Vaihdosta on nyt kulunut jo tovi aikaa. Sen sijaan ei ole mennyt tähän asti päivääkään, etten olisi muistellut reissua. Tänään kolme kuukautta kotiin tulemisen jälkeen mieleeni tuli kappale, joka kuvaa hyvin tuntoja:
Beatles: In My Life
"There are places i'll remember
All my life though some have changed
Some forever not for better
Some have gone and some remain
All these places have their moments
With lovers and friends i still can recall
Some are dead and some are living
In my life i've loved them all"
~ Niiles
tiistai 4. marraskuuta 2008
torstai 25. syyskuuta 2008
Linkkejä Hildesheimista
Tässä vaihtoaikaa fiilistellessä on kuukkelia käyttäessä eteen tullut muutama erinomainen sivu, jossa on mm. kuvia Hildesheimista.
Joten kannattaa katsastaa seuraavat linkit:
Hildesheim - My Hometown by Markus (Paljon suurikokoisia maisemakuvia eri puolelta Hildesheimia. Kuvien taso niin häikäisevä, että useasta voisi teettää julisteen)
HILDESHEIM GERMANY - PANORAMIC CITY TOURS (Täältä löytää kattauksen panoraamakuvia Hildesheimin keskustasta - näissä maisemissa me seikkailtiin..)
Journeys of Miikkis a.k.a Random hero (Miikkis kuuluu Hildesheimin meitä vuotta aikaisemmin käyneisiin)
terveisin Niiles
Joten kannattaa katsastaa seuraavat linkit:
Hildesheim - My Hometown by Markus (Paljon suurikokoisia maisemakuvia eri puolelta Hildesheimia. Kuvien taso niin häikäisevä, että useasta voisi teettää julisteen)
HILDESHEIM GERMANY - PANORAMIC CITY TOURS (Täältä löytää kattauksen panoraamakuvia Hildesheimin keskustasta - näissä maisemissa me seikkailtiin..)
Journeys of Miikkis a.k.a Random hero (Miikkis kuuluu Hildesheimin meitä vuotta aikaisemmin käyneisiin)
terveisin Niiles
torstai 18. syyskuuta 2008
Vaihdon raportointi
Noniin, Niiles jo pohjustelikin tämän raportin tarkoitusta ja taustaa ja tässä on sitten minunkin raportti reissun varrelta. Ja kuten blogia lukeneet ovat huomanneet, nämä tekstit voi kirjoittaa monella tavalla ja tässä on taas minun enemmän ja vähemmän ajatusvirtana kirjoitettu vaihtoraportti.. Niileksellä näyttäisi olevan taas tarkemmin kirjoiteltu setti alapuolelta luettavissa :)
Tässä sitten tämän blogin viimeinen kirjoittelu minun osaltani, hyvin mielenkiintoinen kokemus tämä blogin kirjoittelu kyllä oli, koska varsinaista päiväkirjaakaan en ole aikaisemmin pitänyt. Toivottavasti tekstejä oli kiva lueskella, mukava niitä ajatuksia ja tapahtumia oli ainakin muistiin kirjoitella :)
-Juho
Raportti:
Olen aina ollut sitä mieltä että jossain vaiheessa elämää haluan käydä ulkomailla kansainvälistymässä ja koska sitä en vielä lukiovaiheessa rohjennut tekemään, päätin sitten lähteä yliopistovaihtoon näkemään maailmaa. Vaihdon ajankohdaksi minulla valikoitui 3. vuoden kevätlukukausi, johtuen siitä että luokanopettajankoulutuksessa se varmastikin oli helpoin hetki lähteä vaihtoon; olihan monialaiset opinnot jo suoritettu ja muut kurssit joustivat mukavasti.
Koska olin päättänyt että vaihtoon haluan lähteä, seuraavaksi tuli sitten ratkaista minne haluaisin. Erityisiä toiveita minulla ei vaihtopaikan suhteen ollut, olin periaatteessa poissulkenut vain ihan lähimmät pohjoismaat sillä hetkellä vaihtoehdoistani. Keskusteltuani laitoksemme kansainvälisyyskoordinaattorin kanssa vaihtohaluistani ja kuultuani hyvät suosittelut Saksasta ja nimenomaan Hildesheimin yliopistosta, tein hakupäätöksen sitten melkoisen nopeasti ja enempää eri vaihtoehtoja vertailematta. Tähän vaikutti se, että olin lukenut alakoulun 5. luokalta 9. luokan loppuun saksankieltä ja koin että minulla olisi joitain mahdollisuuksia sillä pärjätä ja kohentaa kielitaitoa Saksan reissun aikana. Myös Saksalaisen kesälukukauden ajoitus on suomalaisittain loistava; se alkaa huhtikuun alussa ja kestää heinäkuun puoliväliin, joten kovin paljoa ”ylimääräisiä opintoja” en joudu neljäntenä vuotena vaihtoni takia tekemään. Vaihto-ohjelmahan oli siis erasmus-vaihto.
Itselläni itse hakuprosessi onnistui helposti ja suunnitelmien mukaan. Ongelmia oikeastaan muodostivat ainoastaan kurssien valinnat, jotka jouduin tekemään Hildesheimin yliopiston vanhan opinto-oppaan mukaisesti jo Suomesta käsin. Sinänsä ihan hyvä asia että tietoa sai siitä, mitä suurinpiirtein ehkä pystyy kohdeyliopistossa opiskelemaan, mutta verrattuna esimerkiksi Joensuun yliopiston opintotarjontaan, tuntui Hildesheimin opintotarjonta vaihtelevan enemmän vuosittain. Tämä tietysti tarkoittaa sitä että kaikkea ei voikaan tehdä tai sitten löytääkin parempia kursseja ennalta suunniteltujen tilalle. Hieman ennen lähtöä suunnittelinkin sitten kurssivalinnat alustavasti uudestaan kevään 2008 oppaan mukaisesti. Jälkikäteen on voin kyllä todeta, että varmasti sain enemmän irti lopulta suorittamistani kursseista omalle opettajuudelleni, kuin olisin saanut ennalta suunnitelluista kursseista, joten tästä uudelleen pohtimisesta ei haittaa sinänsä ollut.
Lähtövalmistelut sujuivat ennen vaihtoa varsin helposti. Konkreettisia asioita olivat tietysti mm. ajoissa hankitut lentoliput, asuntokuvion järjestäminen kotimaassa(Hildesheimiin ei tarvinnut kuin ilmoittaa että haluan asunnon, jolloin minulle hankittiin semmoinen valmiiksi) sekä opettajien kanssa neuvottelu seuraavalle keväälle siirtyvistä opinnoista. Mielestäni Joensuun yliopiston lähtövalmennuksessa esitetyt asiat ja muistilistat auttoivat melkoisesti lähtövalmentautumisessa, kannattaa siis osallistua niihin jotta tulisi kaikki(tai ainakin tärkeimmät) asiat hoidettua ennen reissua, ettei tarvitse sitten kotimaahan päin soitella turhissa asioissa. Muun muassa rokotteet ja vakuutukset on hyvä hoitaa kuntoon jo hyvissä ajoin etukäteen, ettei sitten tule kiire kun lähtö lähestyy.
Varsinainen vaihto:
Matka Saksaan alkoi 31.3.2008 lennolla Tampereelta Bremeniin. Ennakkoon olimme sopineet Hildesheimin päädyn tutorini kanssa, että hän tulee sitten vastaan Hildesheimin juna-asemalla. Olin siis saanut yhteyden tutoriini jo ennen Saksaan saapumista ja hänestä olikin erittäin paljon hyötyä jo ennen reissuun lähtöä sekä varsinkin totuttautumisessa uuteen ympäristöön Saksassa. Hildesheimin asemalla sitten tutorini sekä hänen kollegansa odottivatkin minua ja toista suomalaista poikaa innolla. Saimmekin autokyydin asunnoillemme, joihin he olivat hakeneet avaimet jo valmiiksi, loistavaa palvelua siis. Asunnot olivat kalustettuja sekä hyvin siistissä kunnossa, mukava ja helppo oli siis aloittaa vaihto näistä lähtökohdista. Tutor toiminta toimi hyvin myös tämän alkutapaamisen jälkeenkin; heistä oli myös erittäin paljon apua alkujärjestelyissä koulun suhteen sekä myös mm. puhelinliittymien avaamisessa sekä myös sosiaalistumisessa. Itse alkuorientaatio oli 1.4.2008 ja siellä kerrottiin sitten kaikki tarpeelliset asiat Erasmus-vaihdon suhteen sekä myös mm. käytiin rekisteröimässä itsemme kaupungin asukeiksi.
Opiskelu vieraalla kielellä tuntui aluksi melkoisen haastavalta, varsinkin kun kieli oli minun osaltani suurimmalta osalta saksa. Suoritin vaihdon aikana yhteensä 8 kurssia opintoja(29,5op), joista 6 kurssia saksaksi sekä 2 englanniksi. Helpottava tekijä oli, että 4 kurssia oli liikuntaa, joissa tietyt säännöt ja tavat toimia ovat onneksi kansainvälisiä ja myös auttavalla ymmärtämisellä pärjäsi. Alku aina hankalaa, mutta oli mahtavaa huomata, kuinka paljon kielitaito kehittyi 4kk aikana, pitää vain yrittää ja olla positiivinen sekä laittaa itseään likoon. Kurssien sisältöön ja laatuun minä yllätyin yleisesti ottaen positiivisesti; on hyvin mielenkiintoista nähdä millaisia asioita ja minkälaisilla painotuksilla eri maassa opetetaan.
Koska on kyse vaihto-opiskelusta ja tutustumisesta eri maan kulttuuriin ja ihmisiin eri puolelta maailmaa, vapaa-ajan merkitystä ei voi kyllin korostaa. Itselläni vapaa-ajan ongelmia ei ollut, Hildesheimissa oli juhlia ja tapahtumia melkoisen paljon ja viikonloput ja mahdolliset vapaapäivät yliopistolta käytin melkoisen tarkasti matkusteluun ympäri Eurooppaa. Rahaahan siihen tietysti menee, mutta kyllä nyt on monta kokemusta rikkaampana tullut Suomeen takaisin. Hildesheimin yliopistolla oli kyllä sellainen erittäin rahanarvoinen etu, että maksamalla eräänlaisen lukukausimaksun n.130e, sai myös opiskelijakortin, jolla sitten pystyi matkustamaan Deutsche Bahnin(paikallinen VR) paikallisjunilla koko Ala-Saksenin alueella ilmaiseksi sekä myös Hildesheimin paikallisliikenteessä ilmaiseksi rajattoman määrän. Säästin tämän edun ansiosta useamman satasen vaihdon aikana.
Monesti kun puhutaan vaihtoon lähtemisestä, otetaan esille myös koti-ikävä ja kulttuurishokki. Koska Saksa on maana kuitenkin hyvin Suomen kaltainen, en itse juurikaan edellä mainittuja kokenut. Kulttuurishokkina voin varmasti pitää alun vaikeuksia kielitaidon kanssa, mutta kun olin niihin jo lähtiessä varautunut, en pitänyt niitä ongelmana. Koti-ikävää en kokenut muutoin kuin että joskus olisi sauna tehnyt todella hyvää! Itselleni pahempi kulttuurishokki olikin paluu Suomeen vaihdon jälkeen, sen verran mahtavaa aikaa siellä oli tullut vietettyä.
Itselleni vaihtoaika oli varmasti eräs elämäni parhaista episodeista ja se opettaa ja antaa myös valmiuksia tulevaan elämääni valtavan paljon. Vaihtoon lähtiessäni ajattelin, että todennäköisesti luokanopettajan ammattiin en vaihtokokemuksistani saa juuri mitään uutta ammennettua, mutta onneksi myös tässä asiassa yllätyin positiivisesti. Koska suoritin vaihdossa ollessani myös heidän opetusharjoittelujakson, jossa pääsin seuraamaan saksalaista peruskouluopetusta, koin, että myös oma opettajuuteni kehittyi ja joitain asioita pystyy nyt varmasti katsomaan laajemmasta perspektiivistä käsin. Vaihdon opetukset eivät siis jääneet (pelkästään) ”elämänkoulun” tasolle, myös uusia tiedollisia ja taidollisia asioita tuli yliopiston kursseilta ja harjoittelusta opittua. Hienoa oli myös se, että pystyin hyväksilukemaan osan Saksassa suoritetuista opinnoista tutkintooni, jolloin myös vaihto hyödyttää ihan konkreettisestikin opiskeluani. Vaihto-opiskelu ulkomailla oli kokonaisuudessaan aivan mahtava kokemus ja ajanjakso, jota suosittelen lämpimästi kaikille!
-Juho
Tässä sitten tämän blogin viimeinen kirjoittelu minun osaltani, hyvin mielenkiintoinen kokemus tämä blogin kirjoittelu kyllä oli, koska varsinaista päiväkirjaakaan en ole aikaisemmin pitänyt. Toivottavasti tekstejä oli kiva lueskella, mukava niitä ajatuksia ja tapahtumia oli ainakin muistiin kirjoitella :)
-Juho
Raportti:
Olen aina ollut sitä mieltä että jossain vaiheessa elämää haluan käydä ulkomailla kansainvälistymässä ja koska sitä en vielä lukiovaiheessa rohjennut tekemään, päätin sitten lähteä yliopistovaihtoon näkemään maailmaa. Vaihdon ajankohdaksi minulla valikoitui 3. vuoden kevätlukukausi, johtuen siitä että luokanopettajankoulutuksessa se varmastikin oli helpoin hetki lähteä vaihtoon; olihan monialaiset opinnot jo suoritettu ja muut kurssit joustivat mukavasti.
Koska olin päättänyt että vaihtoon haluan lähteä, seuraavaksi tuli sitten ratkaista minne haluaisin. Erityisiä toiveita minulla ei vaihtopaikan suhteen ollut, olin periaatteessa poissulkenut vain ihan lähimmät pohjoismaat sillä hetkellä vaihtoehdoistani. Keskusteltuani laitoksemme kansainvälisyyskoordinaattorin kanssa vaihtohaluistani ja kuultuani hyvät suosittelut Saksasta ja nimenomaan Hildesheimin yliopistosta, tein hakupäätöksen sitten melkoisen nopeasti ja enempää eri vaihtoehtoja vertailematta. Tähän vaikutti se, että olin lukenut alakoulun 5. luokalta 9. luokan loppuun saksankieltä ja koin että minulla olisi joitain mahdollisuuksia sillä pärjätä ja kohentaa kielitaitoa Saksan reissun aikana. Myös Saksalaisen kesälukukauden ajoitus on suomalaisittain loistava; se alkaa huhtikuun alussa ja kestää heinäkuun puoliväliin, joten kovin paljoa ”ylimääräisiä opintoja” en joudu neljäntenä vuotena vaihtoni takia tekemään. Vaihto-ohjelmahan oli siis erasmus-vaihto.
Itselläni itse hakuprosessi onnistui helposti ja suunnitelmien mukaan. Ongelmia oikeastaan muodostivat ainoastaan kurssien valinnat, jotka jouduin tekemään Hildesheimin yliopiston vanhan opinto-oppaan mukaisesti jo Suomesta käsin. Sinänsä ihan hyvä asia että tietoa sai siitä, mitä suurinpiirtein ehkä pystyy kohdeyliopistossa opiskelemaan, mutta verrattuna esimerkiksi Joensuun yliopiston opintotarjontaan, tuntui Hildesheimin opintotarjonta vaihtelevan enemmän vuosittain. Tämä tietysti tarkoittaa sitä että kaikkea ei voikaan tehdä tai sitten löytääkin parempia kursseja ennalta suunniteltujen tilalle. Hieman ennen lähtöä suunnittelinkin sitten kurssivalinnat alustavasti uudestaan kevään 2008 oppaan mukaisesti. Jälkikäteen on voin kyllä todeta, että varmasti sain enemmän irti lopulta suorittamistani kursseista omalle opettajuudelleni, kuin olisin saanut ennalta suunnitelluista kursseista, joten tästä uudelleen pohtimisesta ei haittaa sinänsä ollut.
Lähtövalmistelut sujuivat ennen vaihtoa varsin helposti. Konkreettisia asioita olivat tietysti mm. ajoissa hankitut lentoliput, asuntokuvion järjestäminen kotimaassa(Hildesheimiin ei tarvinnut kuin ilmoittaa että haluan asunnon, jolloin minulle hankittiin semmoinen valmiiksi) sekä opettajien kanssa neuvottelu seuraavalle keväälle siirtyvistä opinnoista. Mielestäni Joensuun yliopiston lähtövalmennuksessa esitetyt asiat ja muistilistat auttoivat melkoisesti lähtövalmentautumisessa, kannattaa siis osallistua niihin jotta tulisi kaikki(tai ainakin tärkeimmät) asiat hoidettua ennen reissua, ettei tarvitse sitten kotimaahan päin soitella turhissa asioissa. Muun muassa rokotteet ja vakuutukset on hyvä hoitaa kuntoon jo hyvissä ajoin etukäteen, ettei sitten tule kiire kun lähtö lähestyy.
Varsinainen vaihto:
Matka Saksaan alkoi 31.3.2008 lennolla Tampereelta Bremeniin. Ennakkoon olimme sopineet Hildesheimin päädyn tutorini kanssa, että hän tulee sitten vastaan Hildesheimin juna-asemalla. Olin siis saanut yhteyden tutoriini jo ennen Saksaan saapumista ja hänestä olikin erittäin paljon hyötyä jo ennen reissuun lähtöä sekä varsinkin totuttautumisessa uuteen ympäristöön Saksassa. Hildesheimin asemalla sitten tutorini sekä hänen kollegansa odottivatkin minua ja toista suomalaista poikaa innolla. Saimmekin autokyydin asunnoillemme, joihin he olivat hakeneet avaimet jo valmiiksi, loistavaa palvelua siis. Asunnot olivat kalustettuja sekä hyvin siistissä kunnossa, mukava ja helppo oli siis aloittaa vaihto näistä lähtökohdista. Tutor toiminta toimi hyvin myös tämän alkutapaamisen jälkeenkin; heistä oli myös erittäin paljon apua alkujärjestelyissä koulun suhteen sekä myös mm. puhelinliittymien avaamisessa sekä myös sosiaalistumisessa. Itse alkuorientaatio oli 1.4.2008 ja siellä kerrottiin sitten kaikki tarpeelliset asiat Erasmus-vaihdon suhteen sekä myös mm. käytiin rekisteröimässä itsemme kaupungin asukeiksi.
