiskelu vieraalla kielellä tuntui aluksi melkoisen haastavalta, varsinkin kun kieli oli minun osaltani suurimmalta osalta saksa. Suoritin vaihdon aikana yhteensä 8 kurssia opintoja(29,5op), joista 6 kurssia saksaksi sekä 2 englanniksi. Helpottava tekijä oli, että 4 kurssia oli liikuntaa, joissa tietyt säännöt ja tavat toimia ovat onneksi kansainvälisiä ja myös auttavalla ymmärtämisellä pärjäsi. Alku aina hankalaa, mutta oli mahtavaa huomata, kuinka paljon kielitaito kehittyi 4kk aikana, pitää vain yrittää ja olla positiivinen sekä laittaa itseään likoon. Kurssien sisältöön ja laatuun minä yllätyin yleisesti ottaen positiivisesti; on hyvin mielenkiintoista nähdä millaisia asioita ja minkälaisilla painotuksilla eri maassa opetetaan.
Koska on kyse vaihto-opiskelusta ja tutustumisesta eri maan kulttuuriin ja ihmisiin eri puolelta maailmaa, vapaa-ajan merkitystä ei voi kyllin korostaa. Itselläni vapaa-ajan ongelmia ei ollut, Hildesheimissa oli juhlia ja tapahtumia melkoisen paljon ja viikonloput ja mahdolliset vapaapäivät yliopistolta käytin melkoisen tarkasti matkusteluun ympäri Eurooppaa. Rahaahan siihen tietysti menee, mutta kyllä nyt on monta kokemusta rikkaampana tullut Suomeen takaisin. Hildesheimin yliopistolla oli kyllä sellainen erittäin rahanarvoinen etu, että maksamalla eräänlaisen lukukausimaksun n.130e, sai myös opiskelijakortin, jolla sitten pystyi matkustamaan Deutsche Bahnin(paikallinen VR) paikallisjunilla koko Ala-Saksenin alueella ilmaiseksi sekä myös Hildesheimin paikallisliikenteessä ilmaiseksi rajattoman määrän. Säästin tämän edun ansiosta useamman satasen vaihdon aikana.
Monesti kun puhutaan vaihtoon lähtemisestä, otetaan esille myös koti-ikävä ja kulttuurishokki. Koska Saksa on maana kuitenkin hyvin Suomen kaltainen, en itse juurikaan edellä mainittuja kokenut. Kulttuurishokkina voin varmasti pitää alun vaikeuksia kielitaidon kanssa, mutta kun olin niihin jo lähtiessä varautunut, en pitänyt niitä ongelmana. Koti-ikävää en kokenut muutoin kuin että joskus olisi sauna tehnyt todella hyvää! Itselleni pahempi kulttuurishokki olikin paluu Suomeen vaihdon jälkeen, sen verran mahtavaa aikaa siellä oli tullut vietettyä.
Itselleni vaihtoaika oli varmasti eräs elämäni parhaista episodeista ja se opettaa ja antaa myös valmiuksia tulevaan elämääni valtavan paljon. Vaihtoon lähtiessäni ajattelin, että todennäköisesti luokanopettajan ammattiin en vaihtokokemuksistani saa juuri mitään uutta ammennettua, mutta onneksi myös tässä asiassa yllätyin positiivisesti. Koska suoritin vaihdossa ollessani myös heidän opetusharjoittelujakson, jossa pääsin seuraamaan saksalaista peruskouluopetusta, koin, että myös oma opettajuuteni kehittyi ja joitain asioita pystyy nyt varmasti katsomaan laajemmasta perspektiivistä käsin. Vaihdon opetukset eivät siis jääneet (pelkästään) ”elämänkoulun” tasolle, myös uusia tiedollisia ja taidollisia asioita tuli yliopiston kursseilta ja harjoittelusta opittua. Hienoa oli myös se, että pystyin hyväksilukemaan osan Saksassa suoritetuista opinnoista tutkintooni, jolloin myös vaihto hyödyttää ihan konkreettisestikin opiskeluani. Vaihto-opiskelu ulkomailla oli kokonaisuudessaan aivan mahtava kokemus ja ajanjakso, jota suosittelen lämpimästi kaikille!
-Juho
maanantai 15. syyskuuta 2008
Vaihdon jälkeen: Vaihtoraportti 15.9.08
Morjens lukijat!
Sovimme Juhon kanssa, että päätämme tämän blogin kirjoittamisen tältä osin lisäämällä vielä yliopiston vaatimat vaihtoraportit tähän blogin loppuun. Mielestäni näissä pitkähköissä kirjoituksissa vedetään hyvin yhteen koko reissua, joten siltä osin ne kuuluvat myös tähän blogiin. Omasta puolestani kiitän vielä kaikkia lukijoita mielenkiinnosta! Laittakaa linkki jakoon, jos tiedätte jotakin aiheen kiinnostavan.
-Niiles
Ja alla vaihtoraporttini:
--
Universität Hildesheim (SoSe 2008) 31.3.08- 28.7.08
vaihtojärjestelyt ennen matkaa
Omalta osaltani olin ajatellut pitkään, että omien opettajan opintojeni kannalta vaihdosta ei olisi kovinkaan paljoa hyötyä ja että opiskeluni tulisivat vaan viivästymään ulkomailla olemisen takia. Aloin kuitenkin pohtia vaihtoa vakavasti kuultuani kurssikaverini jo laittaneen hakupaperit Hildesheimin yliopistoon. Aloin myös ottamaan selvää vaihtokohteesta internetin välityksellä ja luin muutamia vaihtoraportteja Saksassa olleilta. Hildesheimin yliopiston nettisivut eivät tehneet suurta vaikutusta, mutta heidän opinto-oppaassa näytti olevan muutamia kiinnostavia kursseja. Loppujen lopuksi kaverini ei tarvinnut pitkään suositella minuakin laittamaan paperit, sillä olin opintojeni osalta siinä vaiheessa, että kolmannen vuoden kevätpuolella olisi paras mahdollisuus lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille – tilanne oli siis osaltani nyt tai ei koskaan. Hakuaika Erasmus -ohjelmaan oli osaltani mennyt noin viikon verran ohitse, mutta oman laitokseni ja yliopiston kansainvälisten opiskelijapalveluiden vakuutettu pystyisin vielä hakemaan. Sanottakoon, että laitoksellani on täytettävänä kaksi paikkaa Hildesheimissa.
Huhtikuussa -07 yliopisto järjesti lähtöorientaation seuraavana lukuvuotena vaihtoon lähteville sekä tilaisuuden, jossa oli kootusti toisia saksankielisiin maihin matkustavia. Molemmat tilaisuudet vahvistivat edelleen haluani lähteä vaihtoon. Kesän aikana sain Joensuun yliopistolta sekä Hildesheimista infopaketit, jonka perusteella teimme kaverini kanssa alustavia suunnitelmia opiskeluista ja lähetimme Saksaan noiden tietojen perusteella Learning Agreement –paperin, jossa ilmoitimme haluamamme kurssit. Suunnittelu tehtiin vanhan opetusohjelman mukaan ja tammikuussa sähköpostilla saatu meitä koskettava kesälukukauden opinto-opas oli kurssien osalta täysin erilainen. Paperisota jatkui syksyllä apurahahakemuksen ja opintotuen hakemisen merkeissä. Varasimme myös lennot hyvissä ajoin RyanAirilta saatuamme lopullisen hyväksymisen Hildesheimista. Tämän jälkeen meni helmikuulle ennen kuin sain seuraavan kerran infoa vaihdosta. Tuolloin saksalainen tuutorini otti yhteyttä sähköpostilla. Hildesheimissa on käytäntönä, että he järjestävät jokaisella vaihtarille oman tutorin, joka tulee vastaan asemalle ja ohjaa ensimmäisten päivien aikana tärkeiden asioiden hoidossa. Samoihin aikoihin myös Hildesheimin yliopistolta tuli kirje jossa oli tietoa käytännön järjestelyistä, mm. asunnosta. Järjestelyjä kevensi tieto, että yliopisto järjesti valmiiksi majoituksen joka maksoi maksimissaan 220 euroa.
vaihtokohde
Hildesheim on noin 110 000 asukkaan kaupunki Ala-saksin osavaltiossa Helsingin kokoisen Hannoverin vieressä. Sinne on helppo päästä erilaisilla kulkuvälineillä: esim. RyanAirilla pääsee lentämään Bremeniin ja Blue1:llä Hampuriin, joista molemmista on Hildesheimiin alle kolmen tunnin matka junalla yhden tai kaksi kertaa vaihtaen. Kaupunki sijaitsee myös vilkkaan Hampuri-Wurzburg autobaanan (numero 7) varrella. Yliopisto Hildesheimissa on pieni, vain noin 4500 opiskelijan yhteisö, joka keskittyy Marienburgin kaupunginosaan parin kilometrin päähän varsinaisesta keskustasta. Vaihto-opiskelijoiden asunnot ovat tavallisesti lähellä yliopistoa ja kampukselle pääsee hyvin busseilla. Joensuun yliopistoon verrattuna Hildesheimissa on vähän opiskelijoita ja vaihtareita sekä tilat ovat heikommat. Sen sijaan laitoksien sijoittuminen lähes kokonaan yhden kampuksen alueelle mahdollistaa vaihto-opiskelijoille paremmin kurssien valitsemisen eri laitoksien valikoimista. Yliopistolla on mahdollista harrastaa erilaisia urheiluaktiviteettejä ilmaiseksi, yliopistolla toimii kaksi elokuvakerhoa ja yliopiston kirjasto on cd- ja dvd-levyjen osalta erittäin hyvä: valikoimassa on paljon ulkomaisia materiaaleja ja lehtiä.