Opiskelu vieraalla kielellä tuntui aluksi melkoisen haastavalta, varsinkin kun kieli oli minun osaltani suurimmalta osalta saksa. Suoritin vaihdon aikana yhteensä 8 kurssia opintoja(29,5op), joista 6 kurssia saksaksi sekä 2 englanniksi. Helpottava tekijä oli, että 4 kurssia oli liikuntaa, joissa tietyt säännöt ja tavat toimia ovat onneksi kansainvälisiä ja myös auttavalla ymmärtämisellä pärjäsi. Alku aina hankalaa, mutta oli mahtavaa huomata, kuinka paljon kielitaito kehittyi 4kk aikana, pitää vain yrittää ja olla positiivinen sekä laittaa itseään likoon. Kurssien sisältöön ja laatuun minä yllätyin yleisesti ottaen positiivisesti; on hyvin mielenkiintoista nähdä millaisia asioita ja minkälaisilla painotuksilla eri maassa opetetaan.
Koska on kyse vaihto-opiskelusta ja tutustumisesta eri maan kulttuuriin ja ihmisiin eri puolelta maailmaa, vapaa-ajan merkitystä ei voi kyllin korostaa. Itselläni vapaa-ajan ongelmia ei ollut, Hildesheimissa oli juhlia ja tapahtumia melkoisen paljon ja viikonloput ja mahdolliset vapaapäivät yliopistolta käytin melkoisen tarkasti matkusteluun ympäri Eurooppaa. Rahaahan siihen tietysti menee, mutta kyllä nyt on monta kokemusta rikkaampana tullut Suomeen takaisin. Hildesheimin yliopistolla oli kyllä sellainen erittäin rahanarvoinen etu, että maksamalla eräänlaisen lukukausimaksun n.130e, sai myös opiskelijakortin, jolla sitten pystyi matkustamaan Deutsche Bahnin(paikallinen VR) paikallisjunilla koko Ala-Saksenin alueella ilmaiseksi sekä myös Hildesheimin paikallisliikenteessä ilmaiseksi rajattoman määrän. Säästin tämän edun ansiosta useamman satasen vaihdon aikana.
Monesti kun puhutaan vaihtoon lähtemisestä, otetaan esille myös koti-ikävä ja kulttuurishokki. Koska Saksa on maana kuitenkin hyvin Suomen kaltainen, en itse juurikaan edellä mainittuja kokenut. Kulttuurishokkina voin varmasti pitää alun vaikeuksia kielitaidon kanssa, mutta kun olin niihin jo lähtiessä varautunut, en pitänyt niitä ongelmana. Koti-ikävää en kokenut muutoin kuin että joskus olisi sauna tehnyt todella hyvää! Itselleni pahempi kulttuurishokki olikin paluu Suomeen vaihdon jälkeen, sen verran mahtavaa aikaa siellä oli tullut vietettyä.
Itselleni vaihtoaika oli varmasti eräs elämäni parhaista episodeista ja se opettaa ja antaa myös valmiuksia tulevaan elämääni valtavan paljon. Vaihtoon lähtiessäni ajattelin, että todennäköisesti luokanopettajan ammattiin en vaihtokokemuksistani saa juuri mitään uutta ammennettua, mutta onneksi myös tässä asiassa yllätyin positiivisesti. Koska suoritin vaihdossa ollessani myös heidän opetusharjoittelujakson, jossa pääsin seuraamaan saksalaista peruskouluopetusta, koin, että myös oma opettajuuteni kehittyi ja joitain asioita pystyy nyt varmasti katsomaan laajemmasta perspektiivistä käsin. Vaihdon opetukset eivät siis jääneet (pelkästään) ”elämänkoulun” tasolle, myös uusia tiedollisia ja taidollisia asioita tuli yliopiston kursseilta ja harjoittelusta opittua. Hienoa oli myös se, että pystyin hyväksilukemaan osan Saksassa suoritetuista opinnoista tutkintooni, jolloin myös vaihto hyödyttää ihan konkreettisestikin opiskeluani. Vaihto-opiskelu ulkomailla oli kokonaisuudessaan aivan mahtava kokemus ja ajanjakso, jota suosittelen lämpimästi kaikille!
-Juho
maanantai 15. syyskuuta 2008
Vaihdon jälkeen: Vaihtoraportti 15.9.08
Morjens lukijat!
Sovimme Juhon kanssa, että päätämme tämän blogin kirjoittamisen tältä osin lisäämällä vielä yliopiston vaatimat vaihtoraportit tähän blogin loppuun. Mielestäni näissä pitkähköissä kirjoituksissa vedetään hyvin yhteen koko reissua, joten siltä osin ne kuuluvat myös tähän blogiin. Omasta puolestani kiitän vielä kaikkia lukijoita mielenkiinnosta! Laittakaa linkki jakoon, jos tiedätte jotakin aiheen kiinnostavan.
-Niiles
Ja alla vaihtoraporttini:
--
Universität Hildesheim (SoSe 2008) 31.3.08- 28.7.08
vaihtojärjestelyt ennen matkaa
Omalta osaltani olin ajatellut pitkään, että omien opettajan opintojeni kannalta vaihdosta ei olisi kovinkaan paljoa hyötyä ja että opiskeluni tulisivat vaan viivästymään ulkomailla olemisen takia. Aloin kuitenkin pohtia vaihtoa vakavasti kuultuani kurssikaverini jo laittaneen hakupaperit Hildesheimin yliopistoon. Aloin myös ottamaan selvää vaihtokohteesta internetin välityksellä ja luin muutamia vaihtoraportteja Saksassa olleilta. Hildesheimin yliopiston nettisivut eivät tehneet suurta vaikutusta, mutta heidän opinto-oppaassa näytti olevan muutamia kiinnostavia kursseja. Loppujen lopuksi kaverini ei tarvinnut pitkään suositella minuakin laittamaan paperit, sillä olin opintojeni osalta siinä vaiheessa, että kolmannen vuoden kevätpuolella olisi paras mahdollisuus lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille – tilanne oli siis osaltani nyt tai ei koskaan. Hakuaika Erasmus -ohjelmaan oli osaltani mennyt noin viikon verran ohitse, mutta oman laitokseni ja yliopiston kansainvälisten opiskelijapalveluiden vakuutettu pystyisin vielä hakemaan. Sanottakoon, että laitoksellani on täytettävänä kaksi paikkaa Hildesheimissa.
Huhtikuussa -07 yliopisto järjesti lähtöorientaation seuraavana lukuvuotena vaihtoon lähteville sekä tilaisuuden, jossa oli kootusti toisia saksankielisiin maihin matkustavia. Molemmat tilaisuudet vahvistivat edelleen haluani lähteä vaihtoon. Kesän aikana sain Joensuun yliopistolta sekä Hildesheimista infopaketit, jonka perusteella teimme kaverini kanssa alustavia suunnitelmia opiskeluista ja lähetimme Saksaan noiden tietojen perusteella Learning Agreement –paperin, jossa ilmoitimme haluamamme kurssit. Suunnittelu tehtiin vanhan opetusohjelman mukaan ja tammikuussa sähköpostilla saatu meitä koskettava kesälukukauden opinto-opas oli kurssien osalta täysin erilainen. Paperisota jatkui syksyllä apurahahakemuksen ja opintotuen hakemisen merkeissä. Varasimme myös lennot hyvissä ajoin RyanAirilta saatuamme lopullisen hyväksymisen Hildesheimista. Tämän jälkeen meni helmikuulle ennen kuin sain seuraavan kerran infoa vaihdosta. Tuolloin saksalainen tuutorini otti yhteyttä sähköpostilla. Hildesheimissa on käytäntönä, että he järjestävät jokaisella vaihtarille oman tutorin, joka tulee vastaan asemalle ja ohjaa ensimmäisten päivien aikana tärkeiden asioiden hoidossa. Samoihin aikoihin myös Hildesheimin yliopistolta tuli kirje jossa oli tietoa käytännön järjestelyistä, mm. asunnosta. Järjestelyjä kevensi tieto, että yliopisto järjesti valmiiksi majoituksen joka maksoi maksimissaan 220 euroa.
vaihtokohde
Hildesheim on noin 110 000 asukkaan kaupunki Ala-saksin osavaltiossa Helsingin kokoisen Hannoverin vieressä. Sinne on helppo päästä erilaisilla kulkuvälineillä: esim. RyanAirilla pääsee lentämään Bremeniin ja Blue1:llä Hampuriin, joista molemmista on Hildesheimiin alle kolmen tunnin matka junalla yhden tai kaksi kertaa vaihtaen. Kaupunki sijaitsee myös vilkkaan Hampuri-Wurzburg autobaanan (numero 7) varrella. Yliopisto Hildesheimissa on pieni, vain noin 4500 opiskelijan yhteisö, joka keskittyy Marienburgin kaupunginosaan parin kilometrin päähän varsinaisesta keskustasta. Vaihto-opiskelijoiden asunnot ovat tavallisesti lähellä yliopistoa ja kampukselle pääsee hyvin busseilla. Joensuun yliopistoon verrattuna Hildesheimissa on vähän opiskelijoita ja vaihtareita sekä tilat ovat heikommat. Sen sijaan laitoksien sijoittuminen lähes kokonaan yhden kampuksen alueelle mahdollistaa vaihto-opiskelijoille paremmin kurssien valitsemisen eri laitoksien valikoimista. Yliopistolla on mahdollista harrastaa erilaisia urheiluaktiviteettejä ilmaiseksi, yliopistolla toimii kaksi elokuvakerhoa ja yliopiston kirjasto on cd- ja dvd-levyjen osalta erittäin hyvä: valikoimassa on paljon ulkomaisia materiaaleja ja lehtiä.
Hildesheimin kaupungin keskusta tarjoaa normaaliin opiskelijaelämään vaadittavat palvelut sekä rikkaan tarjonnan kulttuuritapahtumia, joista varsinkin kesälukukaudella vaihdossa olevat saavat nauttia. Shoppailupaikkoja Hildesheimissa on vähän, mutta 30 kilometrin päässä olevasta Hannoverista löytää ihan mitä vaan, ja sijaintinsa vuoksi Hildesheimista ei ole pitkä matka muuallekaan Saksaan. Vaihto-opiskelijat saavat yliopistolta opiskelijakortin, jolla opiskelija saa matkustaa maksutta kaupungin julkisella liikenteellä (bussit) sekä koko Ala-saksin (Niedersachsen) osavaltion alueella. Tämä ominaisuutta kannattakin käyttää hyväksi, ja käydä vaikkapa seuraavissa kaupungeissa: Bremen, Hampuri, Celle, Wolfsburg, Goslar ja Braunschweig.
opinnot ja opiskelu
Hildesheimin yliopisto on profiloitunut kasvatus- ja sosiaalitieteisiin, kulttuuritieteisiin, kansainväliseen johtamiseen sekä kielenkääntämiseen. Varsinkin kahden viimeksi mainitun opiskelijoita tapaa kampuksella, sillä heidän ohjelmissa on englanninkielisiä kursseja. Minulle vaihto-opiskelijana annettiin vapaus valita kursseja koko opinto-oppaasta (Vorlesungsverzeichnis) eri laitoksilta ja tämän vuoksi valitsin sellaisia kursseja, joita olivat kiinnostavia ja jollakin tavalla omaa alaa tai kielen kehittymistä tukevia. Oman kansanvälisen opettajaohjaajan kanssa voi vielä pohtia, mitä kursseja haluaa käydä. Suoritin Hildesheimissa opettajaopiskelijoille suunnatun harjoittelukurssin (SPS 2), josta sain korvaavuuden omaan tutkintooni. Tämän lisäksi suoritin Englannin kielen opettamiseen liittyvän kurssin (Teaching English as a Foreign Language-Methodology), joka myös hyväksyttiin tutkintooni. Muina kursseina tein liikunnan opiskelijoiden koulupelikurssin ja saksan kielikurssin, jotka kumpikin olivat kokonaan saksaksi. Englanninkielisiä kursseja suoritin luovan kirjoittamisen, tekstitaidon kurssin sekä englanninkielen puhetaitoon liittyvän elokuvakurssin. Loput kaksi kurssia olivat englanninkielisiä kulttuuriopintoja.
Opiskelu kaikilla kursseilla tapahtuu pääasiassa saksaksi – toki tarjolla on myös englanninkielisiä opiskeluohjelmia, joilla on englanninkielisiä kursseja. Saksassa kurssit ovat tavallisesti joko luento- tai seminaarikursseja, joita on eritasoisia riippuen missä vaiheessa opiskelijat ovat (esim. hauptseminar maisteriopiskelijoille). Seminaareissa tavallisesti opiskelijat pitävät ryhmissä esitelmiä kurssin aiheista. Näistä saa olla pois vain kaksi kertaa, mutta neuvottelemalla vaihto-opiskelijoille joustetaan. Yliopistossa käytetään kirjoja hyvin vähän. Kursseilla jaetaan monisteita ja loput tarvittavat materiaalit kopioidaan kirjastossa löytyvistä kurssikansiosta. Tätä suositaankin huomattavasti Joensuuta enemmän. Kurssien suorittaminen vaatii tavallisesti osallistumisen tenttiin tai kirjoittamalla kirjallisen työn. Jos opiskelija ei tarvitse kaikkia kurssin opintopisteitä voi hän jättää tentin suorittamatta, jolloin kurssin pitäjän kanssa neuvottelemalla on mahdollista saada osallistumisesta jokunen opintopiste. Kaikki tentit suoritetaan lukukauden päättävän tenttiviikon aikana.
Käytännön asiat
Yliopisto järjestää valmiiksi asunnot vaihto-opiskelijoille. Asunnot vaihtelevat suuresti opiskelija-asuntoloiden kahdeksan hengen soluhuoneista yksityistalojen yksiöihin. Minulla oli onni saada yksiö perheen omakotitalon yläkerrasta. Kannattaa varautua, että saadessasi huoneiston voit joutua hankkimaan esim. petivaatteet, pyyhkeitä, siivous- ja keittiövälineitä. Haittapuolina asunnossani oli, että vuokraisäntäni ei neuvotteluista huolimatta suostunut minun käyttää hänen internetyhteyttään eikä perhe tarjonnut mahdollisuutta käyttää pesukonetta. Pääsin kuitenkin internetin ääreen yliopiston kirjastolla (koko kampuksessa on langaton yhteys) sekä kaverin luona vieraillessa. Myös pyykit sain pestyä kaverin luona.
Vaihto-opiskelijana kannattaa ehdottomasti osallistua kaikille Erasmus-on-tour –ryhmän järjestämille retkille. Ne ovat edullisia, ohjelmaltaan hauskoja ja niissä tutustuu helposti toisiin vaihtareihin sekä saksalaisiin. Myös yliopistolla kannattaa pitää silmät auki ja olla avoin kaikelle, yllättävillekin tilanteille. Kannattaa myös täyttää kansainväliselle osastolle (Akademische auslandsamt) TANDEM-paperi, jolla haet itsellesi saksalaista kaveria, jonka kanssa voit opiskella kieltä – hän puhuu sinulle saksaa tai englantia, ja sinä opetat hänelle suomea. Meillä kävi kaverin kanssa tässä asiassa hyvä tuuri: törmäsimme ensimmäisen viikon lopulla pankissa tyttöön, joka oli ollut aikaisemmin vaihdossa Tampereella ja opiskeli edelleen suomea. Täytimme ja palautimme TANDEM-hakemuksen, jonka perusteella saimme sitten tämän tytön yhteystiedot. Vietimme hänen kanssaan paljon aikaa yhdessä, käyttäen paljon saksaa ja hänen opettaessa ”hyödyllisiä” sanoja. Meidän kummankin kielitaito kohentui hänen ansiostaan paljon, ja reissun loppupuolella matkustimme vielä viikonlopuksi hänen kotikaupunkiin Kölniin.
ajatuksia lopuksi
Vaihto-opiskelijoille tarjottavia saksankielen kursseja on eritasoisia. Minä osallistuin alemmalle tasolle, joka painottui kielioppiin sekä puhumiseen. Sanastoa kurssilla oppi niukalti, joten on suositeltavaa opiskella (esim. lukemalla saksankielisiä tekstejä tai katsomalla saksankielisiä tv-ohjelmia) jo ennen matkaa. Kannattaa myös harkita, ottaako haastetta ja lähtee korkeamman tason kurssille, tästä voi oman vaihtokoordinaattorin kanssa keskustella. Tosiasia on, että alkuvaikeudet ovat pienempiä, mikäli kielitaito on vaihdon alussa edes kelvollisella tasolla. Ei myöskään missään nimessä kannata lopettaa kielen opiskelemista tai käyttämistä, vaan sopia toisten vaihto-opiskelijoiden kanssa että puhutte ainoastaan saksaa keskenään mahdollisimman paljon. Kieltä ja kulttuuria oppii parhaiten myös ottamalla kontaktia paikallisten kanssa. Olin ennen vaihtoa opiskellut vain Joensuun yliopistossa kaksi tarjottavana ollutta kurssia (Saksa I ja II). Hakuaikana jouduin käännättämään kaikki sähköpostit ja kirjeet kaverilla ja käyttämään sanakirjaa. Sen sijaan motivaatio perillä tutustua toisiin vaihto-opiskelijoihin ja paikallisiin sekä kielen jatkuva kuuleminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa kehittivät kielitaitoani hurjasti. Tämän perusteella vaihtoon kannattaa lähteä myös vaikka ei olisi varma kielitaidostaan.
Vaihtoon kannattaa hakeutua jos haluaa kokea uutta, vieraantua normaalista elämästä tai jos janoaa uusia kavereita ja toisenlaista kulttuuria. Hildesheimissa vaihtokoordinaattorilta ja toisilta opiskelijoilta sai tukea opintoihin liittyvissä asioissa ja suomalaisena opiskelijana oli helppo päästä osaksi yliopiston järjestelmää. Saksan ja Suomen väliset kulttuurierot eivät ole haittaavan suuria, joten ei tarvitse pelätä joutuvansa jatkuvasti vaikeuksiin tai kokevansa suurta kulttuurishokkia vaikka joskus saattaa tulla ikävä kotia. Tekemistä on varmasti koko vaihdon ajaksi, pääasia on että muistaa ottaa koko vaihtoajasta kaiken irti! Opiskelijapiireissä tutustuu helposti toisiin vaihtareihin ja saksalaisiin, jotka ovat tavallisesti hyvin ystävällisiä ja puheliaita. Yksin tuskin tarvitsee olla, mikäli kaipaa seuraa. Lisäksi Hildesheim oli kaupunkina kaunis ja siisti, mutta erityisesti ihanteellinen sijaintinsa osalta. Hildesheimista on halutessa helppoa ja edullista matkustaa muualle – ulkomaille tai viereisiin kaupunkeihin. Kaikkien edellä mainitsemieni osalta olen erittäin tyytyväinen omaan vaihtooni. Palattuani Suomeen koen, että neljä kuukautta ulkomailla oli hieman lyhyt aika, sillä Hildesheimiin jäi paljon kavereita sekä paikkoja joita nähdä. Voin kuitenkin ylpeästi todeta, että omat tavoitteeni vaihdon osalta jopa ylittyivät eikä tosiaankaan harmita että tuli haettua. Tämän vuoksi suosittelen lämpimästi vaihto-opiskelua Saksassa ja Hildesheimia vaihtokohteena.
Niiles Pajuranta
Sovimme Juhon kanssa, että päätämme tämän blogin kirjoittamisen tältä osin lisäämällä vielä yliopiston vaatimat vaihtoraportit tähän blogin loppuun. Mielestäni näissä pitkähköissä kirjoituksissa vedetään hyvin yhteen koko reissua, joten siltä osin ne kuuluvat myös tähän blogiin. Omasta puolestani kiitän vielä kaikkia lukijoita mielenkiinnosta! Laittakaa linkki jakoon, jos tiedätte jotakin aiheen kiinnostavan.
-Niiles
Ja alla vaihtoraporttini:
--
Universität Hildesheim (SoSe 2008) 31.3.08- 28.7.08
vaihtojärjestelyt ennen matkaa
Omalta osaltani olin ajatellut pitkään, että omien opettajan opintojeni kannalta vaihdosta ei olisi kovinkaan paljoa hyötyä ja että opiskeluni tulisivat vaan viivästymään ulkomailla olemisen takia. Aloin kuitenkin pohtia vaihtoa vakavasti kuultuani kurssikaverini jo laittaneen hakupaperit Hildesheimin yliopistoon. Aloin myös ottamaan selvää vaihtokohteesta internetin välityksellä ja luin muutamia vaihtoraportteja Saksassa olleilta. Hildesheimin yliopiston nettisivut eivät tehneet suurta vaikutusta, mutta heidän opinto-oppaassa näytti olevan muutamia kiinnostavia kursseja. Loppujen lopuksi kaverini ei tarvinnut pitkään suositella minuakin laittamaan paperit, sillä olin opintojeni osalta siinä vaiheessa, että kolmannen vuoden kevätpuolella olisi paras mahdollisuus lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille – tilanne oli siis osaltani nyt tai ei koskaan. Hakuaika Erasmus -ohjelmaan oli osaltani mennyt noin viikon verran ohitse, mutta oman laitokseni ja yliopiston kansainvälisten opiskelijapalveluiden vakuutettu pystyisin vielä hakemaan. Sanottakoon, että laitoksellani on täytettävänä kaksi paikkaa Hildesheimissa.
Huhtikuussa -07 yliopisto järjesti lähtöorientaation seuraavana lukuvuotena vaihtoon lähteville sekä tilaisuuden, jossa oli kootusti toisia saksankielisiin maihin matkustavia. Molemmat tilaisuudet vahvistivat edelleen haluani lähteä vaihtoon. Kesän aikana sain Joensuun yliopistolta sekä Hildesheimista infopaketit, jonka perusteella teimme kaverini kanssa alustavia suunnitelmia opiskeluista ja lähetimme Saksaan noiden tietojen perusteella Learning Agreement –paperin, jossa ilmoitimme haluamamme kurssit. Suunnittelu tehtiin vanhan opetusohjelman mukaan ja tammikuussa sähköpostilla saatu meitä koskettava kesälukukauden opinto-opas oli kurssien osalta täysin erilainen. Paperisota jatkui syksyllä apurahahakemuksen ja opintotuen hakemisen merkeissä. Varasimme myös lennot hyvissä ajoin RyanAirilta saatuamme lopullisen hyväksymisen Hildesheimista. Tämän jälkeen meni helmikuulle ennen kuin sain seuraavan kerran infoa vaihdosta. Tuolloin saksalainen tuutorini otti yhteyttä sähköpostilla. Hildesheimissa on käytäntönä, että he järjestävät jokaisella vaihtarille oman tutorin, joka tulee vastaan asemalle ja ohjaa ensimmäisten päivien aikana tärkeiden asioiden hoidossa. Samoihin aikoihin myös Hildesheimin yliopistolta tuli kirje jossa oli tietoa käytännön järjestelyistä, mm. asunnosta. Järjestelyjä kevensi tieto, että yliopisto järjesti valmiiksi majoituksen joka maksoi maksimissaan 220 euroa.
vaihtokohde
Hildesheim on noin 110 000 asukkaan kaupunki Ala-saksin osavaltiossa Helsingin kokoisen Hannoverin vieressä. Sinne on helppo päästä erilaisilla kulkuvälineillä: esim. RyanAirilla pääsee lentämään Bremeniin ja Blue1:llä Hampuriin, joista molemmista on Hildesheimiin alle kolmen tunnin matka junalla yhden tai kaksi kertaa vaihtaen. Kaupunki sijaitsee myös vilkkaan Hampuri-Wurzburg autobaanan (numero 7) varrella. Yliopisto Hildesheimissa on pieni, vain noin 4500 opiskelijan yhteisö, joka keskittyy Marienburgin kaupunginosaan parin kilometrin päähän varsinaisesta keskustasta. Vaihto-opiskelijoiden asunnot ovat tavallisesti lähellä yliopistoa ja kampukselle pääsee hyvin busseilla. Joensuun yliopistoon verrattuna Hildesheimissa on vähän opiskelijoita ja vaihtareita sekä tilat ovat heikommat. Sen sijaan laitoksien sijoittuminen lähes kokonaan yhden kampuksen alueelle mahdollistaa vaihto-opiskelijoille paremmin kurssien valitsemisen eri laitoksien valikoimista. Yliopistolla on mahdollista harrastaa erilaisia urheiluaktiviteettejä ilmaiseksi, yliopistolla toimii kaksi elokuvakerhoa ja yliopiston kirjasto on cd- ja dvd-levyjen osalta erittäin hyvä: valikoimassa on paljon ulkomaisia materiaaleja ja lehtiä.
Hildesheimin kaupungin keskusta tarjoaa normaaliin opiskelijaelämään vaadittavat palvelut sekä rikkaan tarjonnan kulttuuritapahtumia, joista varsinkin kesälukukaudella vaihdossa olevat saavat nauttia. Shoppailupaikkoja Hildesheimissa on vähän, mutta 30 kilometrin päässä olevasta Hannoverista löytää ihan mitä vaan, ja sijaintinsa vuoksi Hildesheimista ei ole pitkä matka muuallekaan Saksaan. Vaihto-opiskelijat saavat yliopistolta opiskelijakortin, jolla opiskelija saa matkustaa maksutta kaupungin julkisella liikenteellä (bussit) sekä koko Ala-saksin (Niedersachsen) osavaltion alueella. Tämä ominaisuutta kannattakin käyttää hyväksi, ja käydä vaikkapa seuraavissa kaupungeissa: Bremen, Hampuri, Celle, Wolfsburg, Goslar ja Braunschweig.
opinnot ja opiskelu
Hildesheimin yliopisto on profiloitunut kasvatus- ja sosiaalitieteisiin, kulttuuritieteisiin, kansainväliseen johtamiseen sekä kielenkääntämiseen. Varsinkin kahden viimeksi mainitun opiskelijoita tapaa kampuksella, sillä heidän ohjelmissa on englanninkielisiä kursseja. Minulle vaihto-opiskelijana annettiin vapaus valita kursseja koko opinto-oppaasta (Vorlesungsverzeichnis) eri laitoksilta ja tämän vuoksi valitsin sellaisia kursseja, joita olivat kiinnostavia ja jollakin tavalla omaa alaa tai kielen kehittymistä tukevia. Oman kansanvälisen opettajaohjaajan kanssa voi vielä pohtia, mitä kursseja haluaa käydä. Suoritin Hildesheimissa opettajaopiskelijoille suunnatun harjoittelukurssin (SPS 2), josta sain korvaavuuden omaan tutkintooni. Tämän lisäksi suoritin Englannin kielen opettamiseen liittyvän kurssin (Teaching English as a Foreign Language-Methodology), joka myös hyväksyttiin tutkintooni. Muina kursseina tein liikunnan opiskelijoiden koulupelikurssin ja saksan kielikurssin, jotka kumpikin olivat kokonaan saksaksi. Englanninkielisiä kursseja suoritin luovan kirjoittamisen, tekstitaidon kurssin sekä englanninkielen puhetaitoon liittyvän elokuvakurssin. Loput kaksi kurssia olivat englanninkielisiä kulttuuriopintoja.
Opiskelu kaikilla kursseilla tapahtuu pääasiassa saksaksi – toki tarjolla on myös englanninkielisiä opiskeluohjelmia, joilla on englanninkielisiä kursseja. Saksassa kurssit ovat tavallisesti joko luento- tai seminaarikursseja, joita on eritasoisia riippuen missä vaiheessa opiskelijat ovat (esim. hauptseminar maisteriopiskelijoille). Seminaareissa tavallisesti opiskelijat pitävät ryhmissä esitelmiä kurssin aiheista. Näistä saa olla pois vain kaksi kertaa, mutta neuvottelemalla vaihto-opiskelijoille joustetaan. Yliopistossa käytetään kirjoja hyvin vähän. Kursseilla jaetaan monisteita ja loput tarvittavat materiaalit kopioidaan kirjastossa löytyvistä kurssikansiosta. Tätä suositaankin huomattavasti Joensuuta enemmän. Kurssien suorittaminen vaatii tavallisesti osallistumisen tenttiin tai kirjoittamalla kirjallisen työn. Jos opiskelija ei tarvitse kaikkia kurssin opintopisteitä voi hän jättää tentin suorittamatta, jolloin kurssin pitäjän kanssa neuvottelemalla on mahdollista saada osallistumisesta jokunen opintopiste. Kaikki tentit suoritetaan lukukauden päättävän tenttiviikon aikana.
Käytännön asiat
Yliopisto järjestää valmiiksi asunnot vaihto-opiskelijoille. Asunnot vaihtelevat suuresti opiskelija-asuntoloiden kahdeksan hengen soluhuoneista yksityistalojen yksiöihin. Minulla oli onni saada yksiö perheen omakotitalon yläkerrasta. Kannattaa varautua, että saadessasi huoneiston voit joutua hankkimaan esim. petivaatteet, pyyhkeitä, siivous- ja keittiövälineitä. Haittapuolina asunnossani oli, että vuokraisäntäni ei neuvotteluista huolimatta suostunut minun käyttää hänen internetyhteyttään eikä perhe tarjonnut mahdollisuutta käyttää pesukonetta. Pääsin kuitenkin internetin ääreen yliopiston kirjastolla (koko kampuksessa on langaton yhteys) sekä kaverin luona vieraillessa. Myös pyykit sain pestyä kaverin luona.
Vaihto-opiskelijana kannattaa ehdottomasti osallistua kaikille Erasmus-on-tour –ryhmän järjestämille retkille. Ne ovat edullisia, ohjelmaltaan hauskoja ja niissä tutustuu helposti toisiin vaihtareihin sekä saksalaisiin. Myös yliopistolla kannattaa pitää silmät auki ja olla avoin kaikelle, yllättävillekin tilanteille. Kannattaa myös täyttää kansainväliselle osastolle (Akademische auslandsamt) TANDEM-paperi, jolla haet itsellesi saksalaista kaveria, jonka kanssa voit opiskella kieltä – hän puhuu sinulle saksaa tai englantia, ja sinä opetat hänelle suomea. Meillä kävi kaverin kanssa tässä asiassa hyvä tuuri: törmäsimme ensimmäisen viikon lopulla pankissa tyttöön, joka oli ollut aikaisemmin vaihdossa Tampereella ja opiskeli edelleen suomea. Täytimme ja palautimme TANDEM-hakemuksen, jonka perusteella saimme sitten tämän tytön yhteystiedot. Vietimme hänen kanssaan paljon aikaa yhdessä, käyttäen paljon saksaa ja hänen opettaessa ”hyödyllisiä” sanoja. Meidän kummankin kielitaito kohentui hänen ansiostaan paljon, ja reissun loppupuolella matkustimme vielä viikonlopuksi hänen kotikaupunkiin Kölniin.
ajatuksia lopuksi
Vaihto-opiskelijoille tarjottavia saksankielen kursseja on eritasoisia. Minä osallistuin alemmalle tasolle, joka painottui kielioppiin sekä puhumiseen. Sanastoa kurssilla oppi niukalti, joten on suositeltavaa opiskella (esim. lukemalla saksankielisiä tekstejä tai katsomalla saksankielisiä tv-ohjelmia) jo ennen matkaa. Kannattaa myös harkita, ottaako haastetta ja lähtee korkeamman tason kurssille, tästä voi oman vaihtokoordinaattorin kanssa keskustella. Tosiasia on, että alkuvaikeudet ovat pienempiä, mikäli kielitaito on vaihdon alussa edes kelvollisella tasolla. Ei myöskään missään nimessä kannata lopettaa kielen opiskelemista tai käyttämistä, vaan sopia toisten vaihto-opiskelijoiden kanssa että puhutte ainoastaan saksaa keskenään mahdollisimman paljon. Kieltä ja kulttuuria oppii parhaiten myös ottamalla kontaktia paikallisten kanssa. Olin ennen vaihtoa opiskellut vain Joensuun yliopistossa kaksi tarjottavana ollutta kurssia (Saksa I ja II). Hakuaikana jouduin käännättämään kaikki sähköpostit ja kirjeet kaverilla ja käyttämään sanakirjaa. Sen sijaan motivaatio perillä tutustua toisiin vaihto-opiskelijoihin ja paikallisiin sekä kielen jatkuva kuuleminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa kehittivät kielitaitoani hurjasti. Tämän perusteella vaihtoon kannattaa lähteä myös vaikka ei olisi varma kielitaidostaan.
Vaihtoon kannattaa hakeutua jos haluaa kokea uutta, vieraantua normaalista elämästä tai jos janoaa uusia kavereita ja toisenlaista kulttuuria. Hildesheimissa vaihtokoordinaattorilta ja toisilta opiskelijoilta sai tukea opintoihin liittyvissä asioissa ja suomalaisena opiskelijana oli helppo päästä osaksi yliopiston järjestelmää. Saksan ja Suomen väliset kulttuurierot eivät ole haittaavan suuria, joten ei tarvitse pelätä joutuvansa jatkuvasti vaikeuksiin tai kokevansa suurta kulttuurishokkia vaikka joskus saattaa tulla ikävä kotia. Tekemistä on varmasti koko vaihdon ajaksi, pääasia on että muistaa ottaa koko vaihtoajasta kaiken irti! Opiskelijapiireissä tutustuu helposti toisiin vaihtareihin ja saksalaisiin, jotka ovat tavallisesti hyvin ystävällisiä ja puheliaita. Yksin tuskin tarvitsee olla, mikäli kaipaa seuraa. Lisäksi Hildesheim oli kaupunkina kaunis ja siisti, mutta erityisesti ihanteellinen sijaintinsa osalta. Hildesheimista on halutessa helppoa ja edullista matkustaa muualle – ulkomaille tai viereisiin kaupunkeihin. Kaikkien edellä mainitsemieni osalta olen erittäin tyytyväinen omaan vaihtooni. Palattuani Suomeen koen, että neljä kuukautta ulkomailla oli hieman lyhyt aika, sillä Hildesheimiin jäi paljon kavereita sekä paikkoja joita nähdä. Voin kuitenkin ylpeästi todeta, että omat tavoitteeni vaihdon osalta jopa ylittyivät eikä tosiaankaan harmita että tuli haettua. Tämän vuoksi suosittelen lämpimästi vaihto-opiskelua Saksassa ja Hildesheimia vaihtokohteena.
Niiles Pajuranta
keskiviikko 20. elokuuta 2008
18.7. - 21.7. Lontoossa Annin kanssa
Reissu Lontooseen sai alkunsa, kun Juho ja Joensuun opiskelukaverimme Anni olivat pitkään suunnitelleen tapaamista jossakin päin Eurooppaa. Anni, joka oli samanaikaisesti Au pairina Sveitsissä, oli ehdottanut Juholle että Lontoo voisi olla kiva paikka käydä. Varasimme siis lennot ja hostellit Annin vieraillessa Hildesheimissa.
Ennen reissuun lähtöä olin hieman epäröivä koko reissun osalta; olihan toiseksi viimeisen viikonlopun ”uhraaminen” ja neljän päivän reissaaminen pois Hildesheimin kaverien kanssa vietetystä ajasta. Onneksi kuitenkin lähdin matkaan…
Lensimme siis RyanAirin sini-valko-keltaisin siivin Bremenistä Lontoon Standstedin kentälle. Olimme Juhon kanssa perillä ennen puoltapäivää ja odottelimme Annin saapumista Milanosta, hän nimittäin teki samalla kertaa pidemmän keikan joka osana Lontoo oli. Standsted ei ole mikään ajanviettopaikka, parin tunnin kuluttaminen meinas jo viedä hermot, mutta hymyilevän Torniaisen tytön saapuminen passintarkastuksen (!) ja laukkujen etsimisen jälkeen aloitti Lontoon reissun oikein kivasti. Ostimme suoraan tiketit Lontoon keskustaan menevään bussiin (7,5€/suunta).
Tunnin köröttelyn jälkeen olimmekin Liverpool Streetin aseman lähellä, siis 7,2 miljoonaisen kaupungin keskustassa! Kuten aina ennenkin, pian perille päästyä ilmaantui jumalaton nälkä. Nytkin siis suuntasimme ensitöiksi etsimään ravintolaa. Ilmeisesti olimme aivan väärässä paikassa, kaupunginosa oli kyllä täynnä ravintoloita, mutta alle kahteenkymppiin ei listalta saanut kun juomapuolta. Sen sijaan verensokerin alhaisuudesta tuohtuneina ensimmäinen MacDonalds kelpasi hyvin (toinen kerta koko reissulla!). Pikaruuan nauttimisen jälkeen lähdimme etsimään hostellia; ensin päiväliput kolmelle päivälle lipputiskiltä ja etsiskelemään sopivaa Underground-linjaa. Netistä saadun informaation perusteella East Londonin U-linja menisi aivan hostellimme vierelle ja osittain sen perusteella valitsimme hostellin. Tietenkään siellä ei ollut mainintaa että linja on juuri nyt suljettu.
Lopulta hostellimme löytyi New Crossin kaupunginosasta, itä-Lontoosta. Koko asuinalue tuntui kovin omituiselta. Vanhoja ränsistymään päin olevia punatiilisiä rakennuksia tiheään ja asukeista noin 80% tummia. Oli siinä suomalaisena turistina aluksi orpo olo. Ulospäin hienolta näyttävä Backpackers Hostel New Cross Inn oli hostellimme nimi. Sanon suoraan: välttäkää! Huoneemme oli neljälle hengelle, jossa oli kaksi huteraa kerrossänkyä maksimissaan kuuden neliön kokoisessa huoneessa. Sotkuiset yhteiset tilat, paukkuvat ovet ja homeinen suihku. Läheiseen pubiinkaan ei tarvinnut paikalle mennä, koska musiikin kuuli suoraan huoneeseen. Miten ihanaa oli makuuasennosta kuunnella aitoa brittipoppia! No, palvelu oli sentään tosi hyvää!