Hildesheimin kaupungin keskusta tarjoaa normaaliin opiskelijaelämään vaadittavat palvelut sekä rikkaan tarjonnan kulttuuritapahtumia, joista varsinkin kesälukukaudella vaihdossa olevat saavat nauttia. Shoppailupaikkoja Hildesheimissa on vähän, mutta 30 kilometrin päässä olevasta Hannoverista löytää ihan mitä vaan, ja sijaintinsa vuoksi Hildesheimista ei ole pitkä matka muuallekaan Saksaan. Vaihto-opiskelijat saavat yliopistolta opiskelijakortin, jolla opiskelija saa matkustaa maksutta kaupungin julkisella liikenteellä (bussit) sekä koko Ala-saksin (Niedersachsen) osavaltion alueella. Tämä ominaisuutta kannattakin käyttää hyväksi, ja käydä vaikkapa seuraavissa kaupungeissa: Bremen, Hampuri, Celle, Wolfsburg, Goslar ja Braunschweig.
opinnot ja opiskelu
Hildesheimin yliopisto on profiloitunut kasvatus- ja sosiaalitieteisiin, kulttuuritieteisiin, kansainväliseen johtamiseen sekä kielenkääntämiseen. Varsinkin kahden viimeksi mainitun opiskelijoita tapaa kampuksella, sillä heidän ohjelmissa on englanninkielisiä kursseja. Minulle vaihto-opiskelijana annettiin vapaus valita kursseja koko opinto-oppaasta (Vorlesungsverzeichnis) eri laitoksilta ja tämän vuoksi valitsin sellaisia kursseja, joita olivat kiinnostavia ja jollakin tavalla omaa alaa tai kielen kehittymistä tukevia. Oman kansanvälisen opettajaohjaajan kanssa voi vielä pohtia, mitä kursseja haluaa käydä. Suoritin Hildesheimissa opettajaopiskelijoille suunnatun harjoittelukurssin (SPS 2), josta sain korvaavuuden omaan tutkintooni. Tämän lisäksi suoritin Englannin kielen opettamiseen liittyvän kurssin (Teaching English as a Foreign Language-Methodology), joka myös hyväksyttiin tutkintooni. Muina kursseina tein liikunnan opiskelijoiden koulupelikurssin ja saksan kielikurssin, jotka kumpikin olivat kokonaan saksaksi. Englanninkielisiä kursseja suoritin luovan kirjoittamisen, tekstitaidon kurssin sekä englanninkielen puhetaitoon liittyvän elokuvakurssin. Loput kaksi kurssia olivat englanninkielisiä kulttuuriopintoja.
Opiskelu kaikilla kursseilla tapahtuu pääasiassa saksaksi – toki tarjolla on myös englanninkielisiä opiskeluohjelmia, joilla on englanninkielisiä kursseja. Saksassa kurssit ovat tavallisesti joko luento- tai seminaarikursseja, joita on eritasoisia riippuen missä vaiheessa opiskelijat ovat (esim. hauptseminar maisteriopiskelijoille). Seminaareissa tavallisesti opiskelijat pitävät ryhmissä esitelmiä kurssin aiheista. Näistä saa olla pois vain kaksi kertaa, mutta neuvottelemalla vaihto-opiskelijoille joustetaan. Yliopistossa käytetään kirjoja hyvin vähän. Kursseilla jaetaan monisteita ja loput tarvittavat materiaalit kopioidaan kirjastossa löytyvistä kurssikansiosta. Tätä suositaankin huomattavasti Joensuuta enemmän. Kurssien suorittaminen vaatii tavallisesti osallistumisen tenttiin tai kirjoittamalla kirjallisen työn. Jos opiskelija ei tarvitse kaikkia kurssin opintopisteitä voi hän jättää tentin suorittamatta, jolloin kurssin pitäjän kanssa neuvottelemalla on mahdollista saada osallistumisesta jokunen opintopiste. Kaikki tentit suoritetaan lukukauden päättävän tenttiviikon aikana.
Käytännön asiat
Yliopisto järjestää valmiiksi asunnot vaihto-opiskelijoille. Asunnot vaihtelevat suuresti opiskelija-asuntoloiden kahdeksan hengen soluhuoneista yksityistalojen yksiöihin. Minulla oli onni saada yksiö perheen omakotitalon yläkerrasta. Kannattaa varautua, että saadessasi huoneiston voit joutua hankkimaan esim. petivaatteet, pyyhkeitä, siivous- ja keittiövälineitä. Haittapuolina asunnossani oli, että vuokraisäntäni ei neuvotteluista huolimatta suostunut minun käyttää hänen internetyhteyttään eikä perhe tarjonnut mahdollisuutta käyttää pesukonetta. Pääsin kuitenkin internetin ääreen yliopiston kirjastolla (koko kampuksessa on langaton yhteys) sekä kaverin luona vieraillessa. Myös pyykit sain pestyä kaverin luona.
Vaihto-opiskelijana kannattaa ehdottomasti osallistua kaikille Erasmus-on-tour –ryhmän järjestämille retkille. Ne ovat edullisia, ohjelmaltaan hauskoja ja niissä tutustuu helposti toisiin vaihtareihin sekä saksalaisiin. Myös yliopistolla kannattaa pitää silmät auki ja olla avoin kaikelle, yllättävillekin tilanteille. Kannattaa myös täyttää kansainväliselle osastolle (Akademische auslandsamt) TANDEM-paperi, jolla haet itsellesi saksalaista kaveria, jonka kanssa voit opiskella kieltä – hän puhuu sinulle saksaa tai englantia, ja sinä opetat hänelle suomea. Meillä kävi kaverin kanssa tässä asiassa hyvä tuuri: törmäsimme ensimmäisen viikon lopulla pankissa tyttöön, joka oli ollut aikaisemmin vaihdossa Tampereella ja opiskeli edelleen suomea. Täytimme ja palautimme TANDEM-hakemuksen, jonka perusteella saimme sitten tämän tytön yhteystiedot. Vietimme hänen kanssaan paljon aikaa yhdessä, käyttäen paljon saksaa ja hänen opettaessa ”hyödyllisiä” sanoja. Meidän kummankin kielitaito kohentui hänen ansiostaan paljon, ja reissun loppupuolella matkustimme vielä viikonlopuksi hänen kotikaupunkiin Kölniin.
ajatuksia lopuksi
Vaihto-opiskelijoille tarjottavia saksankielen kursseja on eritasoisia. Minä osallistuin alemmalle tasolle, joka painottui kielioppiin sekä puhumiseen. Sanastoa kurssilla oppi niukalti, joten on suositeltavaa opiskella (esim. lukemalla saksankielisiä tekstejä tai katsomalla saksankielisiä tv-ohjelmia) jo ennen matkaa. Kannattaa myös harkita, ottaako haastetta ja lähtee korkeamman tason kurssille, tästä voi oman vaihtokoordinaattorin kanssa keskustella. Tosiasia on, että alkuvaikeudet ovat pienempiä, mikäli kielitaito on vaihdon alussa edes kelvollisella tasolla. Ei myöskään missään nimessä kannata lopettaa kielen opiskelemista tai käyttämistä, vaan sopia toisten vaihto-opiskelijoiden kanssa että puhutte ainoastaan saksaa keskenään mahdollisimman paljon. Kieltä ja kulttuuria oppii parhaiten myös ottamalla kontaktia paikallisten kanssa. Olin ennen vaihtoa opiskellut vain Joensuun yliopistossa kaksi tarjottavana ollutta kurssia (Saksa I ja II). Hakuaikana jouduin käännättämään kaikki sähköpostit ja kirjeet kaverilla ja käyttämään sanakirjaa. Sen sijaan motivaatio perillä tutustua toisiin vaihto-opiskelijoihin ja paikallisiin sekä kielen jatkuva kuuleminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa kehittivät kielitaitoani hurjasti. Tämän perusteella vaihtoon kannattaa lähteä myös vaikka ei olisi varma kielitaidostaan.
Vaihtoon kannattaa hakeutua jos haluaa kokea uutta, vieraantua normaalista elämästä tai jos janoaa uusia kavereita ja toisenlaista kulttuuria. Hildesheimissa vaihtokoordinaattorilta ja toisilta opiskelijoilta sai tukea opintoihin liittyvissä asioissa ja suomalaisena opiskelijana oli helppo päästä osaksi yliopiston järjestelmää. Saksan ja Suomen väliset kulttuurierot eivät ole haittaavan suuria, joten ei tarvitse pelätä joutuvansa jatkuvasti vaikeuksiin tai kokevansa suurta kulttuurishokkia vaikka joskus saattaa tulla ikävä kotia. Tekemistä on varmasti koko vaihdon ajaksi, pääasia on että muistaa ottaa koko vaihtoajasta kaiken irti! Opiskelijapiireissä tutustuu helposti toisiin vaihtareihin ja saksalaisiin, jotka ovat tavallisesti hyvin ystävällisiä ja puheliaita. Yksin tuskin tarvitsee olla, mikäli kaipaa seuraa. Lisäksi Hildesheim oli kaupunkina kaunis ja siisti, mutta erityisesti ihanteellinen sijaintinsa osalta. Hildesheimista on halutessa helppoa ja edullista matkustaa muualle – ulkomaille tai viereisiin kaupunkeihin. Kaikkien edellä mainitsemieni osalta olen erittäin tyytyväinen omaan vaihtooni. Palattuani Suomeen koen, että neljä kuukautta ulkomailla oli hieman lyhyt aika, sillä Hildesheimiin jäi paljon kavereita sekä paikkoja joita nähdä. Voin kuitenkin ylpeästi todeta, että omat tavoitteeni vaihdon osalta jopa ylittyivät eikä tosiaankaan harmita että tuli haettua. Tämän vuoksi suosittelen lämpimästi vaihto-opiskelua Saksassa ja Hildesheimia vaihtokohteena.
Niiles Pajuranta
Sovimme Juhon kanssa, että päätämme tämän blogin kirjoittamisen tältä osin lisäämällä vielä yliopiston vaatimat vaihtoraportit tähän blogin loppuun. Mielestäni näissä pitkähköissä kirjoituksissa vedetään hyvin yhteen koko reissua, joten siltä osin ne kuuluvat myös tähän blogiin. Omasta puolestani kiitän vielä kaikkia lukijoita mielenkiinnosta! Laittakaa linkki jakoon, jos tiedätte jotakin aiheen kiinnostavan.
-Niiles
Ja alla vaihtoraporttini:
--
Universität Hildesheim (SoSe 2008) 31.3.08- 28.7.08
vaihtojärjestelyt ennen matkaa
Omalta osaltani olin ajatellut pitkään, että omien opettajan opintojeni kannalta vaihdosta ei olisi kovinkaan paljoa hyötyä ja että opiskeluni tulisivat vaan viivästymään ulkomailla olemisen takia. Aloin kuitenkin pohtia vaihtoa vakavasti kuultuani kurssikaverini jo laittaneen hakupaperit Hildesheimin yliopistoon. Aloin myös ottamaan selvää vaihtokohteesta internetin välityksellä ja luin muutamia vaihtoraportteja Saksassa olleilta. Hildesheimin yliopiston nettisivut eivät tehneet suurta vaikutusta, mutta heidän opinto-oppaassa näytti olevan muutamia kiinnostavia kursseja. Loppujen lopuksi kaverini ei tarvinnut pitkään suositella minuakin laittamaan paperit, sillä olin opintojeni osalta siinä vaiheessa, että kolmannen vuoden kevätpuolella olisi paras mahdollisuus lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille – tilanne oli siis osaltani nyt tai ei koskaan. Hakuaika Erasmus -ohjelmaan oli osaltani mennyt noin viikon verran ohitse, mutta oman laitokseni ja yliopiston kansainvälisten opiskelijapalveluiden vakuutettu pystyisin vielä hakemaan. Sanottakoon, että laitoksellani on täytettävänä kaksi paikkaa Hildesheimissa.
Huhtikuussa -07 yliopisto järjesti lähtöorientaation seuraavana lukuvuotena vaihtoon lähteville sekä tilaisuuden, jossa oli kootusti toisia saksankielisiin maihin matkustavia. Molemmat tilaisuudet vahvistivat edelleen haluani lähteä vaihtoon. Kesän aikana sain Joensuun yliopistolta sekä Hildesheimista infopaketit, jonka perusteella teimme kaverini kanssa alustavia suunnitelmia opiskeluista ja lähetimme Saksaan noiden tietojen perusteella Learning Agreement –paperin, jossa ilmoitimme haluamamme kurssit. Suunnittelu tehtiin vanhan opetusohjelman mukaan ja tammikuussa sähköpostilla saatu meitä koskettava kesälukukauden opinto-opas oli kurssien osalta täysin erilainen. Paperisota jatkui syksyllä apurahahakemuksen ja opintotuen hakemisen merkeissä. Varasimme myös lennot hyvissä ajoin RyanAirilta saatuamme lopullisen hyväksymisen Hildesheimista. Tämän jälkeen meni helmikuulle ennen kuin sain seuraavan kerran infoa vaihdosta. Tuolloin saksalainen tuutorini otti yhteyttä sähköpostilla. Hildesheimissa on käytäntönä, että he järjestävät jokaisella vaihtarille oman tutorin, joka tulee vastaan asemalle ja ohjaa ensimmäisten päivien aikana tärkeiden asioiden hoidossa. Samoihin aikoihin myös Hildesheimin yliopistolta tuli kirje jossa oli tietoa käytännön järjestelyistä, mm. asunnosta. Järjestelyjä kevensi tieto, että yliopisto järjesti valmiiksi majoituksen joka maksoi maksimissaan 220 euroa.
vaihtokohde
Hildesheim on noin 110 000 asukkaan kaupunki Ala-saksin osavaltiossa Helsingin kokoisen Hannoverin vieressä. Sinne on helppo päästä erilaisilla kulkuvälineillä: esim. RyanAirilla pääsee lentämään Bremeniin ja Blue1:llä Hampuriin, joista molemmista on Hildesheimiin alle kolmen tunnin matka junalla yhden tai kaksi kertaa vaihtaen. Kaupunki sijaitsee myös vilkkaan Hampuri-Wurzburg autobaanan (numero 7) varrella. Yliopisto Hildesheimissa on pieni, vain noin 4500 opiskelijan yhteisö, joka keskittyy Marienburgin kaupunginosaan parin kilometrin päähän varsinaisesta keskustasta. Vaihto-opiskelijoiden asunnot ovat tavallisesti lähellä yliopistoa ja kampukselle pääsee hyvin busseilla. Joensuun yliopistoon verrattuna Hildesheimissa on vähän opiskelijoita ja vaihtareita sekä tilat ovat heikommat. Sen sijaan laitoksien sijoittuminen lähes kokonaan yhden kampuksen alueelle mahdollistaa vaihto-opiskelijoille paremmin kurssien valitsemisen eri laitoksien valikoimista. Yliopistolla on mahdollista harrastaa erilaisia urheiluaktiviteettejä ilmaiseksi, yliopistolla toimii kaksi elokuvakerhoa ja yliopiston kirjasto on cd- ja dvd-levyjen osalta erittäin hyvä: valikoimassa on paljon ulkomaisia materiaaleja ja lehtiä.
Hildesheimin kaupungin keskusta tarjoaa normaaliin opiskelijaelämään vaadittavat palvelut sekä rikkaan tarjonnan kulttuuritapahtumia, joista varsinkin kesälukukaudella vaihdossa olevat saavat nauttia. Shoppailupaikkoja Hildesheimissa on vähän, mutta 30 kilometrin päässä olevasta Hannoverista löytää ihan mitä vaan, ja sijaintinsa vuoksi Hildesheimista ei ole pitkä matka muuallekaan Saksaan. Vaihto-opiskelijat saavat yliopistolta opiskelijakortin, jolla opiskelija saa matkustaa maksutta kaupungin julkisella liikenteellä (bussit) sekä koko Ala-saksin (Niedersachsen) osavaltion alueella. Tämä ominaisuutta kannattakin käyttää hyväksi, ja käydä vaikkapa seuraavissa kaupungeissa: Bremen, Hampuri, Celle, Wolfsburg, Goslar ja Braunschweig.
opinnot ja opiskelu
Hildesheimin yliopisto on profiloitunut kasvatus- ja sosiaalitieteisiin, kulttuuritieteisiin, kansainväliseen johtamiseen sekä kielenkääntämiseen. Varsinkin kahden viimeksi mainitun opiskelijoita tapaa kampuksella, sillä heidän ohjelmissa on englanninkielisiä kursseja. Minulle vaihto-opiskelijana annettiin vapaus valita kursseja koko opinto-oppaasta (Vorlesungsverzeichnis) eri laitoksilta ja tämän vuoksi valitsin sellaisia kursseja, joita olivat kiinnostavia ja jollakin tavalla omaa alaa tai kielen kehittymistä tukevia. Oman kansanvälisen opettajaohjaajan kanssa voi vielä pohtia, mitä kursseja haluaa käydä. Suoritin Hildesheimissa opettajaopiskelijoille suunnatun harjoittelukurssin (SPS 2), josta sain korvaavuuden omaan tutkintooni. Tämän lisäksi suoritin Englannin kielen opettamiseen liittyvän kurssin (Teaching English as a Foreign Language-Methodology), joka myös hyväksyttiin tutkintooni. Muina kursseina tein liikunnan opiskelijoiden koulupelikurssin ja saksan kielikurssin, jotka kumpikin olivat kokonaan saksaksi. Englanninkielisiä kursseja suoritin luovan kirjoittamisen, tekstitaidon kurssin sekä englanninkielen puhetaitoon liittyvän elokuvakurssin. Loput kaksi kurssia olivat englanninkielisiä kulttuuriopintoja.