Menimme vielä samana iltana (perjantai) keskustaan. Olihan meininkiä päästävä näkemään. Normi turistipaikat Piccadilly Circus, Westminster ja Big Ben nähtiin heti ensimmäisenä iltana – ja niitä Lontoolle tyypillisiä double-deckereitä sekä punaisia puhelinkoppeja. Pääsimmepä illan jatkuessa todistamaan myymälävarkaudenkin, mikä tapahtui aivan keskustan pikkumyymälässä. Tällä kertaa kiinni jäi jokin paikallinen juokale, jonka intialaista(?) taustaa olevat myyjät näpäkästi ohjasivat pihalle. Lisää tykytystä allekirjoittaneelle toi erään puiston keskellä ollut mies, jonka käteen yhtäkkiä lennähti aivan oikea kotka. Vei varmaan pari minuuttia, ennen kuin pulssi tasaantui. Sen verran jäi linnut häiritsemään Milanon reissulta.
Lauantaina aamupalan jälkeen pääsimme double-deckerin kyydillä keskustaa. Suunnitelmissa oli käydä katsomassa Portobello Roadin kirpparimeininkiä. Sitähän siellä oli! monta kilometriä pitkä katu, joka oli täynnä eriteemalla ja tuotteilla varustettuja putiikkeja sekä telttoja, joista sai kaikenlaista antiikista äänilevyihin. Hintataso oli vaihteleva – lähellä Suomi-tasoa, mutta valikoima oli ihan mieletön. Kiva tapa viettää päivää tuliaisia katsellessa, mutta kukkarosta teki mieli pitää kiinni. Portobellon jälkeen menimme katsomaan toisenlaista kauppaa: Harrod’sin kuulua tavarataloa. Sieltä ei tarttunut kellekään mitään mukaan, oli aivan liian kallista ja turhan liian fiiniä. Shoppailusta tarpeeksi saaneina suuntasimme lähellä olevaan Hyde Parkiin, jossa oli mukavaa rentoutua – oikea paratiisi keskellä kaupunkia..
Lontoossa julkiset kulkuneuvot kulkevat tosi hyvin. Maanalainen (Underground) vie ja bussi menevät ristiin ympäri kaupunkia. Tosi hyvin kaupunkiin tutustuu pelkästään hyppäämällä jonkin bussin kyytiin. Kartta on hyvä olla ja kannattaa pistää muistiin mikä on oman kaupunginosan nimi tai bussilinjan numero. Koko päivän Undergroundilla ja busseilla kuljailtuamme olikin hyvä lähteä lepäilemään. Bussimatka The West Endin (jota kutsun keskustaksi) ja hostellimme välillä kestää noin 40 minuuttia. Lauantain alkuilta menikin funtsiessa minne tekee illalla. Naapuripubissa kuului olevan jokin bändi ja infosta sai hyvin vinkkejä bailupaikoista: Shoreditchin ja Hoxtonin alueilla on paljon paikkoja (kaikki homot menevät Sohoon). Niinpä suuntasimme Juhon kanssa kohti Shoreditchiä. Olimme perillä puolenyön aikoihin, jolloin porukkaa oli jo kovasti liikkeellä. Moniin baareihin oli pitkät jonot ja pubeihin ei tahtonut sisälle sopia. Valikoimakin on niin laajaa ja laidasta laitaan, että yksittäisen travellerin on pakko kysellä neuvoa. Meidänkin kohdalle sattui liian hieno paikka, täysi pubi jne.
Muistat varmaan mitä kirjoitin edellisen kappaleen alussa Lontoon julkisista. Nyt on aika perua osa puheesta. Mekin luulimme että kello kolme yöllä kaikki toimii kuten aikaisemmin. Bussipysäkkien aikatauluihin voi aina luottaa ja eikös 24h sekä läpi yön olevat aikataulut tarkoita, että linjat kulkevat myös yöllä. Väärin! Tämä saatiin kokea ihan konkreettisesti. Outonumeroiset bussit siinsivät lujaa ohitse eikä omaa kuulunut yli tuntiin. Aluekin alkoi samaan aikaan hiljentyä. Taskussa meillä oli vain harvoja bussilinjoja kuvaava kartta eikä edes oltu oikean linjan kohdalla, toisin sanoen meidän täytyisi kuitenkin vaihtaa. Siis meni sitten hostellista saadut ohjeet hukkaan ja aloitimme sooloilun. Lähdimme lämpimiksi kävelemään kohti Westminsteriä, mistä numero 43 ainakin nappaisi meidät kyytiin. Pysäytimme ensimmäisen oikeasti sinne suuntaan menevän bussin, missasimme pysäkin Westminsterillä ja myöhästyimme numero 43:sta. Seuraava menikin jo 20 minuutin päästä. Pieni vilu ja seikkailunhalu (lue: vitutus) päällä kävelimme seuraavalle pysäkille Thamesin yli samalla Big Beniä ja London Eye:ta ihaillen.
Sunnuntaina olimme sen verran väsyneitä, että oli hyvä sauma suunnata museoon! Trafalgar Square on erinomainen paikka chillata ja tuhlata aikaa. Aukiolla on päiväsaikaan paljon ihmisiä, suurimmaksi osaksi tietenkin turisteja sekä katutaiteilijoita. Aukion päässä on National Gallery, brittien kuuluisin taidegalleria. Lontoossa valtion museoihin ei ole sisäänpääsyä, eikä myöskään National Galleryyn. Parituntisella kierroksella näki mm. Leonardoa, Picassoa, Renoiria ja – Gallen-Kallelaa. Taiteen jälkeen suuntasimme kohti Buckinghamin palatsia, jossa kuningatar oli kotosalla. Täytyy sanoa, että kun on nähnyt palatseja Pietarissa, niin Buckinghamin palatsi vaikutti harmaalta ja yksinkertaiselta, jopa pieneltä.
Luovutimme hostellihuoneen maanantaina. Opiskelijan säästövinkki numero 1: ”jos viimeinen yö on lyhyt, vietä se lentokentällä”. Maanantaihin tultaessa oli paljon jo nähty Lontoota. Vielä puuttui Tower Bridge, josta matkaoppaan mukaan olisi hyvät näköalat Thamesille. Harmittelimme, koska tornin näköalapaikka oli niin kallis ja jatkoimme sillan yli. Tässä vaiheessa Juho ja Anni halusivat mennä johonkin lepuuttelemaan jalkoja, he valitsivat kohteeksi Regent’s Parkin. Minä sen sijaan suuntasin kohti Camdenin kaupunginosaa, jossa matkaoppaan mukaan on päivittäin markkinat. Camden osoittautui oikeaksi opiskelijakaupunginosaksi. Siellä oli Portobellon tavoin pitkä ostoskatu, jonka ympärillä oli paljon myyjiä. Edellä mainittuun verrattuna Camden oli halvempi ja tavarat olivat enemmän nuorille suunnattuja. Yhdessä kojuissa saattoi olla überhienoja t-paitoja, vieressä hyvä valikoima levyjä ja seuraavassa kahvila – ei siis mitään antiikkia. Camden oli oikein kiva kaupunginosa ja fiilis oli erityisen rento! Löysin itselleni eräästä putiikista Suomen armeijan kaasunaamarilaukun, jonka tingin kuuteen puntaan. Laukussa oli mukana kaikki (!) paitsi naamari. Useamman tunnin ostosterapian jälkeen löysin Annin ja Juhon helposti puistosta. Oli vielä useita tunteja jäljellä, ennen kuin bussimme Standstedtin lentokentälle lähtisi puolenyön aikoihin. Lisäksi koko päivän matkatavaroiden kantaminen alkoi väsyttää. Oli siis hyvin aikaa käydä syömässä ja kahvilla. Anni myös postitteli kortteja. Menivätköhän umpeen muurattuun postilaatikkoon sullotut kortit koskaan perille? ;)
Maanantai-iltana teimme vielä pikataipaleen julkisilla Trafalgar Squarelta Liverpool Streerin asemalle, jossa Standstedille menevä bussi odotteli. Tunnin köröttely maaseudun läpi ja taas oltiin lentokentällä. Standstedtilla ongelmana oli, että odotusaikaa oli nelisen tuntia ja nukkuakin olisi pitänyt. Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi yhtälöksi. Jokainen odotusaulan penkki oli varattu eikä kylmällä lattialla pysty montaa tuntia istumaan. Löysimme suojaisan paikan myyntikojujen takaa, jossa oli lämmityspattereita. Makuualustat olivat jääneet kotia ja niinpä päätimme kokeilla onnea pattereiden päällä nukkumalla. Tämä ohuista putkista tehty 30 senttiä leveä patteri osoittautui kuitenkin huonoksi allekirjoittaneen vartalolle. Niinpä hain rullatuolin kulman takaa. Siinä pystyi istualtaan nukkumaan pari tuntia, toisten kärvistellessä joko kylmällä lattialla tai patterin putkien painaessa kylkiin.
Turvatarkastuksen meneminen ei tuntunut yhtään pahalta, kun tiesi pääsevänsä taas jaloille ja matkaan. Anni ja Juho pääsivät tarkastuksen kevyesti läpi, mutta minun täyteen ammuttu reppu piippasi. Nainen liukuhihnan takaa pyysi avaamaan laukun ja alkoi tutkia sen sisältöä. Ei löytynyt pommia eikä muutakaan vaarallista. Sen sijaan päivällä ostamasta kaasunaamarilaukusta löytyi muovinen suolasirottimen näköinen putki, joka oli täynnä valkoista pulveria (talkkia kaasunaamariin). ”Tämähän se täällä piippaa, mitäs tämä sisältää?” kysyi turvatarkastusvirkailija. Pikkaisen tilanteen erikoisuudesta ja väsymyksestä sekaisena totesin vaan englanniksi ”liitua”, vaikka tarkoitin talkkia. Nainen ojensi muoviastian ripeäsi takaisin ja käski pakata repun. Puolustusvoimien torni-logo ja suomenkielinen käyttöohje purkin kyljessä eivät siis herättäneet epäilyksiä. Turvatarkastuksesta selvittyämme kiersimme tax-free kaupat nopeasti läpi ja erosimme Annista, joka suuntasi kohti Salzburgin konetta meidän mennessä Bremenin koneeseen.
tällaista muisteli Niiles
Ennen reissuun lähtöä olin hieman epäröivä koko reissun osalta; olihan toiseksi viimeisen viikonlopun ”uhraaminen” ja neljän päivän reissaaminen pois Hildesheimin kaverien kanssa vietetystä ajasta. Onneksi kuitenkin lähdin matkaan…
Lensimme siis RyanAirin sini-valko-keltaisin siivin Bremenistä Lontoon Standstedin kentälle. Olimme Juhon kanssa perillä ennen puoltapäivää ja odottelimme Annin saapumista Milanosta, hän nimittäin teki samalla kertaa pidemmän keikan joka osana Lontoo oli. Standsted ei ole mikään ajanviettopaikka, parin tunnin kuluttaminen meinas jo viedä hermot, mutta hymyilevän Torniaisen tytön saapuminen passintarkastuksen (!) ja laukkujen etsimisen jälkeen aloitti Lontoon reissun oikein kivasti. Ostimme suoraan tiketit Lontoon keskustaan menevään bussiin (7,5€/suunta).
Tunnin köröttelyn jälkeen olimmekin Liverpool Streetin aseman lähellä, siis 7,2 miljoonaisen kaupungin keskustassa! Kuten aina ennenkin, pian perille päästyä ilmaantui jumalaton nälkä. Nytkin siis suuntasimme ensitöiksi etsimään ravintolaa. Ilmeisesti olimme aivan väärässä paikassa, kaupunginosa oli kyllä täynnä ravintoloita, mutta alle kahteenkymppiin ei listalta saanut kun juomapuolta. Sen sijaan verensokerin alhaisuudesta tuohtuneina ensimmäinen MacDonalds kelpasi hyvin (toinen kerta koko reissulla!). Pikaruuan nauttimisen jälkeen lähdimme etsimään hostellia; ensin päiväliput kolmelle päivälle lipputiskiltä ja etsiskelemään sopivaa Underground-linjaa. Netistä saadun informaation perusteella East Londonin U-linja menisi aivan hostellimme vierelle ja osittain sen perusteella valitsimme hostellin. Tietenkään siellä ei ollut mainintaa että linja on juuri nyt suljettu.
Lopulta hostellimme löytyi New Crossin kaupunginosasta, itä-Lontoosta. Koko asuinalue tuntui kovin omituiselta. Vanhoja ränsistymään päin olevia punatiilisiä rakennuksia tiheään ja asukeista noin 80% tummia. Oli siinä suomalaisena turistina aluksi orpo olo. Ulospäin hienolta näyttävä Backpackers Hostel New Cross Inn oli hostellimme nimi. Sanon suoraan: välttäkää! Huoneemme oli neljälle hengelle, jossa oli kaksi huteraa kerrossänkyä maksimissaan kuuden neliön kokoisessa huoneessa. Sotkuiset yhteiset tilat, paukkuvat ovet ja homeinen suihku. Läheiseen pubiinkaan ei tarvinnut paikalle mennä, koska musiikin kuuli suoraan huoneeseen. Miten ihanaa oli makuuasennosta kuunnella aitoa brittipoppia! No, palvelu oli sentään tosi hyvää!
Menimme vielä samana iltana (perjantai) keskustaan. Olihan meininkiä päästävä näkemään. Normi turistipaikat Piccadilly Circus, Westminster ja Big Ben nähtiin heti ensimmäisenä iltana – ja niitä Lontoolle tyypillisiä double-deckereitä sekä punaisia puhelinkoppeja. Pääsimmepä illan jatkuessa todistamaan myymälävarkaudenkin, mikä tapahtui aivan keskustan pikkumyymälässä. Tällä kertaa kiinni jäi jokin paikallinen juokale, jonka intialaista(?) taustaa olevat myyjät näpäkästi ohjasivat pihalle. Lisää tykytystä allekirjoittaneelle toi erään puiston keskellä ollut mies, jonka käteen yhtäkkiä lennähti aivan oikea kotka. Vei varmaan pari minuuttia, ennen kuin pulssi tasaantui. Sen verran jäi linnut häiritsemään Milanon reissulta.
Lauantaina aamupalan jälkeen pääsimme double-deckerin kyydillä keskustaa. Suunnitelmissa oli käydä katsomassa Portobello Roadin kirpparimeininkiä. Sitähän siellä oli! monta kilometriä pitkä katu, joka oli täynnä eriteemalla ja tuotteilla varustettuja putiikkeja sekä telttoja, joista sai kaikenlaista antiikista äänilevyihin. Hintataso oli vaihteleva – lähellä Suomi-tasoa, mutta valikoima oli ihan mieletön. Kiva tapa viettää päivää tuliaisia katsellessa, mutta kukkarosta teki mieli pitää kiinni. Portobellon jälkeen menimme katsomaan toisenlaista kauppaa: Harrod’sin kuulua tavarataloa. Sieltä ei tarttunut kellekään mitään mukaan, oli aivan liian kallista ja turhan liian fiiniä. Shoppailusta tarpeeksi saaneina suuntasimme lähellä olevaan Hyde Parkiin, jossa oli mukavaa rentoutua – oikea paratiisi keskellä kaupunkia..
Lontoossa julkiset kulkuneuvot kulkevat tosi hyvin. Maanalainen (Underground) vie ja bussi menevät ristiin ympäri kaupunkia. Tosi hyvin kaupunkiin tutustuu pelkästään hyppäämällä jonkin bussin kyytiin. Kartta on hyvä olla ja kannattaa pistää muistiin mikä on oman kaupunginosan nimi tai bussilinjan numero. Koko päivän Undergroundilla ja busseilla kuljailtuamme olikin hyvä lähteä lepäilemään. Bussimatka The West Endin (jota kutsun keskustaksi) ja hostellimme välillä kestää noin 40 minuuttia. Lauantain alkuilta menikin funtsiessa minne tekee illalla. Naapuripubissa kuului olevan jokin bändi ja infosta sai hyvin vinkkejä bailupaikoista: Shoreditchin ja Hoxtonin alueilla on paljon paikkoja (kaikki homot menevät Sohoon). Niinpä suuntasimme Juhon kanssa kohti Shoreditchiä. Olimme perillä puolenyön aikoihin, jolloin porukkaa oli jo kovasti liikkeellä. Moniin baareihin oli pitkät jonot ja pubeihin ei tahtonut sisälle sopia. Valikoimakin on niin laajaa ja laidasta laitaan, että yksittäisen travellerin on pakko kysellä neuvoa. Meidänkin kohdalle sattui liian hieno paikka, täysi pubi jne.
Muistat varmaan mitä kirjoitin edellisen kappaleen alussa Lontoon julkisista. Nyt on aika perua osa puheesta. Mekin luulimme että kello kolme yöllä kaikki toimii kuten aikaisemmin. Bussipysäkkien aikatauluihin voi aina luottaa ja eikös 24h sekä läpi yön olevat aikataulut tarkoita, että linjat kulkevat myös yöllä. Väärin! Tämä saatiin kokea ihan konkreettisesti. Outonumeroiset bussit siinsivät lujaa ohitse eikä omaa kuulunut yli tuntiin. Aluekin alkoi samaan aikaan hiljentyä. Taskussa meillä oli vain harvoja bussilinjoja kuvaava kartta eikä edes oltu oikean linjan kohdalla, toisin sanoen meidän täytyisi kuitenkin vaihtaa. Siis meni sitten hostellista saadut ohjeet hukkaan ja aloitimme sooloilun. Lähdimme lämpimiksi kävelemään kohti Westminsteriä, mistä numero 43 ainakin nappaisi meidät kyytiin. Pysäytimme ensimmäisen oikeasti sinne suuntaan menevän bussin, missasimme pysäkin Westminsterillä ja myöhästyimme numero 43:sta. Seuraava menikin jo 20 minuutin päästä. Pieni vilu ja seikkailunhalu (lue: vitutus) päällä kävelimme seuraavalle pysäkille Thamesin yli samalla Big Beniä ja London Eye:ta ihaillen.
Sunnuntaina olimme sen verran väsyneitä, että oli hyvä sauma suunnata museoon! Trafalgar Square on erinomainen paikka chillata ja tuhlata aikaa. Aukiolla on päiväsaikaan paljon ihmisiä, suurimmaksi osaksi tietenkin turisteja sekä katutaiteilijoita. Aukion päässä on National Gallery, brittien kuuluisin taidegalleria. Lontoossa valtion museoihin ei ole sisäänpääsyä, eikä myöskään National Galleryyn. Parituntisella kierroksella näki mm. Leonardoa, Picassoa, Renoiria ja – Gallen-Kallelaa. Taiteen jälkeen suuntasimme kohti Buckinghamin palatsia, jossa kuningatar oli kotosalla. Täytyy sanoa, että kun on nähnyt palatseja Pietarissa, niin Buckinghamin palatsi vaikutti harmaalta ja yksinkertaiselta, jopa pieneltä.