Opiskelu kaikilla kursseilla tapahtuu pääasiassa saksaksi – toki tarjolla on myös englanninkielisiä opiskeluohjelmia, joilla on englanninkielisiä kursseja. Saksassa kurssit ovat tavallisesti joko luento- tai seminaarikursseja, joita on eritasoisia riippuen missä vaiheessa opiskelijat ovat (esim. hauptseminar maisteriopiskelijoille). Seminaareissa tavallisesti opiskelijat pitävät ryhmissä esitelmiä kurssin aiheista. Näistä saa olla pois vain kaksi kertaa, mutta neuvottelemalla vaihto-opiskelijoille joustetaan. Yliopistossa käytetään kirjoja hyvin vähän. Kursseilla jaetaan monisteita ja loput tarvittavat materiaalit kopioidaan kirjastossa löytyvistä kurssikansiosta. Tätä suositaankin huomattavasti Joensuuta enemmän. Kurssien suorittaminen vaatii tavallisesti osallistumisen tenttiin tai kirjoittamalla kirjallisen työn. Jos opiskelija ei tarvitse kaikkia kurssin opintopisteitä voi hän jättää tentin suorittamatta, jolloin kurssin pitäjän kanssa neuvottelemalla on mahdollista saada osallistumisesta jokunen opintopiste. Kaikki tentit suoritetaan lukukauden päättävän tenttiviikon aikana.
Käytännön asiat
Yliopisto järjestää valmiiksi asunnot vaihto-opiskelijoille. Asunnot vaihtelevat suuresti opiskelija-asuntoloiden kahdeksan hengen soluhuoneista yksityistalojen yksiöihin. Minulla oli onni saada yksiö perheen omakotitalon yläkerrasta. Kannattaa varautua, että saadessasi huoneiston voit joutua hankkimaan esim. petivaatteet, pyyhkeitä, siivous- ja keittiövälineitä. Haittapuolina asunnossani oli, että vuokraisäntäni ei neuvotteluista huolimatta suostunut minun käyttää hänen internetyhteyttään eikä perhe tarjonnut mahdollisuutta käyttää pesukonetta. Pääsin kuitenkin internetin ääreen yliopiston kirjastolla (koko kampuksessa on langaton yhteys) sekä kaverin luona vieraillessa. Myös pyykit sain pestyä kaverin luona.
Vaihto-opiskelijana kannattaa ehdottomasti osallistua kaikille Erasmus-on-tour –ryhmän järjestämille retkille. Ne ovat edullisia, ohjelmaltaan hauskoja ja niissä tutustuu helposti toisiin vaihtareihin sekä saksalaisiin. Myös yliopistolla kannattaa pitää silmät auki ja olla avoin kaikelle, yllättävillekin tilanteille. Kannattaa myös täyttää kansainväliselle osastolle (Akademische auslandsamt) TANDEM-paperi, jolla haet itsellesi saksalaista kaveria, jonka kanssa voit opiskella kieltä – hän puhuu sinulle saksaa tai englantia, ja sinä opetat hänelle suomea. Meillä kävi kaverin kanssa tässä asiassa hyvä tuuri: törmäsimme ensimmäisen viikon lopulla pankissa tyttöön, joka oli ollut aikaisemmin vaihdossa Tampereella ja opiskeli edelleen suomea. Täytimme ja palautimme TANDEM-hakemuksen, jonka perusteella saimme sitten tämän tytön yhteystiedot. Vietimme hänen kanssaan paljon aikaa yhdessä, käyttäen paljon saksaa ja hänen opettaessa ”hyödyllisiä” sanoja. Meidän kummankin kielitaito kohentui hänen ansiostaan paljon, ja reissun loppupuolella matkustimme vielä viikonlopuksi hänen kotikaupunkiin Kölniin.
ajatuksia lopuksi
Vaihto-opiskelijoille tarjottavia saksankielen kursseja on eritasoisia. Minä osallistuin alemmalle tasolle, joka painottui kielioppiin sekä puhumiseen. Sanastoa kurssilla oppi niukalti, joten on suositeltavaa opiskella (esim. lukemalla saksankielisiä tekstejä tai katsomalla saksankielisiä tv-ohjelmia) jo ennen matkaa. Kannattaa myös harkita, ottaako haastetta ja lähtee korkeamman tason kurssille, tästä voi oman vaihtokoordinaattorin kanssa keskustella. Tosiasia on, että alkuvaikeudet ovat pienempiä, mikäli kielitaito on vaihdon alussa edes kelvollisella tasolla. Ei myöskään missään nimessä kannata lopettaa kielen opiskelemista tai käyttämistä, vaan sopia toisten vaihto-opiskelijoiden kanssa että puhutte ainoastaan saksaa keskenään mahdollisimman paljon. Kieltä ja kulttuuria oppii parhaiten myös ottamalla kontaktia paikallisten kanssa. Olin ennen vaihtoa opiskellut vain Joensuun yliopistossa kaksi tarjottavana ollutta kurssia (Saksa I ja II). Hakuaikana jouduin käännättämään kaikki sähköpostit ja kirjeet kaverilla ja käyttämään sanakirjaa. Sen sijaan motivaatio perillä tutustua toisiin vaihto-opiskelijoihin ja paikallisiin sekä kielen jatkuva kuuleminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa kehittivät kielitaitoani hurjasti. Tämän perusteella vaihtoon kannattaa lähteä myös vaikka ei olisi varma kielitaidostaan.
Vaihtoon kannattaa hakeutua jos haluaa kokea uutta, vieraantua normaalista elämästä tai jos janoaa uusia kavereita ja toisenlaista kulttuuria. Hildesheimissa vaihtokoordinaattorilta ja toisilta opiskelijoilta sai tukea opintoihin liittyvissä asioissa ja suomalaisena opiskelijana oli helppo päästä osaksi yliopiston järjestelmää. Saksan ja Suomen väliset kulttuurierot eivät ole haittaavan suuria, joten ei tarvitse pelätä joutuvansa jatkuvasti vaikeuksiin tai kokevansa suurta kulttuurishokkia vaikka joskus saattaa tulla ikävä kotia. Tekemistä on varmasti koko vaihdon ajaksi, pääasia on että muistaa ottaa koko vaihtoajasta kaiken irti! Opiskelijapiireissä tutustuu helposti toisiin vaihtareihin ja saksalaisiin, jotka ovat tavallisesti hyvin ystävällisiä ja puheliaita. Yksin tuskin tarvitsee olla, mikäli kaipaa seuraa. Lisäksi Hildesheim oli kaupunkina kaunis ja siisti, mutta erityisesti ihanteellinen sijaintinsa osalta. Hildesheimista on halutessa helppoa ja edullista matkustaa muualle – ulkomaille tai viereisiin kaupunkeihin. Kaikkien edellä mainitsemieni osalta olen erittäin tyytyväinen omaan vaihtooni. Palattuani Suomeen koen, että neljä kuukautta ulkomailla oli hieman lyhyt aika, sillä Hildesheimiin jäi paljon kavereita sekä paikkoja joita nähdä. Voin kuitenkin ylpeästi todeta, että omat tavoitteeni vaihdon osalta jopa ylittyivät eikä tosiaankaan harmita että tuli haettua. Tämän vuoksi suosittelen lämpimästi vaihto-opiskelua Saksassa ja Hildesheimia vaihtokohteena.
Niiles Pajuranta
keskiviikko 20. elokuuta 2008
18.7. - 21.7. Lontoossa Annin kanssa
Reissu Lontooseen sai alkunsa, kun Juho ja Joensuun opiskelukaverimme Anni olivat pitkään suunnitelleen tapaamista jossakin päin Eurooppaa. Anni, joka oli samanaikaisesti Au pairina Sveitsissä, oli ehdottanut Juholle että Lontoo voisi olla kiva paikka käydä. Varasimme siis lennot ja hostellit Annin vieraillessa Hildesheimissa.
Ennen reissuun lähtöä olin hieman epäröivä koko reissun osalta; olihan toiseksi viimeisen viikonlopun ”uhraaminen” ja neljän päivän reissaaminen pois Hildesheimin kaverien kanssa vietetystä ajasta. Onneksi kuitenkin lähdin matkaan…
Lensimme siis RyanAirin sini-valko-keltaisin siivin Bremenistä Lontoon Standstedin kentälle. Olimme Juhon kanssa perillä ennen puoltapäivää ja odottelimme Annin saapumista Milanosta, hän nimittäin teki samalla kertaa pidemmän keikan joka osana Lontoo oli. Standsted ei ole mikään ajanviettopaikka, parin tunnin kuluttaminen meinas jo viedä hermot, mutta hymyilevän Torniaisen tytön saapuminen passintarkastuksen (!) ja laukkujen etsimisen jälkeen aloitti Lontoon reissun oikein kivasti. Ostimme suoraan tiketit Lontoon keskustaan menevään bussiin (7,5€/suunta).
Tunnin köröttelyn jälkeen olimmekin Liverpool Streetin aseman lähellä, siis 7,2 miljoonaisen kaupungin keskustassa! Kuten aina ennenkin, pian perille päästyä ilmaantui jumalaton nälkä. Nytkin siis suuntasimme ensitöiksi etsimään ravintolaa. Ilmeisesti olimme aivan väärässä paikassa, kaupunginosa oli kyllä täynnä ravintoloita, mutta alle kahteenkymppiin ei listalta saanut kun juomapuolta. Sen sijaan verensokerin alhaisuudesta tuohtuneina ensimmäinen MacDonalds kelpasi hyvin (toinen kerta koko reissulla!). Pikaruuan nauttimisen jälkeen lähdimme etsimään hostellia; ensin päiväliput kolmelle päivälle lipputiskiltä ja etsiskelemään sopivaa Underground-linjaa. Netistä saadun informaation perusteella East Londonin U-linja menisi aivan hostellimme vierelle ja osittain sen perusteella valitsimme hostellin. Tietenkään siellä ei ollut mainintaa että linja on juuri nyt suljettu.
Lopulta hostellimme löytyi New Crossin kaupunginosasta, itä-Lontoosta. Koko asuinalue tuntui kovin omituiselta. Vanhoja ränsistymään päin olevia punatiilisiä rakennuksia tiheään ja asukeista noin 80% tummia. Oli siinä suomalaisena turistina aluksi orpo olo. Ulospäin hienolta näyttävä Backpackers Hostel New Cross Inn oli hostellimme nimi. Sanon suoraan: välttäkää! Huoneemme oli neljälle hengelle, jossa oli kaksi huteraa kerrossänkyä maksimissaan kuuden neliön kokoisessa huoneessa. Sotkuiset yhteiset tilat, paukkuvat ovet ja homeinen suihku. Läheiseen pubiinkaan ei tarvinnut paikalle mennä, koska musiikin kuuli suoraan huoneeseen. Miten ihanaa oli makuuasennosta kuunnella aitoa brittipoppia! No, palvelu oli sentään tosi hyvää!
Menimme vielä samana iltana (perjantai) keskustaan. Olihan meininkiä päästävä näkemään. Normi turistipaikat Piccadilly Circus, Westminster ja Big Ben nähtiin heti ensimmäisenä iltana – ja niitä Lontoolle tyypillisiä double-deckereitä sekä punaisia puhelinkoppeja. Pääsimmepä illan jatkuessa todistamaan myymälävarkaudenkin, mikä tapahtui aivan keskustan pikkumyymälässä. Tällä kertaa kiinni jäi jokin paikallinen juokale, jonka intialaista(?) taustaa olevat myyjät näpäkästi ohjasivat pihalle. Lisää tykytystä allekirjoittaneelle toi erään puiston keskellä ollut mies, jonka käteen yhtäkkiä lennähti aivan oikea kotka. Vei varmaan pari minuuttia, ennen kuin pulssi tasaantui. Sen verran jäi linnut häiritsemään Milanon reissulta.
Lauantaina aamupalan jälkeen pääsimme double-deckerin kyydillä keskustaa. Suunnitelmissa oli käydä katsomassa Portobello Roadin kirpparimeininkiä. Sitähän siellä oli! monta kilometriä pitkä katu, joka oli täynnä eriteemalla ja tuotteilla varustettuja putiikkeja sekä telttoja, joista sai kaikenlaista antiikista äänilevyihin. Hintataso oli vaihteleva – lähellä Suomi-tasoa, mutta valikoima oli ihan mieletön. Kiva tapa viettää päivää tuliaisia katsellessa, mutta kukkarosta teki mieli pitää kiinni. Portobellon jälkeen menimme katsomaan toisenlaista kauppaa: Harrod’sin kuulua tavarataloa. Sieltä ei tarttunut kellekään mitään mukaan, oli aivan liian kallista ja turhan liian fiiniä. Shoppailusta tarpeeksi saaneina suuntasimme lähellä olevaan Hyde Parkiin, jossa oli mukavaa rentoutua – oikea paratiisi keskellä kaupunkia..
Lontoossa julkiset kulkuneuvot kulkevat tosi hyvin. Maanalainen (Underground) vie ja bussi menevät ristiin ympäri kaupunkia. Tosi hyvin kaupunkiin tutustuu pelkästään hyppäämällä jonkin bussin kyytiin. Kartta on hyvä olla ja kannattaa pistää muistiin mikä on oman kaupunginosan nimi tai bussilinjan numero. Koko päivän Undergroundilla ja busseilla kuljailtuamme olikin hyvä lähteä lepäilemään. Bussimatka The West Endin (jota kutsun keskustaksi) ja hostellimme välillä kestää noin 40 minuuttia. Lauantain alkuilta menikin funtsiessa minne tekee illalla. Naapuripubissa kuului olevan jokin bändi ja infosta sai hyvin vinkkejä bailupaikoista: Shoreditchin ja Hoxtonin alueilla on paljon paikkoja (kaikki homot menevät Sohoon). Niinpä suuntasimme Juhon kanssa kohti Shoreditchiä. Olimme perillä puolenyön aikoihin, jolloin porukkaa oli jo kovasti liikkeellä. Moniin baareihin oli pitkät jonot ja pubeihin ei tahtonut sisälle sopia. Valikoimakin on niin laajaa ja laidasta laitaan, että yksittäisen travellerin on pakko kysellä neuvoa. Meidänkin kohdalle sattui liian hieno paikka, täysi pubi jne.
Muistat varmaan mitä kirjoitin edellisen kappaleen alussa Lontoon julkisista. Nyt on aika perua osa puheesta. Mekin luulimme että kello kolme yöllä kaikki toimii kuten aikaisemmin. Bussipysäkkien aikatauluihin voi aina luottaa ja eikös 24h sekä läpi yön olevat aikataulut tarkoita, että linjat kulkevat myös yöllä. Väärin! Tämä saatiin kokea ihan konkreettisesti. Outonumeroiset bussit siinsivät lujaa ohitse eikä omaa kuulunut yli tuntiin. Aluekin alkoi samaan aikaan hiljentyä. Taskussa meillä oli vain harvoja bussilinjoja kuvaava kartta eikä edes oltu oikean linjan kohdalla, toisin sanoen meidän täytyisi kuitenkin vaihtaa. Siis meni sitten hostellista saadut ohjeet hukkaan ja aloitimme sooloilun. Lähdimme lämpimiksi kävelemään kohti Westminsteriä, mistä numero 43 ainakin nappaisi meidät kyytiin. Pysäytimme ensimmäisen oikeasti sinne suuntaan menevän bussin, missasimme pysäkin Westminsterillä ja myöhästyimme numero 43:sta. Seuraava menikin jo 20 minuutin päästä. Pieni vilu ja seikkailunhalu (lue: vitutus) päällä kävelimme seuraavalle pysäkille Thamesin yli samalla Big Beniä ja London Eye:ta ihaillen.
Sunnuntaina olimme sen verran väsyneitä, että oli hyvä sauma suunnata museoon! Trafalgar Square on erinomainen paikka chillata ja tuhlata aikaa. Aukiolla on päiväsaikaan paljon ihmisiä, suurimmaksi osaksi tietenkin turisteja sekä katutaiteilijoita. Aukion päässä on National Gallery, brittien kuuluisin taidegalleria. Lontoossa valtion museoihin ei ole sisäänpääsyä, eikä myöskään National Galleryyn. Parituntisella kierroksella näki mm. Leonardoa, Picassoa, Renoiria ja – Gallen-Kallelaa. Taiteen jälkeen suuntasimme kohti Buckinghamin palatsia, jossa kuningatar oli kotosalla. Täytyy sanoa, että kun on nähnyt palatseja Pietarissa, niin Buckinghamin palatsi vaikutti harmaalta ja yksinkertaiselta, jopa pieneltä.