Luovutimme hostellihuoneen maanantaina. Opiskelijan säästövinkki numero 1: ”jos viimeinen yö on lyhyt, vietä se lentokentällä”. Maanantaihin tultaessa oli paljon jo nähty Lontoota. Vielä puuttui Tower Bridge, josta matkaoppaan mukaan olisi hyvät näköalat Thamesille. Harmittelimme, koska tornin näköalapaikka oli niin kallis ja jatkoimme sillan yli. Tässä vaiheessa Juho ja Anni halusivat mennä johonkin lepuuttelemaan jalkoja, he valitsivat kohteeksi Regent’s Parkin. Minä sen sijaan suuntasin kohti Camdenin kaupunginosaa, jossa matkaoppaan mukaan on päivittäin markkinat. Camden osoittautui oikeaksi opiskelijakaupunginosaksi. Siellä oli Portobellon tavoin pitkä ostoskatu, jonka ympärillä oli paljon myyjiä. Edellä mainittuun verrattuna Camden oli halvempi ja tavarat olivat enemmän nuorille suunnattuja. Yhdessä kojuissa saattoi olla überhienoja t-paitoja, vieressä hyvä valikoima levyjä ja seuraavassa kahvila – ei siis mitään antiikkia. Camden oli oikein kiva kaupunginosa ja fiilis oli erityisen rento! Löysin itselleni eräästä putiikista Suomen armeijan kaasunaamarilaukun, jonka tingin kuuteen puntaan. Laukussa oli mukana kaikki (!) paitsi naamari. Useamman tunnin ostosterapian jälkeen löysin Annin ja Juhon helposti puistosta. Oli vielä useita tunteja jäljellä, ennen kuin bussimme Standstedtin lentokentälle lähtisi puolenyön aikoihin. Lisäksi koko päivän matkatavaroiden kantaminen alkoi väsyttää. Oli siis hyvin aikaa käydä syömässä ja kahvilla. Anni myös postitteli kortteja. Menivätköhän umpeen muurattuun postilaatikkoon sullotut kortit koskaan perille? ;)
Maanantai-iltana teimme vielä pikataipaleen julkisilla Trafalgar Squarelta Liverpool Streerin asemalle, jossa Standstedille menevä bussi odotteli. Tunnin köröttely maaseudun läpi ja taas oltiin lentokentällä. Standstedtilla ongelmana oli, että odotusaikaa oli nelisen tuntia ja nukkuakin olisi pitänyt. Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi yhtälöksi. Jokainen odotusaulan penkki oli varattu eikä kylmällä lattialla pysty montaa tuntia istumaan. Löysimme suojaisan paikan myyntikojujen takaa, jossa oli lämmityspattereita. Makuualustat olivat jääneet kotia ja niinpä päätimme kokeilla onnea pattereiden päällä nukkumalla. Tämä ohuista putkista tehty 30 senttiä leveä patteri osoittautui kuitenkin huonoksi allekirjoittaneen vartalolle. Niinpä hain rullatuolin kulman takaa. Siinä pystyi istualtaan nukkumaan pari tuntia, toisten kärvistellessä joko kylmällä lattialla tai patterin putkien painaessa kylkiin.
Turvatarkastuksen meneminen ei tuntunut yhtään pahalta, kun tiesi pääsevänsä taas jaloille ja matkaan. Anni ja Juho pääsivät tarkastuksen kevyesti läpi, mutta minun täyteen ammuttu reppu piippasi. Nainen liukuhihnan takaa pyysi avaamaan laukun ja alkoi tutkia sen sisältöä. Ei löytynyt pommia eikä muutakaan vaarallista. Sen sijaan päivällä ostamasta kaasunaamarilaukusta löytyi muovinen suolasirottimen näköinen putki, joka oli täynnä valkoista pulveria (talkkia kaasunaamariin). ”Tämähän se täällä piippaa, mitäs tämä sisältää?” kysyi turvatarkastusvirkailija. Pikkaisen tilanteen erikoisuudesta ja väsymyksestä sekaisena totesin vaan englanniksi ”liitua”, vaikka tarkoitin talkkia. Nainen ojensi muoviastian ripeäsi takaisin ja käski pakata repun. Puolustusvoimien torni-logo ja suomenkielinen käyttöohje purkin kyljessä eivät siis herättäneet epäilyksiä. Turvatarkastuksesta selvittyämme kiersimme tax-free kaupat nopeasti läpi ja erosimme Annista, joka suuntasi kohti Salzburgin konetta meidän mennessä Bremenin koneeseen.
tällaista muisteli Niiles
tiistai 29. heinäkuuta 2008
29.7.08 Matkalla Suomeen – erasmusvaihdon viimeinen osa
Viimeiset hetket erasmusvaihdosta olivat sen verran kiireisiä ja reissupainotteisia, että blogikin on jäänyt nyt muutaman viikon osalta päivittämättä. Nyt aikaa kirjoittamiselle kuitenkin löytyi: istun nimittäin Tallink Superfast Ferries lautan kannella juuri saunasta tulleena(teki muuten melkoisen hyvää) ja kirjoittelen tätä tekstiä läppärillä. Tämä siitä johtuen, että paluumatkan suunnitelmat muuttuivat nopeasta lennosta 26h tuntia kestävään laivamatkaan, koska ostin Volkswagen Golfin pari viikkoa sitten torstaina. Nyt tässä ei ole siis muuta kuin aikaa, toivottavasti vain saan läppäriä ladattua jossain vaiheessa; tällä akulla ei pitkään kirjoitella.
28.7.08
Viimeinen päivä Hildesheimissa – ainakin vähään aikaan.
Aamusta tuli herättyä melkoisen aikaisessa, koska edellisenä päivänä ei oikein ollut saanut aikaiseksi siivota kämppää ja pakata tavaroita. Aamu meni siis niissä merkeissä ja sen jälkeen kävimme koululla vielä syömässä, tulostamassa matkalle tarvittavat paperit ja sulkemassa pankkitilimme. Tämän jälkeen takaisin kämpille ja loput tavarat/siivoukset kuntoon ja odottamaan että saisin auton huollosta; se oli luvattu klo 17.
Menin kuitenkin aikaisemmin heti kolmen jälkeen kyselemään autoa, ja se olikin valmiina odottamassa huollettuna. Sen jälkeen tankin kautta Nipalle ja tavarat kyytiin ensin Niileksen kämpiltä ja sitten minun. Kovin kovaa ikävää ei tainnut kummallekaan noita asuntoja kohtaan jäädä; Hildesheimia ja sen kaupungin ihmisiä kylläkin. Tuliaisostoksien jälkeen sitten matkalle kohti Rostockia, josta laiva lähtisi klo 03. aamuyöstä. Olimme molemmat sitä mieltä, että helpostihan sitä Hampuriin menevälle tielle Hildesheimista löytää; vähän kuitenkin erehdyimme ja muutaman ohiajetun rampin ja kirosanan jälkeen sinne kuitenkin löysimme. Varsinaisesti harhaan emme ajaneet, mutta tämä saksan autobaanasysteemi tuntuu olevan sellainen, että tien numero ja rampin numero tulee tietää, pelkällä kaupungin nimellä ei pitkälle pärjää. Ajelimme siis Hannoveriin asti pikkuteitä pitkin ja sitten pääsimme autobaanalle kohti Hampuria. Kuuluisan ”ei rajoituksia” merkin jälkeen matkavauhti kasvoi hieman, ei kuitenkaan näiden bemareiden ja mersujen tasolle; arvioitiin että kyllä sieltä parhaimmillaan 250km/h ohi tultiin.
Loppumatka Rostockiin asti meni kommelluksitta, ainoa ylimääräinen juttu oli kun ajoimme jostain tunnelista jossa oli sitten tunnelimaksu; harvinaisen nopeasti käytetyt 2 € 80 snt. Rostockissa oltiin jo noin kello 8 ja siinä jäi sitten mukavasti aikaa syömiselle ja kaupungin katselulle, ennen klo 23 alkavaa lähtöselvitystä. Siitä sitten jonottelujen jälkeen laivaan ja ”nukkumaan”, paikkoinahan meillä oli lentokoneen penkkejä muistuttavat kansituolit, jossa ei kyllä koko yönä oikein kunnon asentoa tahtonut löytää.
27.7.08
Edellisenä päivänä oli ollut bileet Philipin luona ja Lean, Mikon, Erikan ja Niileksen kanssa sitten olimmekin Campuksella puoleen neljään asti. Hieman heikko happi siis ja kaikki tavarat pakkaamatta. Mikon ja Erikan lähdettyä kohti Hampuria jäin sitten itse pakkailemaan hitaaseen tahtiin. Tehokkuus sata, onneksi oli vielä maanantaiaamu aikaa!
Illalla kuitenkin kävimme vielä Amparon luona grillaamassa. Sinne olikin saapunut lähes kaikki jäljellä olevat erasmusvaihto-oppilaat; yli puolet lähti jo tipottain aikaisemmin heinäkuun aikana. Tunnelmasta huomasi, minkä tyyppisistä bileistä oli kyse; aika haikean ja hiljaisen oloista porukkaa Amparon pihalta löytyi. Itse oli tajunnut jo pikkuhiljaa edellisinä päivinä kotiinlähdön lähestymisen, mutta kyllä se konkretisoitui siinä, kun sanoi näkemiin, tschüss, erasmusystäville ja saksalaisille ystäville. Näissä bileissä oli onneksi paikalla ns. ydinporukka, jossa olimme Niileksen kanssa enemmän tai vähemmän tämän vaihdon aikana pyörineet. Erasmustyypeistä Rami, Amparo, Marion ja Annick sekä tietysti muita erasmus kavereita, sekä saksalaisista mahtava tandem-kaverini Lea sekä hänen(ja samalla meidän uudet) kaverit Philip ja Olli. Mahtavaa porukkaa kaikki ja upeaa että heihin pääsi tämän vaihdon aikana tutustumaan. Tästä johtuen lähteminen kestikin tavallista pidempään, kun heipat piti sanoa useampaan kertaan. Uskon ja toivon kuitenkin, että näemme heidän kanssa vielä. Näkemiin, mutta ei kuitenkaan hyvästi.
23.-27.7.08 Mikko ja Erkku Hildesheimissa
Alkuvaihdon aikana oli Mikon kanssa ollut puhetta että häneltä on vielä Saksa valloittamatta. Tämä sitten toteutui viimeisellä Hildesheimin viikolla, jolloin Mikko ja Erika saapuivat vierailulle. Hampuriin lennettyään he päättivät maksaa vähän enemmän ja ottaa saksan rautateiden ylpeyden, nopean ICE junan Hildesheimiin. Kuten Kölnin reissun yhteydessä, ei myöskään tälläkään kertaa jäänyt kovin kummoinen maku ICE:n toimivuudesta; veturi oli levinnyt noin puolimatkassa ja korjaamiseen oli sitten mennyt puolisen tuntia. No perille matkalaiset kuitenkin pääsivät ja lähdimmekin heti tavaroiden jälkeen grillailemaan Amparon takapihalle. Kaupassa olin hyvin nokkelana kuulevinani, että lihatiskin myyjä esitteli karhun lihaa meille; ehkä se saattoi kuitenkin olla marinaadi, jossa oli käytetty kaljaa. Sain siis heti vakuutettua Mikon ja Erikan, että ei ole mennyt 4kk saksan kielen opiskelua hukkaan :D. Mikon onnistuivat kuitenkin järkyttämään Erasmusystäväni, jotka tervehtivät kohteliaasti poskipusuilla. Jälkikäteen kuulin että Mikko ei oikein ollut niitä odottanut ja ilmekin oli ollut mielenkiintoinen :D Vähän epäsuomalainen tapa mutta mukava tapa tervehtiä, ainakin allekirjoittaneen mielestä.
Torstaina olimme ajatelleet, että katsellemme Hildesheimia. Huomasin kuitenkin eräästä Niedelsachsen- aluetta käsittelevästä esitteestä Wolfsburgin Autostadin mainoksen ja päätimmekin lähteä katsastamaan Volkswagenin tehtaat vajaan 1½h ajomatkan päästä. Erika toimi kartanlukijana, koska hän oli ollut ainoa vapaaehtoinen kirjoittamaan ajo-ohjeet netistä. Hyvin löydettiinkin perille Autostadiin, jossa olikin melkoisen paljon nähtävää; laitan kuvia kanssa sieltä nettiin kuhan pääsen nettipiuhan päähän. Vähän siellä ollessa pohdittiin, että olisihan se varmasti mukava hakea tuliterä volkkari sieltä ihan tehtaan paketissa ja ajella sillä sitten kotia.
Perjantaina meillä oli myös erittäin mielenkiintoista ohjelmaa, kun luvassa oli retki Harz-vuoristoon ja siellä sijaitsevaan kansallispuistoon. Tällaisen idean meille oli esitellyt Fredi, saksalainen ystävämme, ja lähdimmekin ilomielin katselemaan vähän luontoa Fredin opastuksella. Saksalaiseen tapaan suunnitelmaan ei ollut jäänyt aukkoja, aluksi ajettiin paikalle varsinkin loppumatkasta pieniä serpentiiniteitä pitkin, ja tämän jälkeen kävimme kävelemässä järvialueella. Hyvin mukavaa aluetta ja rentoutumista parhaimmillaan. Seuraavaksi oli vuorossa ” Brocken”-vuorelle kiipeäminen. Tähän oli olemassa kaksi vaihtoehtoa, käyttää junaa tai sitten kävellä noin 8km. Aluksi junakin oli vahtoehto, mutta kuultuamme 24e edestakaisen hinnan, päätimme kuitenkin nauttia hyvästä ilmasta ja kävellä huipulle. Hienoja maisemiahan sieltä avautui ja kohtalaisen helposti sinne jaksoikin kävellä. Seuraavana päivänä kuitenkin huomasi, että ei sellaista liikuntaa niin hirveästi ole tullut harjoitettua. Illalla kävimme vielä vähän grillailemassa Tohnkulalla, jossa Benillä ja hänen ystävillään oli grillijuhlat. Sen verran väsy kuitenkin painoi, että päätimme yksissä tuumin jättää baarissa käynti väliin ja menimme heti puolenyön jälkeen nukkumaan.
Lauantaina olin varannut autolle öljynvaihdon, joka muuttuikin sitten huoltomiehen kanssa keskustelun jälkeen nokkahihnan vaihdoksi; hän kun epäili, että vanhalla olisi riski ajaa Suomeen takaisin. Tämän episodin jälkeen kävimme Mikon ja Erikan kanssa syömässä, jonka jälkeen Mikon kanssa myös Hildesheimin kirkon tornissa; hyvin loogista sinänsä että kun on asunut kaupungissa 4kk, viimeisenä vkl käy katsomassa miltähän se saattaisi näyttää korkealta. No parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Kaupoissa pyörimisen jälkeen menimme vielä auringonottoon Tohnkulalle ja sen jälkeen valmistautumaan illan rientoihin.
Autonhaku 17.7.08
Päädyin muutaman katsotun ja soitellun auton jälkeen hankkimaan Volkswagen Golf 1.9 Tdi 12/99 ilmastoinnilla ja sport-varustelulla tuliaisiksi Suomeen. Tällainen auto löytyi Echtestä ja sen lähdimmekin Niileksen kanssa sieltä hakemaan. Rahat taskussa junalla Echteen ja sieltä sitten autonmyyjä tuli meidät asemalta hakemaan. Katsoimme vielä Niileksen kanssa auton läpi ja syynäsimme paperit ja totesimme että ei meidän ammattitaidolla/taidottomuudella autosta mitään ihmeempiä vikoja tai puutteita löytynyt. Tämän jälkeen rekisteröimään auto lähikylään konttorille ja liikennevakuutus sekä siirtokilvet viereisestä kojusta. Sinänsä omituinen systeemi, että ensin pitää mennä kunnan rekisteröintitoimistoon, jossa laitetaan siirtorekisteröinti käyntiin henkilöpapereiden, kauppakirjan, rekisteriotteen ja viereisestä kojusta hankitun liikennevakuutuksen avulla. Sitten sillä aikaa teetättämään rekisterikilvet kunnan toimistosta saadun rekisteritunnuksen kanssa viereiseen kojuun, jonka jälkeen takaisin kunnan toimistoon. Täällä virkailija kiinnittää vielä rekisterikilpeen punaisen tarran ja tämän jälkeen kilpi on virallinen. Sitten paperit mukaan, rahaa tiskiin, kilvet autoon kiinni ja kohti Hildesheimia. Sen verran vielä viivyimme, että hankin kaskovakuutuksen autoon saman tien Suomesta käsin, sen verran erilainen liikenne Saksassa on, että ei paljoa viitsi ilman ajella.
Kotimatka meni hyvin kartanlukija- Pajurannan kanssa ja auto jätettiin kadulle parkkiin Lontoon reissun ajaksi.
-Juho
16.7. Kostümparty Hildesheimissa
Kölnistä palattuamme seuraavalla viikolla odotteli kalenterissa naamiaisbileet Erasmusporukan ja saksalaisten kanssa. Kölnin paluumatkalla aloimme Juhon kanssa fiilistelemään miksi ihmeeksi pukeutua, kun teemana on elokuva/filmit. Asun pitäisi olla jokin hauska ja tunnistettava, eikä se saisi maksaa liikaa. Ehdotin Juholle, että hän maalaisi kropansa kokonaan vihreäksi ja pitäisi vaan boxerit päällä, selvä Hulk siis! Rambo olisi myös helpohko toteuttaa, mutta mistä taikoa pitkän letin. Itselleni kaavailin Blues Brothers Jakea, mutta toteutuksesta puuttui vaan musta puku. Ei siis sitäkään. Saimme Kölnin matkaoppaalta Lealta hyvän idean pukeutua Julia Robertsin esittämäksi naisroolihahmoksi elokuvasta Pretty Woman. Hän lupautui jopa auttamaan meikkaamisessa ja lainaamaan mekot kummallekin!
Päätimme kuitenkin omatoimisesti lähteä etsiskelemään asustetta päivää ennen juhlia, sillä rooliasujen etsiminen on tärkeä osa koko tapahtumaa. Suuntasimme Hildesheimissa oleviin eurokauppoihin – kaikki tuotteet eurolla! Ensimmäisestä kaupasta löytyikin mukaan sininen geelimaski, joka oli jo suuri harppaus eteenpäin. Näistä saadaan ainakin Zorrot tai Mustanaamiot! Ostoskierros kuitenkin jatkui toiseen kauppaan, jossa ideaksi kehittyi Karhukopla – kaksikkona tämä toimisi hyvin ja jokainen tunnistaisi ja se olisi hauska! Menimme idean ohjaamana seuraavaksi lähimpään kirjakauppaan (Decius Bücher) katsomaan vielä kuvan Aku Ankasta. Loppujen lopuksi Karhukoplien asusteeksi valikoitui sininen lippalakki (2,5e), jo mainittu geenimaski (1e), punainen t-paita (4,5e), valkoiset hanskat (1e/paketti) ja numerolappu (1e). Asukokonaisuuden kruunasi vielä siniset farkut ja jakoavaimet. Totta kai myös naama piti sotkea mustalla kajalilla uunoturhapurotyyliin, että saatiin parransänkeä.
Varsinaisen kostümpartyn aloitimme etkoilla. Menimme naamiaispaikan lähellä olevaan asuntoon aloittelemaan iltaa, emme kuitenkaan paljastaneet vielä asusteita. Bileissä ainakin jollakin oli hauskaa, kun sai sotkea kajalit naamaamme. Myös ulos alkoi kerääntyä muuta porukkaa: näköjään Lisa Simpson, keiju Taru Sormusten herrasta, Kippari-Kalle sekä Brutus, Freddy Kruger, Peppi-pitkätossu, Maija Poppanen ja Marilyn olivat jo mukana. Myös Cleopatra oli tullut Lara Croftin kanssa.
Naamiaisbileet olivat oikeastaan ensimmäiset, jossa ihmiset alkoivat sanoa hyvästejä. Se ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa vaikuttanut omaan tunnelmaan, koska oma lähtö oli vielä niin kaukana.
Mukavan ja erilaisen illan aikana, Juho viihtyi muuten pitkään sisällä, oli hauskaa nähdä että porukka osaa rentoilla myös tällä tavalla. Myös saksalaisia kavereita ilmestyi paikalle kiitettävä määrä, joten heitäkin vielä näki ennen koko porukan hajoamista.
-Niiles
PS. Karhukopla eri kielillä: :)
sak. Panzerknacker
eng. The Beagle Boys
esp. Chicos Malos
Päätimme kuitenkin omatoimisesti lähteä etsiskelemään asustetta päivää ennen juhlia, sillä rooliasujen etsiminen on tärkeä osa koko tapahtumaa. Suuntasimme Hildesheimissa oleviin eurokauppoihin – kaikki tuotteet eurolla! Ensimmäisestä kaupasta löytyikin mukaan sininen geelimaski, joka oli jo suuri harppaus eteenpäin. Näistä saadaan ainakin Zorrot tai Mustanaamiot! Ostoskierros kuitenkin jatkui toiseen kauppaan, jossa ideaksi kehittyi Karhukopla – kaksikkona tämä toimisi hyvin ja jokainen tunnistaisi ja se olisi hauska! Menimme idean ohjaamana seuraavaksi lähimpään kirjakauppaan (Decius Bücher) katsomaan vielä kuvan Aku Ankasta. Loppujen lopuksi Karhukoplien asusteeksi valikoitui sininen lippalakki (2,5e), jo mainittu geenimaski (1e), punainen t-paita (4,5e), valkoiset hanskat (1e/paketti) ja numerolappu (1e). Asukokonaisuuden kruunasi vielä siniset farkut ja jakoavaimet. Totta kai myös naama piti sotkea mustalla kajalilla uunoturhapurotyyliin, että saatiin parransänkeä.
Varsinaisen kostümpartyn aloitimme etkoilla. Menimme naamiaispaikan lähellä olevaan asuntoon aloittelemaan iltaa, emme kuitenkaan paljastaneet vielä asusteita. Bileissä ainakin jollakin oli hauskaa, kun sai sotkea kajalit naamaamme. Myös ulos alkoi kerääntyä muuta porukkaa: näköjään Lisa Simpson, keiju Taru Sormusten herrasta, Kippari-Kalle sekä Brutus, Freddy Kruger, Peppi-pitkätossu, Maija Poppanen ja Marilyn olivat jo mukana. Myös Cleopatra oli tullut Lara Croftin kanssa.
Naamiaisbileet olivat oikeastaan ensimmäiset, jossa ihmiset alkoivat sanoa hyvästejä. Se ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa vaikuttanut omaan tunnelmaan, koska oma lähtö oli vielä niin kaukana.
Mukavan ja erilaisen illan aikana, Juho viihtyi muuten pitkään sisällä, oli hauskaa nähdä että porukka osaa rentoilla myös tällä tavalla. Myös saksalaisia kavereita ilmestyi paikalle kiitettävä määrä, joten heitäkin vielä näki ennen koko porukan hajoamista.
-Niiles
PS. Karhukopla eri kielillä: :)
sak. Panzerknacker
eng. The Beagle Boys
esp. Chicos Malos
Köln 11-14.7.
Olimme puhuneet Lean ja Niileksen kanssa, että olisi mukava vierailla myös Kölnissä. 12.7 Kölnissä järjestettiin suuri ilotulitus-tapahtuma ja päätimme, että tämä viikonloppu olisi sopiva Kölnin vierailulle.
Minun osaltani matka alkoi perjantaina aikaisessa, koska kävin katsomassa kaksi mielenkiintoista Volkswagen Golffia ennen Kölniin lähtöä. Aluksi kävin katsomassa auton Echtessä(jonka sitten myöhemmin ostin). Tämän jälkeen matkustin junalla Bielefeltiin(loppumatkan vahingossa pummilla), jossa kävin katsomassa toisen auton. Tämä oli huonosti pidetty, huoltokirjassa yksi leima ja valtava naarmu konepellissä. Ei ollut siis ostamisen arvoinen.
Olin odotellut Leaa, Ingaa ja Niilestä viisi tuntia yksinäni, kun Niiles soitti, että heidän junansa on myöhässä. Siitä alkoi sitten melkoinen säätö. Kun he saapuivat vihdoin Bielefeldiin, minulle selvisi, että he olivat saaneet neuvoteltua liput kalliimpaan, ICE-nimiseen, junaan. Juna oli kaksiosainen ja se jakautui myöhemmin kahteen eri osaan. Bielefeldin asemalla tämä aiheutti meille ongelmia, koska menimme 2 eri vaunuun, jotka eivät olleet yhteydessä toisiinsa. Se ei vielä haitannut, mutta todellinen ongelma syntyi, kun Lea päättikin vaihtaa vaunua vielä Bielefeldin asemalla. Lopulta siinä kävi niin, että Lea ei ehtinyt vaihtaa meidän vaunuumme, jolloin hän jäi asemalle seisomaan, kun juna lähti liikenteeseen. Tilanne oli siitä inhottava, että Lealla oli liput. Ei siinä vielä kaikki, Lealta oli myös akku melkein lopussa, totta kai. Tilanteesta kuitenkin selvittiin, Lea tuli seuraavalla junalla Dortmundiin, jossa sitten vaihdoimme samaan junaan. Kölniin saavuimme sitten 2 tuntia alkuperäistä aikataulua jäljessä. Meitä vastassa rautatieasemalla oli Lean isä, jonka kyydillä menimme loppumatkan. Lean kotitalo oli hieman remontissa ja tästä johtuen suihkujärjestely oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Suihku oli nimittäin pihalla ja tästä johtuen suihkussa tuli käytyä uimahousuissa.
Lauantaiaamuna tutustuimme Lean perheeseen, johon kuului Lean lisäksi äiti ja isä sekä 19, 17 ja 10 -vuotiaat siskot sekä 8- vuotias veli. Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan Kölnin kaupunkiin. Kävelimme keskustassa ja katselimme maisemia. Niileksen kanssa ihmettelimme, että kuinka voi olla niin väsynyt olo kahden kahvikupin jälkeen. No sitä ihmetellessä selvisi, että Lean kotona käytetään kofeiinitonta kahvia; eihän se sitten auttanut muuta kuin mennä heti kahville.
Kölnistä pitää todeta, että se on mukavan oloinen kaupunki ja veden läheisyys on suomalaiselle plussaa. Kaupungilta päästyämme lepäilimme hieman ja lähdimme sitten takaisin keskustaan katsomaan Köln Feuer Werkt:iä, suurta ilotulitustapahtumaa. Tapahtuma oli mahtavasti järjestetty, itse ilotulitus kesti puoli tuntia ja sitä oli säestetty musiikilla ja selostuksella. Aiheena oli ilotulitusten kehittyminen menneestä nykyaikaan. Ilotulituksen jälkeen lähdimme tutustumaan Kölnin yöelämään. Sieltä löysimme mukavan baarin, jossa pidimme hauskaa Lean, Niileksen ja Ingan kanssa. Tämän illan Niiles tiivisti todella hyvin kun sanoi baarissa: ”Ollaan erasmus opiskelijat Joensuusta, meillä on saksalaisia kavereita ja olemme nyt heidän kanssaan Kölnissä…pitkä matka kuljettu”.
Sunnuntai meni sitten rennommin, nukuimme pitkään ja sen jälkeen kävimme katsomassa maisemia Kölnin tuomiokirkon tornista. Mahtava kirkko ja mahtavat maisemat. Kirkossa vierailun jälkeen kävimme kahvilla suklaamuseossa. Kun saavuimme takaisin Lean kotiin, oli grillaaminen käynnissä ja pääsimmekin heti syömään hyvän makuisia grilliherkkuja. Samassa yhteydessä selvisi muun muassa, että Lean isä oli lukenut kaikki Arto Paasilinnan saksaksi käännetyt teokset; koomista sinänsä, että jutun aiheen saa suomalaisesta kirjallisuudesta. Illalla pyöräilimme istumaan läheisen lammen hiekkarannalle ja näimme muun muassa mahtavan auringonlaskun. Kiva oli vaan istuskella ja ottaa rennosti.
Maanantaina kävimme ostoksilla Kölnin keskustassa Lean siskon Ronjan kanssa, jonka jälkeen lähdimme kohti Hildesheimia. Viisi tuntia myöhemmin saavuimme Hildesheimiin mahtavan reissun ja uusien kokemusten jälkeen! Kiitoksia Lealle ja koko perheelle mahtavasta reissusta!
4.-6.7.08 Anni Hildesheimissa
Annin kanssa suunniteltiin pitkään itävallan reissua, tarkoitus oli lähteä käymään Salzburgissa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin juuri tämä pitkä suunnittelu; deutsche bahn nosti lipun hintoja ja tästä johtuen olisi kustannukset nousseet vähän turhan koviksi yhden viikonlopun osalta. Kun pohdimme, mitähän sitä nyt sitten tekisi, heitin Annille että ”tulepa täällä käymään” -> ja tyttöhän tuli, hienoa!
Perjantaina minulla oli pari tuntia koulua, jonka jälkeen pyyhkäisin junalla Hannoveriin, jonne Anni oli jo aamulla saapunut. Upeaa oli nähdä tutut kasvot Hannoverin rautatieaseman edessä. Halien jälkeen pyörimme kaupungilla etsimässä Annille mekkoa veljensä häihin(koska kirjoitan tämän blogitekstin vasta nyt, ei sitä tarvitse peitellä, niin kuin Anni on omassa blogitekstissään tehnyt). Loppujen lopuksi mekko löytyi vasta seuraavana päivänä Hildesheimista suomen-saksalaisen Anna-tytön vinkkien avulla. Hannoverista tulimme Hildesheimiin junalla ja kaupassa käynnin ja majoituksen jälkeen kävimme paikallisessa Irkkupubissa, josta löytyi myös suomalaiset juuret omaava sisaruspari. Yllättävää sinänsä.
Lauantaina oli sitten vuorossa ostoskierros Hildesheimissa ja tämän jälkeen grillailua Amparon luona. Tästä sitten vielä kävimme Annin kanssa Desio-nimisessä baarissa moikkaamassa ranskalais-belgialaisia tyttöjä. Sen jälkeen saattelin Annin kotia ja lähdin vielä itse pyörällä Kufalla käymään.
Sunnuntai meni chillaillessa. Juuri kun lähdimme valumaan keskustaa ja rautatieasemaa kohti, alkoi tietysti sataa ihan reilusti. No kävimme sitten vielä kahvilla Boomissa ja tämän jälkeen rautatieasemalla. Kävimme vielä Niileksen kanssa saattamassa Annin Hannoveriin ja sitten takaisin Hildesheimiin. Tarkoitus oli vielä käydä katsomassa teatteriesitys, mutta aikataulusekaannusten takia se jäi sitten katsomatta. Harmi sinänsä kun siinä olisivat esiintyneet Vikki ja Ellie Englannista. Mahtava viikonloppu ja siistiä oli että Anni pääsi myös Hildesheimissa käymään! :)
Tämmöistä tarinoi Juho
25.6. Bergen-Belsen (keskitysleiri)
Näillä meidän reissuilla olemme usein nähneet uusia kaupunkeja ja kohteita, jotka ovat olleet mielenkiintoisia. Niedersachenin alueella oli myös yksi pakko visiitti: keskitysleiri Bergen-Belsen.
Bergen-Belsen sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Hannoverista. ”Meiltä” sinne on siis noin 60 kilometriä. Ainoa ongelma BB:hen matkustamisessa on, että kohde sijaitsee keskellä metsää, huonojen yhteyksien päässä – tämän takia meidänkin piti valmistella käyntiin pitkään, ettei oltaisi jouduttu jäämään leirille. Valmisteluja kestikin oikeastaan kaksi viikkoa, kyselimme ihmisiltä ketkä olisivat kiinnostuneita tulemaan kimppaan ja vuokraamaan auton, joka on kaikista helpoin tapa mennä Bergen-Belseniin. Saimme kasaan viisihenkisen porukan, joka kuitenkin loppujen lopuksi aikataulusyistä karsiutui niin, että vain minä ja Juho koskaan päästiin leirille asti. Osasyyksi on sanottava kallis autonvuokra, joka olisi ollut halvimmillaan ”vain” 100 euroa päivältä bensat mukaan laskettuna.
Me lähdimme reissuun keskiviikkona. Keskiviikko oli Juholla joka viikko vapaata, ja minullakin ensimmäiset harkat olivat vasta kuudelta illalla – tämä otettiinkin kotiintulon tavoitteeksi.
Matka Bergen-Belseniin meni näin (huomioi kuinka vaikeat yhteydet ovat!): juna Hildarista kohti Hannoveria lähti klo 9:45. Hannoverissa vaihdoimme Celleen menevään junaan, joka lähti 10:40. Perillä Cellessä olimme klo 11:05. Tähän asti kaikki taitaa olla myös lukijoille täysin selvää, kiitos Deutsche Bahn:in. Cellestä on kuitenkin vielä parisenkymmentä kilometriä Gedenkstätte Bergen-Belseniin. Ongelma oli, että juna saapui ajallaan rautatieasemalle, mutta bussi lähtisi Schlossplatzilta tunnin sisällä. Teimme nopeat kartanluvut asemalla ja käänsimme sitten nokat kohti Cellen keskustaa. Parin kilometrin matkalla näille ihan kivan pikkukaupungin, jonka keskellä saarella on keskiaikainen linnarakennus. Tietenkin aika meni photoja ottaessa. Lopulta löysimme Schlossplatzille. Seuraava ongelma oli, että kyseinen bussipysäkki oli remontissa, eikun siis paikallisilta kysymään apuja; ekaksi vanhahko herrasmies ei tiennyt mitään uudesta pysäkistä. Toinen paikallinen taas innostui neuvomaan, mutta puhe meni ohi käsiliikkeitä seuratessa. Sinne siis.
Ehdimme löytää oikean pysäkin ajallaan ja onnistuimme ottamaan oikean bussinkin, joka on Linie 1-15 kohti Bergenin kylää. Sinänsä huvittavaa, että kyytiin hyppäsi suuri joukko koululaisia, joten myös me tarjottiin omia Hildesheimin yliopiston opiskelijakortteja, vaikka tiedettiin että niiden ei pitäisi käydä. Pääsimme kuitenkin bussiin maksamatta.
Bussi Bergenin kylään Celler strassen pysäkille saapui noin 40 minuutin maaseutuajelun jälkeen klo 12:38. Bergenissä meidän tulisi vaihtaa seuraavaan bussiin (Linie 0-11) kolmen minuutin vaihtoajalla, ja pysäkki on Langestrassella. Ennakkoon olimme kuvitelleet, että pysäkit todennäköisesti ovat lähellä toisiaan, koska Bergen-Belsenin virallisilla sivuilla kehoitetaan ottamaan nämä yhteydet. Ja vielä mitä! Kolmen minuutin vaihtoaika ei riittänyt edes kysymään paikallisilta missä kyseinen pysäkki saattaisi olla. Myöhästyimme siis bussista. Bergen-Belseniin ei mene busseja joka tunti, hyvä että puolenkymmentä kertaa päivässä. Niinpä järkeilimme aikamme, laskeskelimme jäljellä olevaa aikaa, ja päätimme ottaa taksin
Bergen-Belsenin muistoalue pitää maan sisällä karvaita muistoja. vuosien 1939-45 aikana leiri toimi venäläisten sotavankien vankileirinä ja siellä kuoli melkein 20 000 vankia. Vuosien 1943-45 välillä alueella toimi myös natsien keskitysleiri, jonka ansiosta paikka pitää sisällään yli 50 000 murhattua kohtalo. Leirin koosta kertoo myös, että vapautuspäivänä 15.4.1945 Britit vapauttivat vielä 55 000 leiriläistä.
Nykyään Bergen-Belsenin muistoalue pitää sisällään museokeskuksen, jossa on koko leirin historian kattava kuva- dokumentti- ja filmiaineisto. Alueella on myös koulutuskeskus, kappeli ja useita muistomerkkejä: obeliski, juutalaisten pystyttämät puuristi ja muistomerkki, joukkohautoja sekä venäläisten vankien hautausmaa. Ainoa huono kohta alueella on, että yhtään ainoata alkuperäistä rakennusta ei ole säilynyt. Mielenkiintoisin muistomerkki lienee on Anne Frankin hautakivi, jonne turistit olivat jättäneet kirjoituksia, nukkeja, kolikoita…
B-B:ssä oli rauhallinen ilmapiiri, oli miellyttävä kavellä niittyisellä alueella, jossa ei juurikaan ollut muita turisteja. Katsottavaa riitti tarpeeksi neljäksi tunniksi (toki museoon itsessään olisi saanut koko päivän menemään), ja eväiden syömisen jälkeen olimme valmiita ottamaan viimeisen bussin kohti Bergenin kylää, joka lähti viiden aikoihin. Bergenissä vaihdot onnistuivat tällä kertaa helpommin: bussi jätti meidän pysäkille, josta toinen bussi otti kyytiinsä ja vei suoraan Celleen. Jälleen onnistuimme matkustamaan yliopiston opiskelijakortilla maksutta. Junamatka takaisin Hildesheimiin meni hyvin, mitä nyt pysähdyimme Lehrtessä välillä snackille ja saimme taas juosta junaan.