Luovutimme hostellihuoneen maanantaina. Opiskelijan säästövinkki numero 1: ”jos viimeinen yö on lyhyt, vietä se lentokentällä”. Maanantaihin tultaessa oli paljon jo nähty Lontoota. Vielä puuttui Tower Bridge, josta matkaoppaan mukaan olisi hyvät näköalat Thamesille. Harmittelimme, koska tornin näköalapaikka oli niin kallis ja jatkoimme sillan yli. Tässä vaiheessa Juho ja Anni halusivat mennä johonkin lepuuttelemaan jalkoja, he valitsivat kohteeksi Regent’s Parkin. Minä sen sijaan suuntasin kohti Camdenin kaupunginosaa, jossa matkaoppaan mukaan on päivittäin markkinat. Camden osoittautui oikeaksi opiskelijakaupunginosaksi. Siellä oli Portobellon tavoin pitkä ostoskatu, jonka ympärillä oli paljon myyjiä. Edellä mainittuun verrattuna Camden oli halvempi ja tavarat olivat enemmän nuorille suunnattuja. Yhdessä kojuissa saattoi olla überhienoja t-paitoja, vieressä hyvä valikoima levyjä ja seuraavassa kahvila – ei siis mitään antiikkia. Camden oli oikein kiva kaupunginosa ja fiilis oli erityisen rento! Löysin itselleni eräästä putiikista Suomen armeijan kaasunaamarilaukun, jonka tingin kuuteen puntaan. Laukussa oli mukana kaikki (!) paitsi naamari. Useamman tunnin ostosterapian jälkeen löysin Annin ja Juhon helposti puistosta. Oli vielä useita tunteja jäljellä, ennen kuin bussimme Standstedtin lentokentälle lähtisi puolenyön aikoihin. Lisäksi koko päivän matkatavaroiden kantaminen alkoi väsyttää. Oli siis hyvin aikaa käydä syömässä ja kahvilla. Anni myös postitteli kortteja. Menivätköhän umpeen muurattuun postilaatikkoon sullotut kortit koskaan perille? ;)
Maanantai-iltana teimme vielä pikataipaleen julkisilla Trafalgar Squarelta Liverpool Streerin asemalle, jossa Standstedille menevä bussi odotteli. Tunnin köröttely maaseudun läpi ja taas oltiin lentokentällä. Standstedtilla ongelmana oli, että odotusaikaa oli nelisen tuntia ja nukkuakin olisi pitänyt. Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi yhtälöksi. Jokainen odotusaulan penkki oli varattu eikä kylmällä lattialla pysty montaa tuntia istumaan. Löysimme suojaisan paikan myyntikojujen takaa, jossa oli lämmityspattereita. Makuualustat olivat jääneet kotia ja niinpä päätimme kokeilla onnea pattereiden päällä nukkumalla. Tämä ohuista putkista tehty 30 senttiä leveä patteri osoittautui kuitenkin huonoksi allekirjoittaneen vartalolle. Niinpä hain rullatuolin kulman takaa. Siinä pystyi istualtaan nukkumaan pari tuntia, toisten kärvistellessä joko kylmällä lattialla tai patterin putkien painaessa kylkiin.
Turvatarkastuksen meneminen ei tuntunut yhtään pahalta, kun tiesi pääsevänsä taas jaloille ja matkaan. Anni ja Juho pääsivät tarkastuksen kevyesti läpi, mutta minun täyteen ammuttu reppu piippasi. Nainen liukuhihnan takaa pyysi avaamaan laukun ja alkoi tutkia sen sisältöä. Ei löytynyt pommia eikä muutakaan vaarallista. Sen sijaan päivällä ostamasta kaasunaamarilaukusta löytyi muovinen suolasirottimen näköinen putki, joka oli täynnä valkoista pulveria (talkkia kaasunaamariin). ”Tämähän se täällä piippaa, mitäs tämä sisältää?” kysyi turvatarkastusvirkailija. Pikkaisen tilanteen erikoisuudesta ja väsymyksestä sekaisena totesin vaan englanniksi ”liitua”, vaikka tarkoitin talkkia. Nainen ojensi muoviastian ripeäsi takaisin ja käski pakata repun. Puolustusvoimien torni-logo ja suomenkielinen käyttöohje purkin kyljessä eivät siis herättäneet epäilyksiä. Turvatarkastuksesta selvittyämme kiersimme tax-free kaupat nopeasti läpi ja erosimme Annista, joka suuntasi kohti Salzburgin konetta meidän mennessä Bremenin koneeseen.
tällaista muisteli Niiles
Ennen reissuun lähtöä olin hieman epäröivä koko reissun osalta; olihan toiseksi viimeisen viikonlopun ”uhraaminen” ja neljän päivän reissaaminen pois Hildesheimin kaverien kanssa vietetystä ajasta. Onneksi kuitenkin lähdin matkaan…
Lensimme siis RyanAirin sini-valko-keltaisin siivin Bremenistä Lontoon Standstedin kentälle. Olimme Juhon kanssa perillä ennen puoltapäivää ja odottelimme Annin saapumista Milanosta, hän nimittäin teki samalla kertaa pidemmän keikan joka osana Lontoo oli. Standsted ei ole mikään ajanviettopaikka, parin tunnin kuluttaminen meinas jo viedä hermot, mutta hymyilevän Torniaisen tytön saapuminen passintarkastuksen (!) ja laukkujen etsimisen jälkeen aloitti Lontoon reissun oikein kivasti. Ostimme suoraan tiketit Lontoon keskustaan menevään bussiin (7,5€/suunta).
Tunnin köröttelyn jälkeen olimmekin Liverpool Streetin aseman lähellä, siis 7,2 miljoonaisen kaupungin keskustassa! Kuten aina ennenkin, pian perille päästyä ilmaantui jumalaton nälkä. Nytkin siis suuntasimme ensitöiksi etsimään ravintolaa. Ilmeisesti olimme aivan väärässä paikassa, kaupunginosa oli kyllä täynnä ravintoloita, mutta alle kahteenkymppiin ei listalta saanut kun juomapuolta. Sen sijaan verensokerin alhaisuudesta tuohtuneina ensimmäinen MacDonalds kelpasi hyvin (toinen kerta koko reissulla!). Pikaruuan nauttimisen jälkeen lähdimme etsimään hostellia; ensin päiväliput kolmelle päivälle lipputiskiltä ja etsiskelemään sopivaa Underground-linjaa. Netistä saadun informaation perusteella East Londonin U-linja menisi aivan hostellimme vierelle ja osittain sen perusteella valitsimme hostellin. Tietenkään siellä ei ollut mainintaa että linja on juuri nyt suljettu.
Lopulta hostellimme löytyi New Crossin kaupunginosasta, itä-Lontoosta. Koko asuinalue tuntui kovin omituiselta. Vanhoja ränsistymään päin olevia punatiilisiä rakennuksia tiheään ja asukeista noin 80% tummia. Oli siinä suomalaisena turistina aluksi orpo olo. Ulospäin hienolta näyttävä Backpackers Hostel New Cross Inn oli hostellimme nimi. Sanon suoraan: välttäkää! Huoneemme oli neljälle hengelle, jossa oli kaksi huteraa kerrossänkyä maksimissaan kuuden neliön kokoisessa huoneessa. Sotkuiset yhteiset tilat, paukkuvat ovet ja homeinen suihku. Läheiseen pubiinkaan ei tarvinnut paikalle mennä, koska musiikin kuuli suoraan huoneeseen. Miten ihanaa oli makuuasennosta kuunnella aitoa brittipoppia! No, palvelu oli sentään tosi hyvää!
Menimme vielä samana iltana (perjantai) keskustaan. Olihan meininkiä päästävä näkemään. Normi turistipaikat Piccadilly Circus, Westminster ja Big Ben nähtiin heti ensimmäisenä iltana – ja niitä Lontoolle tyypillisiä double-deckereitä sekä punaisia puhelinkoppeja. Pääsimmepä illan jatkuessa todistamaan myymälävarkaudenkin, mikä tapahtui aivan keskustan pikkumyymälässä. Tällä kertaa kiinni jäi jokin paikallinen juokale, jonka intialaista(?) taustaa olevat myyjät näpäkästi ohjasivat pihalle. Lisää tykytystä allekirjoittaneelle toi erään puiston keskellä ollut mies, jonka käteen yhtäkkiä lennähti aivan oikea kotka. Vei varmaan pari minuuttia, ennen kuin pulssi tasaantui. Sen verran jäi linnut häiritsemään Milanon reissulta.
Lauantaina aamupalan jälkeen pääsimme double-deckerin kyydillä keskustaa. Suunnitelmissa oli käydä katsomassa Portobello Roadin kirpparimeininkiä. Sitähän siellä oli! monta kilometriä pitkä katu, joka oli täynnä eriteemalla ja tuotteilla varustettuja putiikkeja sekä telttoja, joista sai kaikenlaista antiikista äänilevyihin. Hintataso oli vaihteleva – lähellä Suomi-tasoa, mutta valikoima oli ihan mieletön. Kiva tapa viettää päivää tuliaisia katsellessa, mutta kukkarosta teki mieli pitää kiinni. Portobellon jälkeen menimme katsomaan toisenlaista kauppaa: Harrod’sin kuulua tavarataloa. Sieltä ei tarttunut kellekään mitään mukaan, oli aivan liian kallista ja turhan liian fiiniä. Shoppailusta tarpeeksi saaneina suuntasimme lähellä olevaan Hyde Parkiin, jossa oli mukavaa rentoutua – oikea paratiisi keskellä kaupunkia..