Tälläistä muisteli Niiles
Bergen-Belsen sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Hannoverista. ”Meiltä” sinne on siis noin 60 kilometriä. Ainoa ongelma BB:hen matkustamisessa on, että kohde sijaitsee keskellä metsää, huonojen yhteyksien päässä – tämän takia meidänkin piti valmistella käyntiin pitkään, ettei oltaisi jouduttu jäämään leirille. Valmisteluja kestikin oikeastaan kaksi viikkoa, kyselimme ihmisiltä ketkä olisivat kiinnostuneita tulemaan kimppaan ja vuokraamaan auton, joka on kaikista helpoin tapa mennä Bergen-Belseniin. Saimme kasaan viisihenkisen porukan, joka kuitenkin loppujen lopuksi aikataulusyistä karsiutui niin, että vain minä ja Juho koskaan päästiin leirille asti. Osasyyksi on sanottava kallis autonvuokra, joka olisi ollut halvimmillaan ”vain” 100 euroa päivältä bensat mukaan laskettuna.
Me lähdimme reissuun keskiviikkona. Keskiviikko oli Juholla joka viikko vapaata, ja minullakin ensimmäiset harkat olivat vasta kuudelta illalla – tämä otettiinkin kotiintulon tavoitteeksi.
Matka Bergen-Belseniin meni näin (huomioi kuinka vaikeat yhteydet ovat!): juna Hildarista kohti Hannoveria lähti klo 9:45. Hannoverissa vaihdoimme Celleen menevään junaan, joka lähti 10:40. Perillä Cellessä olimme klo 11:05. Tähän asti kaikki taitaa olla myös lukijoille täysin selvää, kiitos Deutsche Bahn:in. Cellestä on kuitenkin vielä parisenkymmentä kilometriä Gedenkstätte Bergen-Belseniin. Ongelma oli, että juna saapui ajallaan rautatieasemalle, mutta bussi lähtisi Schlossplatzilta tunnin sisällä. Teimme nopeat kartanluvut asemalla ja käänsimme sitten nokat kohti Cellen keskustaa. Parin kilometrin matkalla näille ihan kivan pikkukaupungin, jonka keskellä saarella on keskiaikainen linnarakennus. Tietenkin aika meni photoja ottaessa. Lopulta löysimme Schlossplatzille. Seuraava ongelma oli, että kyseinen bussipysäkki oli remontissa, eikun siis paikallisilta kysymään apuja; ekaksi vanhahko herrasmies ei tiennyt mitään uudesta pysäkistä. Toinen paikallinen taas innostui neuvomaan, mutta puhe meni ohi käsiliikkeitä seuratessa. Sinne siis.
Ehdimme löytää oikean pysäkin ajallaan ja onnistuimme ottamaan oikean bussinkin, joka on Linie 1-15 kohti Bergenin kylää. Sinänsä huvittavaa, että kyytiin hyppäsi suuri joukko koululaisia, joten myös me tarjottiin omia Hildesheimin yliopiston opiskelijakortteja, vaikka tiedettiin että niiden ei pitäisi käydä. Pääsimme kuitenkin bussiin maksamatta.
Bussi Bergenin kylään Celler strassen pysäkille saapui noin 40 minuutin maaseutuajelun jälkeen klo 12:38. Bergenissä meidän tulisi vaihtaa seuraavaan bussiin (Linie 0-11) kolmen minuutin vaihtoajalla, ja pysäkki on Langestrassella. Ennakkoon olimme kuvitelleet, että pysäkit todennäköisesti ovat lähellä toisiaan, koska Bergen-Belsenin virallisilla sivuilla kehoitetaan ottamaan nämä yhteydet. Ja vielä mitä! Kolmen minuutin vaihtoaika ei riittänyt edes kysymään paikallisilta missä kyseinen pysäkki saattaisi olla. Myöhästyimme siis bussista. Bergen-Belseniin ei mene busseja joka tunti, hyvä että puolenkymmentä kertaa päivässä. Niinpä järkeilimme aikamme, laskeskelimme jäljellä olevaa aikaa, ja päätimme ottaa taksin
Bergen-Belsenin muistoalue pitää maan sisällä karvaita muistoja. vuosien 1939-45 aikana leiri toimi venäläisten sotavankien vankileirinä ja siellä kuoli melkein 20 000 vankia. Vuosien 1943-45 välillä alueella toimi myös natsien keskitysleiri, jonka ansiosta paikka pitää sisällään yli 50 000 murhattua kohtalo. Leirin koosta kertoo myös, että vapautuspäivänä 15.4.1945 Britit vapauttivat vielä 55 000 leiriläistä.
Nykyään Bergen-Belsenin muistoalue pitää sisällään museokeskuksen, jossa on koko leirin historian kattava kuva- dokumentti- ja filmiaineisto. Alueella on myös koulutuskeskus, kappeli ja useita muistomerkkejä: obeliski, juutalaisten pystyttämät puuristi ja muistomerkki, joukkohautoja sekä venäläisten vankien hautausmaa. Ainoa huono kohta alueella on, että yhtään ainoata alkuperäistä rakennusta ei ole säilynyt. Mielenkiintoisin muistomerkki lienee on Anne Frankin hautakivi, jonne turistit olivat jättäneet kirjoituksia, nukkeja, kolikoita…
B-B:ssä oli rauhallinen ilmapiiri, oli miellyttävä kavellä niittyisellä alueella, jossa ei juurikaan ollut muita turisteja. Katsottavaa riitti tarpeeksi neljäksi tunniksi (toki museoon itsessään olisi saanut koko päivän menemään), ja eväiden syömisen jälkeen olimme valmiita ottamaan viimeisen bussin kohti Bergenin kylää, joka lähti viiden aikoihin. Bergenissä vaihdot onnistuivat tällä kertaa helpommin: bussi jätti meidän pysäkille, josta toinen bussi otti kyytiinsä ja vei suoraan Celleen. Jälleen onnistuimme matkustamaan yliopiston opiskelijakortilla maksutta. Junamatka takaisin Hildesheimiin meni hyvin, mitä nyt pysähdyimme Lehrtessä välillä snackille ja saimme taas juosta junaan.
Tälläistä muisteli Niiles
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Hamburg, 27-29.6.2008
Reissua ollaan tehty koko vaihdon ajan aktiivisesti ja vaikka sun minne, mutta ennen tätä reissua emme olleet päässeet vierailemaan "oikeaan" saksalaiseen perheeseen, mutta sekin korjautui tällä reissulla. Tutustuimme nimittäin koulukurssilla Sophia-nimiseen tyttöön, joka sitten pyysi meidät vieraakseen perheeseensä. Sophian perhe asuu Hampurista noin ½h junamatkan päässä, Buchholz-nimisessä kylässä, ja täällä majoituimme tämän viikonlopun ja tutustuimme Hampuriin sieltä käsin.
Kohti Hampuria lähdettiin Sophian Volvon kyydissä perjantaina suoraan koulukurssilta. Energiataso oli hieman alhainen, kun olimme olleet illalla bilettämässä yliopistobileissä ja nukuttua oli tullut yhteensä 3h. Reissuun oli kuitenkin sen verran mukana lähteä, että hereillä pysyttiin helposti. Reissulle oli asetettu yhdeksi tavoitteeksi se, että puhuisimme pelkästään saksaa, joten parin tunnin ajomatka autobaanaa pitkin meni mukavasti saksaa rupatellessa. Sellaisia havaintoja tein, että taitaa vähän täälläkin bensan hinta rajoittaa pahimpia kaahaushaluja; edellisellä reissulla Saksassa 2001 autobaanalta löytyi paljon enemmän noin 200km/h ajavia mersuja ja bemareita. Reissun kuluessa meille selvisi myös, mitä tarkoittaa saksalainen järjestelmällisyys ja täsmällisyys; Sophia kertoi matkan aikana, mitä oli suunnitellut meille viikonlopun varalle. Tässä ohjelmassa ei epätietoisuudelle ollut tilaa; ei sillä, mukava vaan kun ei tarvinnut itse liikaa miettiä että mitähän sitä huvittaisi tehdä. Neiti ehti myös soittaa 2 kertaa kotia ja ilmoittaa missä asti oltiin tulossa ja mitenkä pitkään kestää kun olemme perillä :)
Perille saavuttuamme meitä oli vastassa Sophian lääkärivanhemmat. Vastaanotto oli mukava ja vanhemmat osoittautuivat hyvin rennoiksi ja vieraanvaraisiksi. Tutustumisen aloitimme ruokailulla, kahvilla ja rupattelulla. Kahvittelun jälkeen lähdimme Sophian kanssa tutustumaan Hampuriin. Aluksi ajoimme autolla lähimmälle juna-asemalle, josta matkustimme sitten junalla Hampurin keskustaan. Hampurissa tutustuimme satama-alueeseen, kaupungin ostoskeskustaan ja kävimme kaupungin talolla. Kaupungissa pyörimisen jälkeen meidät tuli hakemaan autolla Sophian poikaystävä Kais ja ajoimme takaisin Sophian vanhempien luokse. Matkalla näki mukavasti myös maisemia, joita ei junan ikkunasta pystynyt näkemään. Illalla kävimme vielä tutustumassa Sophian ja Kaistin ystäviin paikallisessa baarissa. Vähän jäi semmoinen olo että ehkä hieman liian hieno paikka sen kokoiseen kylään; drinkitkin maksoivat 7,5e, joten Niileksen kanssa päädyimme 2,5e kaljaan aika helposti :) Sieltä sitten yksien jälkeen nukkumaan ja latautumaan seuraavaan päivään.
Lauantaina meille oli suunniteltu ohjelmaksi mm. jokiristeily sekä tutustuminen St Michaelin (merimies) kirkkoon, ja sehän meille sopi oikein mukavasti. Pääsimmekin kätevästi Kaistin kyydillä keskustaan ja saimme samalla esittelyn mm. Hampurin satama-alueesta sekä Kaistin omasta asuinalueesta, joka oli aikaisemmin kuulunut ruotsin vallan alle ja liitetty sitten Hampurin alaisuuteen ruotsalaisten lähdettyä.
Aluksi kävimme ostamassa liput risteilylle. Lähtöä joutui kuitenkin hetken odottamaan, joten pyörimme sitten vähän läheisissä turistikojuissa. Niiles löysikin sieltä Hampuri-Nallen matkamuistoksi ja ostimme myös minikokoisen Suomen-lipun Sophian perheelle muistoksi meidän käynnistä. Itse risteily oli oikein mukava ja laiva ajatti meitä ympäri Hampuria pitkin jokea. Noin tunnissa nähtiin muun muassa euroopan suurin telakka. Paljon muutakin selostusta kapteeni selitti saksaksi, mutta johtuen kaiuttimien huonosta tasosta, sekin vähä mitä normaalisti ymmärtää meni yli hilseen. Sophia onneksi selitti aina kaikki oleelliset asiat meille toiseen kertaan, joten saimme risteilystä sitten loppujen lopuksi paljon irti.
Risteilyn jälkeen menimme käymään Reeperbahnin lähellä olevassa St.Michaelis-kirkossa, jonka tornista näki mukavasti koko Hampurin. Aluksi näytti siltä että jää Hampuri tornista käsin katsomatta, koska sinne päästyämme satoi vettä ja tuuli erittäin rajusti, mutta hetken vartomisen jälkeen sade onneksi loppui ja maisemat tornista tuli katseltua.
St.Michaelista menimmekin syömään kaupungille ja pienen ostoskierroksen jälkeen läksimme lepäilemään majapaikalle iltaa varten. Huvittavaa oli, kun pääsimme perille Sophian kotiin, hän kysyi haluammeko nukkua päiväunet. Myöntävän vastauksen jälkeen hän ehdotti, että käykö jos nähdään portaiden alapäässä 2h päästä; hieman olisi tämä täsmällisyys naurattanut :) Päiväunien jälkeen lähdimme pirteinä kohti Reeperbahnia, jossa oli tarkoitus juhlistaa Sophian ja Kaistin Timo- nimisen kaverin syntymäpäiviä. Hyvin railakkaat bileethän siitä muodostuikin ja vaikka Reeperbahnalla on hyvinkin kyseenalainen maine, löytyi sieltä myös erittäin mukavia yökerhoja, joissa pääosassa oli normaali bilettäminen eivätkä maksulliset naiset. Hauskan illan jälkeen saavuimme takaisin Sophian kämpille noin puoli 6.
Sunnuntai meni enemmän tai vähemmän nukkuessa ja illaksi ajoimme sitten katsomaan Saksan ja Espanjan välistä jalkapallon Euroopan mestaruusturnauksen finaaliottelua. Koulun ruokalassa oli erittäin hyvä ja myös kansainvälinen tunnelma; erasmusystävämme Espanjasta olivat kannustivat näyttävästi omaa suosikkiaan ja riemulla ei ollut rajaa kun Espanja onnistui lopulta voittamaan Saksan finaalissa. Mielestäni epäselvää voittajasta ei jäänyt, Espanja oli turnauksen paras joukkue. Harmi vaan, jäi sitten Saksassa mestaruusjuhlat juhlimatta mutta muuten kyllä pääsimme nauttimaan kisatunnelmasta erittäin pitkään :) Mahtava ajoitus tulla Saksaan vaihtoon!
-tällaista blogipäivittelyä Juholta tällä kertaa :)
Kohti Hampuria lähdettiin Sophian Volvon kyydissä perjantaina suoraan koulukurssilta. Energiataso oli hieman alhainen, kun olimme olleet illalla bilettämässä yliopistobileissä ja nukuttua oli tullut yhteensä 3h. Reissuun oli kuitenkin sen verran mukana lähteä, että hereillä pysyttiin helposti. Reissulle oli asetettu yhdeksi tavoitteeksi se, että puhuisimme pelkästään saksaa, joten parin tunnin ajomatka autobaanaa pitkin meni mukavasti saksaa rupatellessa. Sellaisia havaintoja tein, että taitaa vähän täälläkin bensan hinta rajoittaa pahimpia kaahaushaluja; edellisellä reissulla Saksassa 2001 autobaanalta löytyi paljon enemmän noin 200km/h ajavia mersuja ja bemareita. Reissun kuluessa meille selvisi myös, mitä tarkoittaa saksalainen järjestelmällisyys ja täsmällisyys; Sophia kertoi matkan aikana, mitä oli suunnitellut meille viikonlopun varalle. Tässä ohjelmassa ei epätietoisuudelle ollut tilaa; ei sillä, mukava vaan kun ei tarvinnut itse liikaa miettiä että mitähän sitä huvittaisi tehdä. Neiti ehti myös soittaa 2 kertaa kotia ja ilmoittaa missä asti oltiin tulossa ja mitenkä pitkään kestää kun olemme perillä :)
Perille saavuttuamme meitä oli vastassa Sophian lääkärivanhemmat. Vastaanotto oli mukava ja vanhemmat osoittautuivat hyvin rennoiksi ja vieraanvaraisiksi. Tutustumisen aloitimme ruokailulla, kahvilla ja rupattelulla. Kahvittelun jälkeen lähdimme Sophian kanssa tutustumaan Hampuriin. Aluksi ajoimme autolla lähimmälle juna-asemalle, josta matkustimme sitten junalla Hampurin keskustaan. Hampurissa tutustuimme satama-alueeseen, kaupungin ostoskeskustaan ja kävimme kaupungin talolla. Kaupungissa pyörimisen jälkeen meidät tuli hakemaan autolla Sophian poikaystävä Kais ja ajoimme takaisin Sophian vanhempien luokse. Matkalla näki mukavasti myös maisemia, joita ei junan ikkunasta pystynyt näkemään. Illalla kävimme vielä tutustumassa Sophian ja Kaistin ystäviin paikallisessa baarissa. Vähän jäi semmoinen olo että ehkä hieman liian hieno paikka sen kokoiseen kylään; drinkitkin maksoivat 7,5e, joten Niileksen kanssa päädyimme 2,5e kaljaan aika helposti :) Sieltä sitten yksien jälkeen nukkumaan ja latautumaan seuraavaan päivään.
Lauantaina meille oli suunniteltu ohjelmaksi mm. jokiristeily sekä tutustuminen St Michaelin (merimies) kirkkoon, ja sehän meille sopi oikein mukavasti. Pääsimmekin kätevästi Kaistin kyydillä keskustaan ja saimme samalla esittelyn mm. Hampurin satama-alueesta sekä Kaistin omasta asuinalueesta, joka oli aikaisemmin kuulunut ruotsin vallan alle ja liitetty sitten Hampurin alaisuuteen ruotsalaisten lähdettyä.
Aluksi kävimme ostamassa liput risteilylle. Lähtöä joutui kuitenkin hetken odottamaan, joten pyörimme sitten vähän läheisissä turistikojuissa. Niiles löysikin sieltä Hampuri-Nallen matkamuistoksi ja ostimme myös minikokoisen Suomen-lipun Sophian perheelle muistoksi meidän käynnistä. Itse risteily oli oikein mukava ja laiva ajatti meitä ympäri Hampuria pitkin jokea. Noin tunnissa nähtiin muun muassa euroopan suurin telakka. Paljon muutakin selostusta kapteeni selitti saksaksi, mutta johtuen kaiuttimien huonosta tasosta, sekin vähä mitä normaalisti ymmärtää meni yli hilseen. Sophia onneksi selitti aina kaikki oleelliset asiat meille toiseen kertaan, joten saimme risteilystä sitten loppujen lopuksi paljon irti.
Risteilyn jälkeen menimme käymään Reeperbahnin lähellä olevassa St.Michaelis-kirkossa, jonka tornista näki mukavasti koko Hampurin. Aluksi näytti siltä että jää Hampuri tornista käsin katsomatta, koska sinne päästyämme satoi vettä ja tuuli erittäin rajusti, mutta hetken vartomisen jälkeen sade onneksi loppui ja maisemat tornista tuli katseltua.
St.Michaelista menimmekin syömään kaupungille ja pienen ostoskierroksen jälkeen läksimme lepäilemään majapaikalle iltaa varten. Huvittavaa oli, kun pääsimme perille Sophian kotiin, hän kysyi haluammeko nukkua päiväunet. Myöntävän vastauksen jälkeen hän ehdotti, että käykö jos nähdään portaiden alapäässä 2h päästä; hieman olisi tämä täsmällisyys naurattanut :) Päiväunien jälkeen lähdimme pirteinä kohti Reeperbahnia, jossa oli tarkoitus juhlistaa Sophian ja Kaistin Timo- nimisen kaverin syntymäpäiviä. Hyvin railakkaat bileethän siitä muodostuikin ja vaikka Reeperbahnalla on hyvinkin kyseenalainen maine, löytyi sieltä myös erittäin mukavia yökerhoja, joissa pääosassa oli normaali bilettäminen eivätkä maksulliset naiset. Hauskan illan jälkeen saavuimme takaisin Sophian kämpille noin puoli 6.