Lontoossa julkiset kulkuneuvot kulkevat tosi hyvin. Maanalainen (Underground) vie ja bussi menevät ristiin ympäri kaupunkia. Tosi hyvin kaupunkiin tutustuu pelkästään hyppäämällä jonkin bussin kyytiin. Kartta on hyvä olla ja kannattaa pistää muistiin mikä on oman kaupunginosan nimi tai bussilinjan numero. Koko päivän Undergroundilla ja busseilla kuljailtuamme olikin hyvä lähteä lepäilemään. Bussimatka The West Endin (jota kutsun keskustaksi) ja hostellimme välillä kestää noin 40 minuuttia. Lauantain alkuilta menikin funtsiessa minne tekee illalla. Naapuripubissa kuului olevan jokin bändi ja infosta sai hyvin vinkkejä bailupaikoista: Shoreditchin ja Hoxtonin alueilla on paljon paikkoja (kaikki homot menevät Sohoon). Niinpä suuntasimme Juhon kanssa kohti Shoreditchiä. Olimme perillä puolenyön aikoihin, jolloin porukkaa oli jo kovasti liikkeellä. Moniin baareihin oli pitkät jonot ja pubeihin ei tahtonut sisälle sopia. Valikoimakin on niin laajaa ja laidasta laitaan, että yksittäisen travellerin on pakko kysellä neuvoa. Meidänkin kohdalle sattui liian hieno paikka, täysi pubi jne.
Muistat varmaan mitä kirjoitin edellisen kappaleen alussa Lontoon julkisista. Nyt on aika perua osa puheesta. Mekin luulimme että kello kolme yöllä kaikki toimii kuten aikaisemmin. Bussipysäkkien aikatauluihin voi aina luottaa ja eikös 24h sekä läpi yön olevat aikataulut tarkoita, että linjat kulkevat myös yöllä. Väärin! Tämä saatiin kokea ihan konkreettisesti. Outonumeroiset bussit siinsivät lujaa ohitse eikä omaa kuulunut yli tuntiin. Aluekin alkoi samaan aikaan hiljentyä. Taskussa meillä oli vain harvoja bussilinjoja kuvaava kartta eikä edes oltu oikean linjan kohdalla, toisin sanoen meidän täytyisi kuitenkin vaihtaa. Siis meni sitten hostellista saadut ohjeet hukkaan ja aloitimme sooloilun. Lähdimme lämpimiksi kävelemään kohti Westminsteriä, mistä numero 43 ainakin nappaisi meidät kyytiin. Pysäytimme ensimmäisen oikeasti sinne suuntaan menevän bussin, missasimme pysäkin Westminsterillä ja myöhästyimme numero 43:sta. Seuraava menikin jo 20 minuutin päästä. Pieni vilu ja seikkailunhalu (lue: vitutus) päällä kävelimme seuraavalle pysäkille Thamesin yli samalla Big Beniä ja London Eye:ta ihaillen.
Sunnuntaina olimme sen verran väsyneitä, että oli hyvä sauma suunnata museoon! Trafalgar Square on erinomainen paikka chillata ja tuhlata aikaa. Aukiolla on päiväsaikaan paljon ihmisiä, suurimmaksi osaksi tietenkin turisteja sekä katutaiteilijoita. Aukion päässä on National Gallery, brittien kuuluisin taidegalleria. Lontoossa valtion museoihin ei ole sisäänpääsyä, eikä myöskään National Galleryyn. Parituntisella kierroksella näki mm. Leonardoa, Picassoa, Renoiria ja – Gallen-Kallelaa. Taiteen jälkeen suuntasimme kohti Buckinghamin palatsia, jossa kuningatar oli kotosalla. Täytyy sanoa, että kun on nähnyt palatseja Pietarissa, niin Buckinghamin palatsi vaikutti harmaalta ja yksinkertaiselta, jopa pieneltä.
Luovutimme hostellihuoneen maanantaina. Opiskelijan säästövinkki numero 1: ”jos viimeinen yö on lyhyt, vietä se lentokentällä”. Maanantaihin tultaessa oli paljon jo nähty Lontoota. Vielä puuttui Tower Bridge, josta matkaoppaan mukaan olisi hyvät näköalat Thamesille. Harmittelimme, koska tornin näköalapaikka oli niin kallis ja jatkoimme sillan yli. Tässä vaiheessa Juho ja Anni halusivat mennä johonkin lepuuttelemaan jalkoja, he valitsivat kohteeksi Regent’s Parkin. Minä sen sijaan suuntasin kohti Camdenin kaupunginosaa, jossa matkaoppaan mukaan on päivittäin markkinat. Camden osoittautui oikeaksi opiskelijakaupunginosaksi. Siellä oli Portobellon tavoin pitkä ostoskatu, jonka ympärillä oli paljon myyjiä. Edellä mainittuun verrattuna Camden oli halvempi ja tavarat olivat enemmän nuorille suunnattuja. Yhdessä kojuissa saattoi olla überhienoja t-paitoja, vieressä hyvä valikoima levyjä ja seuraavassa kahvila – ei siis mitään antiikkia. Camden oli oikein kiva kaupunginosa ja fiilis oli erityisen rento! Löysin itselleni eräästä putiikista Suomen armeijan kaasunaamarilaukun, jonka tingin kuuteen puntaan. Laukussa oli mukana kaikki (!) paitsi naamari. Useamman tunnin ostosterapian jälkeen löysin Annin ja Juhon helposti puistosta. Oli vielä useita tunteja jäljellä, ennen kuin bussimme Standstedtin lentokentälle lähtisi puolenyön aikoihin. Lisäksi koko päivän matkatavaroiden kantaminen alkoi väsyttää. Oli siis hyvin aikaa käydä syömässä ja kahvilla. Anni myös postitteli kortteja. Menivätköhän umpeen muurattuun postilaatikkoon sullotut kortit koskaan perille? ;)
Maanantai-iltana teimme vielä pikataipaleen julkisilla Trafalgar Squarelta Liverpool Streerin asemalle, jossa Standstedille menevä bussi odotteli. Tunnin köröttely maaseudun läpi ja taas oltiin lentokentällä. Standstedtilla ongelmana oli, että odotusaikaa oli nelisen tuntia ja nukkuakin olisi pitänyt. Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi yhtälöksi. Jokainen odotusaulan penkki oli varattu eikä kylmällä lattialla pysty montaa tuntia istumaan. Löysimme suojaisan paikan myyntikojujen takaa, jossa oli lämmityspattereita. Makuualustat olivat jääneet kotia ja niinpä päätimme kokeilla onnea pattereiden päällä nukkumalla. Tämä ohuista putkista tehty 30 senttiä leveä patteri osoittautui kuitenkin huonoksi allekirjoittaneen vartalolle. Niinpä hain rullatuolin kulman takaa. Siinä pystyi istualtaan nukkumaan pari tuntia, toisten kärvistellessä joko kylmällä lattialla tai patterin putkien painaessa kylkiin.
Turvatarkastuksen meneminen ei tuntunut yhtään pahalta, kun tiesi pääsevänsä taas jaloille ja matkaan. Anni ja Juho pääsivät tarkastuksen kevyesti läpi, mutta minun täyteen ammuttu reppu piippasi. Nainen liukuhihnan takaa pyysi avaamaan laukun ja alkoi tutkia sen sisältöä. Ei löytynyt pommia eikä muutakaan vaarallista. Sen sijaan päivällä ostamasta kaasunaamarilaukusta löytyi muovinen suolasirottimen näköinen putki, joka oli täynnä valkoista pulveria (talkkia kaasunaamariin). ”Tämähän se täällä piippaa, mitäs tämä sisältää?” kysyi turvatarkastusvirkailija. Pikkaisen tilanteen erikoisuudesta ja väsymyksestä sekaisena totesin vaan englanniksi ”liitua”, vaikka tarkoitin talkkia. Nainen ojensi muoviastian ripeäsi takaisin ja käski pakata repun. Puolustusvoimien torni-logo ja suomenkielinen käyttöohje purkin kyljessä eivät siis herättäneet epäilyksiä. Turvatarkastuksesta selvittyämme kiersimme tax-free kaupat nopeasti läpi ja erosimme Annista, joka suuntasi kohti Salzburgin konetta meidän mennessä Bremenin koneeseen.
tällaista muisteli Niiles
tiistai 29. heinäkuuta 2008
29.7.08 Matkalla Suomeen – erasmusvaihdon viimeinen osa
Viimeiset hetket erasmusvaihdosta olivat sen verran kiireisiä ja reissupainotteisia, että blogikin on jäänyt nyt muutaman viikon osalta päivittämättä. Nyt aikaa kirjoittamiselle kuitenkin löytyi: istun nimittäin Tallink Superfast Ferries lautan kannella juuri saunasta tulleena(teki muuten melkoisen hyvää) ja kirjoittelen tätä tekstiä läppärillä. Tämä siitä johtuen, että paluumatkan suunnitelmat muuttuivat nopeasta lennosta 26h tuntia kestävään laivamatkaan, koska ostin Volkswagen Golfin pari viikkoa sitten torstaina. Nyt tässä ei ole siis muuta kuin aikaa, toivottavasti vain saan läppäriä ladattua jossain vaiheessa; tällä akulla ei pitkään kirjoitella.
28.7.08
Viimeinen päivä Hildesheimissa – ainakin vähään aikaan.
Aamusta tuli herättyä melkoisen aikaisessa, koska edellisenä päivänä ei oikein ollut saanut aikaiseksi siivota kämppää ja pakata tavaroita. Aamu meni siis niissä merkeissä ja sen jälkeen kävimme koululla vielä syömässä, tulostamassa matkalle tarvittavat paperit ja sulkemassa pankkitilimme. Tämän jälkeen takaisin kämpille ja loput tavarat/siivoukset kuntoon ja odottamaan että saisin auton huollosta; se oli luvattu klo 17.
Menin kuitenkin aikaisemmin heti kolmen jälkeen kyselemään autoa, ja se olikin valmiina odottamassa huollettuna. Sen jälkeen tankin kautta Nipalle ja tavarat kyytiin ensin Niileksen kämpiltä ja sitten minun. Kovin kovaa ikävää ei tainnut kummallekaan noita asuntoja kohtaan jäädä; Hildesheimia ja sen kaupungin ihmisiä kylläkin. Tuliaisostoksien jälkeen sitten matkalle kohti Rostockia, josta laiva lähtisi klo 03. aamuyöstä. Olimme molemmat sitä mieltä, että helpostihan sitä Hampuriin menevälle tielle Hildesheimista löytää; vähän kuitenkin erehdyimme ja muutaman ohiajetun rampin ja kirosanan jälkeen sinne kuitenkin löysimme. Varsinaisesti harhaan emme ajaneet, mutta tämä saksan autobaanasysteemi tuntuu olevan sellainen, että tien numero ja rampin numero tulee tietää, pelkällä kaupungin nimellä ei pitkälle pärjää. Ajelimme siis Hannoveriin asti pikkuteitä pitkin ja sitten pääsimme autobaanalle kohti Hampuria. Kuuluisan ”ei rajoituksia” merkin jälkeen matkavauhti kasvoi hieman, ei kuitenkaan näiden bemareiden ja mersujen tasolle; arvioitiin että kyllä sieltä parhaimmillaan 250km/h ohi tultiin.
Loppumatka Rostockiin asti meni kommelluksitta, ainoa ylimääräinen juttu oli kun ajoimme jostain tunnelista jossa oli sitten tunnelimaksu; harvinaisen nopeasti käytetyt 2 € 80 snt. Rostockissa oltiin jo noin kello 8 ja siinä jäi sitten mukavasti aikaa syömiselle ja kaupungin katselulle, ennen klo 23 alkavaa lähtöselvitystä. Siitä sitten jonottelujen jälkeen laivaan ja ”nukkumaan”, paikkoinahan meillä oli lentokoneen penkkejä muistuttavat kansituolit, jossa ei kyllä koko yönä oikein kunnon asentoa tahtonut löytää.
27.7.08
Edellisenä päivänä oli ollut bileet Philipin luona ja Lean, Mikon, Erikan ja Niileksen kanssa sitten olimmekin Campuksella puoleen neljään asti. Hieman heikko happi siis ja kaikki tavarat pakkaamatta. Mikon ja Erikan lähdettyä kohti Hampuria jäin sitten itse pakkailemaan hitaaseen tahtiin. Tehokkuus sata, onneksi oli vielä maanantaiaamu aikaa!
Illalla kuitenkin kävimme vielä Amparon luona grillaamassa. Sinne olikin saapunut lähes kaikki jäljellä olevat erasmusvaihto-oppilaat; yli puolet lähti jo tipottain aikaisemmin heinäkuun aikana. Tunnelmasta huomasi, minkä tyyppisistä bileistä oli kyse; aika haikean ja hiljaisen oloista porukkaa Amparon pihalta löytyi. Itse oli tajunnut jo pikkuhiljaa edellisinä päivinä kotiinlähdön lähestymisen, mutta kyllä se konkretisoitui siinä, kun sanoi näkemiin, tschüss, erasmusystäville ja saksalaisille ystäville. Näissä bileissä oli onneksi paikalla ns. ydinporukka, jossa olimme Niileksen kanssa enemmän tai vähemmän tämän vaihdon aikana pyörineet. Erasmustyypeistä Rami, Amparo, Marion ja Annick sekä tietysti muita erasmus kavereita, sekä saksalaisista mahtava tandem-kaverini Lea sekä hänen(ja samalla meidän uudet) kaverit Philip ja Olli. Mahtavaa porukkaa kaikki ja upeaa että heihin pääsi tämän vaihdon aikana tutustumaan. Tästä johtuen lähteminen kestikin tavallista pidempään, kun heipat piti sanoa useampaan kertaan. Uskon ja toivon kuitenkin, että näemme heidän kanssa vielä. Näkemiin, mutta ei kuitenkaan hyvästi.
23.-27.7.08 Mikko ja Erkku Hildesheimissa
Alkuvaihdon aikana oli Mikon kanssa ollut puhetta että häneltä on vielä Saksa valloittamatta. Tämä sitten toteutui viimeisellä Hildesheimin viikolla, jolloin Mikko ja Erika saapuivat vierailulle. Hampuriin lennettyään he päättivät maksaa vähän enemmän ja ottaa saksan rautateiden ylpeyden, nopean ICE junan Hildesheimiin. Kuten Kölnin reissun yhteydessä, ei myöskään tälläkään kertaa jäänyt kovin kummoinen maku ICE:n toimivuudesta; veturi oli levinnyt noin puolimatkassa ja korjaamiseen oli sitten mennyt puolisen tuntia. No perille matkalaiset kuitenkin pääsivät ja lähdimmekin heti tavaroiden jälkeen grillailemaan Amparon takapihalle. Kaupassa olin hyvin nokkelana kuulevinani, että lihatiskin myyjä esitteli karhun lihaa meille; ehkä se saattoi kuitenkin olla marinaadi, jossa oli käytetty kaljaa. Sain siis heti vakuutettua Mikon ja Erikan, että ei ole mennyt 4kk saksan kielen opiskelua hukkaan :D. Mikon onnistuivat kuitenkin järkyttämään Erasmusystäväni, jotka tervehtivät kohteliaasti poskipusuilla. Jälkikäteen kuulin että Mikko ei oikein ollut niitä odottanut ja ilmekin oli ollut mielenkiintoinen :D Vähän epäsuomalainen tapa mutta mukava tapa tervehtiä, ainakin allekirjoittaneen mielestä.
Torstaina olimme ajatelleet, että katsellemme Hildesheimia. Huomasin kuitenkin eräästä Niedelsachsen- aluetta käsittelevästä esitteestä Wolfsburgin Autostadin mainoksen ja päätimmekin lähteä katsastamaan Volkswagenin tehtaat vajaan 1½h ajomatkan päästä. Erika toimi kartanlukijana, koska hän oli ollut ainoa vapaaehtoinen kirjoittamaan ajo-ohjeet netistä. Hyvin löydettiinkin perille Autostadiin, jossa olikin melkoisen paljon nähtävää; laitan kuvia kanssa sieltä nettiin kuhan pääsen nettipiuhan päähän. Vähän siellä ollessa pohdittiin, että olisihan se varmasti mukava hakea tuliterä volkkari sieltä ihan tehtaan paketissa ja ajella sillä sitten kotia.
Perjantaina meillä oli myös erittäin mielenkiintoista ohjelmaa, kun luvassa oli retki Harz-vuoristoon ja siellä sijaitsevaan kansallispuistoon. Tällaisen idean meille oli esitellyt Fredi, saksalainen ystävämme, ja lähdimmekin ilomielin katselemaan vähän luontoa Fredin opastuksella. Saksalaiseen tapaan suunnitelmaan ei ollut jäänyt aukkoja, aluksi ajettiin paikalle varsinkin loppumatkasta pieniä serpentiiniteitä pitkin, ja tämän jälkeen kävimme kävelemässä järvialueella. Hyvin mukavaa aluetta ja rentoutumista parhaimmillaan. Seuraavaksi oli vuorossa ” Brocken”-vuorelle kiipeäminen. Tähän oli olemassa kaksi vaihtoehtoa, käyttää junaa tai sitten kävellä noin 8km. Aluksi junakin oli vahtoehto, mutta kuultuamme 24e edestakaisen hinnan, päätimme kuitenkin nauttia hyvästä ilmasta ja kävellä huipulle. Hienoja maisemiahan sieltä avautui ja kohtalaisen helposti sinne jaksoikin kävellä. Seuraavana päivänä kuitenkin huomasi, että ei sellaista liikuntaa niin hirveästi ole tullut harjoitettua. Illalla kävimme vielä vähän grillailemassa Tohnkulalla, jossa Benillä ja hänen ystävillään oli grillijuhlat. Sen verran väsy kuitenkin painoi, että päätimme yksissä tuumin jättää baarissa käynti väliin ja menimme heti puolenyön jälkeen nukkumaan.
Lauantaina olin varannut autolle öljynvaihdon, joka muuttuikin sitten huoltomiehen kanssa keskustelun jälkeen nokkahihnan vaihdoksi; hän kun epäili, että vanhalla olisi riski ajaa Suomeen takaisin. Tämän episodin jälkeen kävimme Mikon ja Erikan kanssa syömässä, jonka jälkeen Mikon kanssa myös Hildesheimin kirkon tornissa; hyvin loogista sinänsä että kun on asunut kaupungissa 4kk, viimeisenä vkl käy katsomassa miltähän se saattaisi näyttää korkealta. No parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Kaupoissa pyörimisen jälkeen menimme vielä auringonottoon Tohnkulalle ja sen jälkeen valmistautumaan illan rientoihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