Sunnuntai meni enemmän tai vähemmän nukkuessa ja illaksi ajoimme sitten katsomaan Saksan ja Espanjan välistä jalkapallon Euroopan mestaruusturnauksen finaaliottelua. Koulun ruokalassa oli erittäin hyvä ja myös kansainvälinen tunnelma; erasmusystävämme Espanjasta olivat kannustivat näyttävästi omaa suosikkiaan ja riemulla ei ollut rajaa kun Espanja onnistui lopulta voittamaan Saksan finaalissa. Mielestäni epäselvää voittajasta ei jäänyt, Espanja oli turnauksen paras joukkue. Harmi vaan, jäi sitten Saksassa mestaruusjuhlat juhlimatta mutta muuten kyllä pääsimme nauttimaan kisatunnelmasta erittäin pitkään :) Mahtava ajoitus tulla Saksaan vaihtoon!
-tällaista blogipäivittelyä Juholta tällä kertaa :)
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Leipzig 22-24.6 (Juhannus Saksassa)
Tuli sitten kaksi osainen kirjoitus tästä, aloitin jo aikaisemmin mutta kirjoitin nyt tämän vasta sitten loppuun, no haitanneeko tuo mitään :) Ajan löytäminen blogille on ollut yllättävänkin haastavaa lähiviikkoina, eikä taida helpottaa nytkään, kun seuraava viikko on koeviikko. Mutta vähän kerrallaan...
Nytkun vielä on tämäkin reissu mielessä niin pitääpä siitä vähän kirjoitella tänne muistiin :) Tänään(1.7 kun aloitin tämän kirjoittamisen) on ollut mahtava päivä täällä Hildesheimissa, reilut 4h tuli otettua aurinkoa ja uitua ja jutusteltua erasmusporukan kanssa, mahtavaa rentoutumista siis :)
No mutta nyt Leipzigistä. Leipzig on noin 500 000 asukkaan kaupunki entisen Itä-Saksan alueella. Menneisyys näkyy lähinnä arkkitehtuurissa ja siinä, että Leipzigissa ei ollut ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä läheskään niin paljon kuin esim Hildesheimissa. Täällä on suhteellisen paljon turkkilaisia(niinkuin koko Saksassa yleensäkin), joten siis döneriä on tarjolla, aina kun sitä haluaa syödä :)
Matkaan lähdettiin Leipzigiin Erasmus-on-tour-opiskelijajärjestön johdattamana perjantaina. Reissuun lähti minun ja Niileksen lisäksi 25 muuta opiskelijaa, 23 vaihtaria ja 2 saksalaista kokoaikaopiskelijaa, jotka järjestivät koko reissun. Iso osa porukasta oli espanjalaisia, joita on muutenkin hyvin paljon Hildesheimissa vaihtoa tekemässä. Heidät yleensä tunnistaa isosta ja meluisasta espanjankielisestä porukasta. Hyvin eläväistä ja hauskaa porukkaa kyllä :)
Perjantaina kävimme hostelliin majoittumisen jälkeen syömässä Niileksen, Jarkon ja Leandron kanssa, jonka jälkeen lähdimme ohjatulle iltakierrokselle Leipzigin keskustaan. Oppaaksi meille sitten tuli hyvin mielenkiintoisesti pukeutunut vanhempi mies, harmaa asustus, hattu ja muinainen kirves kävelykeppinä. Tällä lookilla tämä kyseinen herra sitten näytti aivan Taru sormusten herrasta - Gandalf velholta. Kesken kierroksen sen kävikin ilmoittamassa pienessä humalassa ollut paikallinen noin 17-vuotias poika; tästä eikä joulupukiksi kutsumisesta ei meidän oppaamme liiemmin innostunut. Itse kierros oli kyllä vähän liian yksityiskohtainen ja saksa hankalasti ymmärrettävää; kierroksesta ei kyllä sitten rehellisesti jäänyt mitään ihmeempää käteen. Kierroksen jälkeen menimme sitten Leandron, Niileksen ja Jarkon kanssa katsomaan Turkki-Kroatia pelin lopun pubiin, josta saimme sitten vinkit, mihin kannattaisi seuraavaksi jatkaa. Menimmekin baarimikon ohjeiden mukaan käymään paikassa "jonka piti soittaa 80-90 luvun rockia". No kasaria siellä soitettiin mutta hyvin kaukana rokista. Mukavan oloinen paikka kuitenkin ja siellä olimme sitten sen illan ja Mäkin kautta hostellille takaisin, ensimmäinen kerta muuten koko reissulla mac donaldsissa, 3kk meni ilman :)
Lauantaina lähdimme aamupalan jälkeen katsomaan historiallista muistomerkkiä, joka näytti aivan joltain muinaisegyptiläiseltä rakennelmalta. Siellä oli kanssa ohjattu historiallinen kierros, joka ei ollut mitenkään erityisen kiinnostava sekään. Teimmekin Niileksen kanssa sitten sellaisen taktisen ratkaisun että katsoimme museon läpi omin nokkinemme ja menimme käymään näköalatasanteella. Sieltä näkyikin mukavasti koko Leipzig.
Tämän jälkeen menimme takaisin keskustaan, jossa vähän ostoskierrosta omin nokkinemme. Iltapäivällä sitten lähdin käymään EoT-oppaiden mukana rannalla, jossa pääsi uimaan ja vähän makoilemaan rannalla auringonpaisteessa. Jarkko ja Niiles kävivät tällä aikaa muualla kaupunkia katselemassa. Illalla menimme sitten käymään olutfestareilla. Hyvin mielenkiintoinen tapahtuma nimeltään bierbörse. Tapahtuma-alueella oli oluita ja ruokia ympäri maailman näytillä. Todella hyviä oluita sieltä tulikin vastaan ja yllättäen Suomestakin löytyi edustus; eräästä kojusta löytyi Lapinkulta export-olut, jonka Niiles sitten osti ja joi fiilistellen Suomea :)
Olutfestarit sulkivat ovensa puolilta öin, jonka jälkeen ratikalla pienen odottelun jälkeen keskustaan ja yhden katukuppilan kautta bilettämään diskoon.
Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä Stasi museo. Edellisten saksankielisten kierrosten jälkeen aluksi oli sellainen olo että voisihan museon katsella ihan itsekseen, ettei tarvitse keskittyä pelkästään kielen ymmärtämiseen. Opastettu kierros olikin sitten todella positiivinen yllätys; opas teki kielen helpoksi, puhui selvästi ja painotti kierroksensa tärkeisiin ja kiinnostaviin asioihin tarttumatta liikaa epäolennaisiin pikkuseikkoihin. Tämä kierros olikin erittäin kiinnostava ja sitä kautta opittiin uusia asioita entisen Itä-Saksan poliisin toimista. Mielenkiintoisia ja toisaalta uskomattomia asioita oli muun muassa se, että kaikki Itä-Saksaan tulevat /Itä-Saksasta lähtevät kirjeet auottiin ja esimerkiksi rahaa varastettiin siinä samalla kirjeiden tarkastamisen yhteydessä.
Stasi-museossa vierailun jälkeen söimme vielä jätskit helteisessä Leipzigissa ja tämän jälkeen yhtä kokemusta rikkaampana takaisin Hildesheimiin.
-Juho
Nytkun vielä on tämäkin reissu mielessä niin pitääpä siitä vähän kirjoitella tänne muistiin :) Tänään(1.7 kun aloitin tämän kirjoittamisen) on ollut mahtava päivä täällä Hildesheimissa, reilut 4h tuli otettua aurinkoa ja uitua ja jutusteltua erasmusporukan kanssa, mahtavaa rentoutumista siis :)
No mutta nyt Leipzigistä. Leipzig on noin 500 000 asukkaan kaupunki entisen Itä-Saksan alueella. Menneisyys näkyy lähinnä arkkitehtuurissa ja siinä, että Leipzigissa ei ollut ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä läheskään niin paljon kuin esim Hildesheimissa. Täällä on suhteellisen paljon turkkilaisia(niinkuin koko Saksassa yleensäkin), joten siis döneriä on tarjolla, aina kun sitä haluaa syödä :)
Matkaan lähdettiin Leipzigiin Erasmus-on-tour-opiskelijajärjestön johdattamana perjantaina. Reissuun lähti minun ja Niileksen lisäksi 25 muuta opiskelijaa, 23 vaihtaria ja 2 saksalaista kokoaikaopiskelijaa, jotka järjestivät koko reissun. Iso osa porukasta oli espanjalaisia, joita on muutenkin hyvin paljon Hildesheimissa vaihtoa tekemässä. Heidät yleensä tunnistaa isosta ja meluisasta espanjankielisestä porukasta. Hyvin eläväistä ja hauskaa porukkaa kyllä :)
Perjantaina kävimme hostelliin majoittumisen jälkeen syömässä Niileksen, Jarkon ja Leandron kanssa, jonka jälkeen lähdimme ohjatulle iltakierrokselle Leipzigin keskustaan. Oppaaksi meille sitten tuli hyvin mielenkiintoisesti pukeutunut vanhempi mies, harmaa asustus, hattu ja muinainen kirves kävelykeppinä. Tällä lookilla tämä kyseinen herra sitten näytti aivan Taru sormusten herrasta - Gandalf velholta. Kesken kierroksen sen kävikin ilmoittamassa pienessä humalassa ollut paikallinen noin 17-vuotias poika; tästä eikä joulupukiksi kutsumisesta ei meidän oppaamme liiemmin innostunut. Itse kierros oli kyllä vähän liian yksityiskohtainen ja saksa hankalasti ymmärrettävää; kierroksesta ei kyllä sitten rehellisesti jäänyt mitään ihmeempää käteen. Kierroksen jälkeen menimme sitten Leandron, Niileksen ja Jarkon kanssa katsomaan Turkki-Kroatia pelin lopun pubiin, josta saimme sitten vinkit, mihin kannattaisi seuraavaksi jatkaa. Menimmekin baarimikon ohjeiden mukaan käymään paikassa "jonka piti soittaa 80-90 luvun rockia". No kasaria siellä soitettiin mutta hyvin kaukana rokista. Mukavan oloinen paikka kuitenkin ja siellä olimme sitten sen illan ja Mäkin kautta hostellille takaisin, ensimmäinen kerta muuten koko reissulla mac donaldsissa, 3kk meni ilman :)
Lauantaina lähdimme aamupalan jälkeen katsomaan historiallista muistomerkkiä, joka näytti aivan joltain muinaisegyptiläiseltä rakennelmalta. Siellä oli kanssa ohjattu historiallinen kierros, joka ei ollut mitenkään erityisen kiinnostava sekään. Teimmekin Niileksen kanssa sitten sellaisen taktisen ratkaisun että katsoimme museon läpi omin nokkinemme ja menimme käymään näköalatasanteella. Sieltä näkyikin mukavasti koko Leipzig.
Tämän jälkeen menimme takaisin keskustaan, jossa vähän ostoskierrosta omin nokkinemme. Iltapäivällä sitten lähdin käymään EoT-oppaiden mukana rannalla, jossa pääsi uimaan ja vähän makoilemaan rannalla auringonpaisteessa. Jarkko ja Niiles kävivät tällä aikaa muualla kaupunkia katselemassa. Illalla menimme sitten käymään olutfestareilla. Hyvin mielenkiintoinen tapahtuma nimeltään bierbörse. Tapahtuma-alueella oli oluita ja ruokia ympäri maailman näytillä. Todella hyviä oluita sieltä tulikin vastaan ja yllättäen Suomestakin löytyi edustus; eräästä kojusta löytyi Lapinkulta export-olut, jonka Niiles sitten osti ja joi fiilistellen Suomea :)
Olutfestarit sulkivat ovensa puolilta öin, jonka jälkeen ratikalla pienen odottelun jälkeen keskustaan ja yhden katukuppilan kautta bilettämään diskoon.
Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä Stasi museo. Edellisten saksankielisten kierrosten jälkeen aluksi oli sellainen olo että voisihan museon katsella ihan itsekseen, ettei tarvitse keskittyä pelkästään kielen ymmärtämiseen. Opastettu kierros olikin sitten todella positiivinen yllätys; opas teki kielen helpoksi, puhui selvästi ja painotti kierroksensa tärkeisiin ja kiinnostaviin asioihin tarttumatta liikaa epäolennaisiin pikkuseikkoihin. Tämä kierros olikin erittäin kiinnostava ja sitä kautta opittiin uusia asioita entisen Itä-Saksan poliisin toimista. Mielenkiintoisia ja toisaalta uskomattomia asioita oli muun muassa se, että kaikki Itä-Saksaan tulevat /Itä-Saksasta lähtevät kirjeet auottiin ja esimerkiksi rahaa varastettiin siinä samalla kirjeiden tarkastamisen yhteydessä.
Stasi-museossa vierailun jälkeen söimme vielä jätskit helteisessä Leipzigissa ja tämän jälkeen yhtä kokemusta rikkaampana takaisin Hildesheimiin.
-Juho
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
10-15.6 vieraita Joensuusta: Jussi
Näyttää muodostuvan enemmän kuin tavaksi että kuulumiset ja tapahtumat täältä tulevat blogiin suurinpiirtein reippaan viikon jäljessä; sen verran kovasti ollaan Niileksen kanssa koko ajan menossa ja ihan koulujuttujakin on joutunut tekemään viime viikolla ahkerasti. No mutta, nyt juhannuksen vietosta kotiuduttuani(oltiin Leipzigissä, siitä seuraavassa tekstissä), ajattelin kirjoitella tarinaa Jussin Hildesheim-vierailusta ja Berliinin reissusta. Kiitos Jussi vielä käynnistä, mahtavaa oli vähän heittää läppää ja piruilla suomeksi muidenkin kun pelkästään Niileksen kanssa :D
Tiistaina 10.6 Jussi saapui Hampuriin iltapäivällä. Juna-aikataulut oli katsottu valmiiksi mutta jossain päässä oli vähän informaatiokatkosta. Tästä johtuen olimme menossa käymään rauhassa kaupassa kun selvisikin että Jussi on jo tulossa junassa. Äkkiä katsaus aikatauluihin ja toteamus että juna Hannoveriin lähtee noin 3km päästä 9 minutin kuluttua. No tämä aiheutti pikataipaleen juna-asemalle; minä rullaluistimilla ja Niiles pyörällä. Aikataulu meni niin tiukalle että ei ole junien kanssa vielä mennytkään; minun ottaessa rullaluistimet pois jalasta, Niiles juoksi jo lähtevän junan ovelle, avasi oven ja hyppäsimme sitten hieman jo liikkuvaan junaan sisälle. Konduktööri oli hyvin innostunut tästä ratkaisusta ja antoikin aikamoisen ripityksen meille saksaksi. Totesin sitten vaan siihen että entschuldigung ja jatkoimme istumaan. No eipä siinä sitten, Jussia ehdittiin vastaan hyvin asemalle. Hannoverissa sitten ruokailut ja Hildesheimia kohti; yllätys sinänsä että jouduttiin vähän ottamaan juoksuaskelia myös tähän junaan :)
Illalla kävimme vielä näyttämässä Jussille Hildesheimin yöelämää, tarkemmin Kufa-nimisen baarin ja ainakin allekirjoittaneella oli hyvin hauskaa.
Keskiviikkona pyörähdimme Jussin kanssa Hildesheimissa kaupungilla ja luonnollisesti kun joku lähtee lomalle etelään, mukanaan neljät shortsit ja kahdet släpärit, aurinko ei paistanut ja viileäkin oli. Harmi sinänsä, mutta eihän tuollaisella varustautumisella lomaan voi aurinkoa odottaakaan.. Illalla kävimme katsastamassa paikallisen Rock-clubin, hieman tyhjä mutta musiikki oli mielestäni hyvää; ei täällä kuitenkaan liikaa tuota metallia kuule baareissa.
Torstaina meillä oli tarkoitus lähteä katsomaan Saksan peli Hannoveriin, mutta koska keli oli huono, päätimme katsastaa sen koulun ruokalassa. Valitettavasti Kroatia vei tähän pelin, ja tästä johtuen mekin päätimme lähteä latautumaan seuraavan päivän Berliinin reissuun.
Perjantaiaamuna kävimme vielä Niileksen kanssa koululla, ja tämän jälkeen lähdimme matkalle kohti Berliiniä, josta Jussi tunsi myös Erasmusta tekevän Anni-nimisen tytön. Hän oli luvannut esitellä meille vähän kaupungia ja sen yöelämää ja ihmisiä, ja tälle toiselle Berliinin reissulle olikin vähän erilaiset tavoitteet kun ensimmäisellä; päästä mukaan Berliinin tunnelmaan ja olla rennosti ja pitää hauskaa. Junamatka oli ainakin hyvin levoton; juttu lensi ja hauskaa oli. Perille päästyämme majoituimme hostelliin, joka oli todella kätevästi yhden Berliinin sivurautatieaseman vieressä(taitaa olla suurempi asema kuin yksikään Suomessa; näin suuressa maailmassa). Tämän jälkeen menimme tapaamaan Annia baariin, jossa oli hyvin mielenkiintoinen liikeidea. Sisälle mentyään asiakas saa ostaa eurolla viinilasin, jota sitten saa oman tunnon mukaisesta täyttää lukemattomilla erilaisilla viineillä; löytyi punaista, valkoista, rosea sekä kuohuviiniä ja näitä useita eri laatuja. Pois lähtiessä sitten jokainen asiakas maksoi oman tunnon mukaisesti; itsehän sitten söin hyvää ruokaa ja hyviä kakkuja sekä luonnollisesti join yhden(useamman) lasillisen viiniä hintaan 5 euroa. Ei paha :D
Baarissa oli siis meidän porukan lisäksi Anni sekä hänen erasmuskavereita: suomalaisia, tanskalaisia sekä yksi norjalainen vaihtari. Mukavaa porukkaa; yhteinen kieli oli kuitenkin englanti, joten ei siinä välillä muistanut Saksassa olevankaan. Baarin jälkeen jatkot tanskalaisen tyypin kämpillä(3h+kk parkettilattiat, ei paha), josta sitten hostellille dönerin kautta nukkumaan humalaa poies.
Lauantaiaamuun heräsin sitten kaikista ennakkoodotuksista huolimatta hyvinkin pirteänä, ilmeisesti yöllä "nautittu" hyvinkin suolainen turkkilainen piimäjuoma oli tehnyt ihmeitä. Herätyksestä menimme ohjatulle pyöräkierrokselle katselemaan nähtävyydet. Koska muutkin olivat huomanneet ilmaisen kierroksen olemassa olon, pyörät olivat järjestäjiltä lopussa. Tämä ongelma kuitenkin ratkasi sillä, että vuokrasimme pyörät ja opas lupasi antaa meille kahdekselle halukkaalle kierroksen Berliinin nähtävyyksiin englanniksi. No sehän vaan passasi; kierros oli todella antoisa ja tyyppi erittäin innostunut asiastaan; itselleni hieman aiheutti hankaluuksia välillä todella nopea amerikan englanti, mutta yleensä senkään kanssa ei ongelmia ollut. Kierroksen jälkeen menimme syömään Annin kanssa thaimaalaiseen ravintolaan, josta sitten täysillä mahoilla vähän ostoskierrokselle. Täällä Jussi aiheutti itselleen harmaita hiuksia jättämällä juuri ostaneensa paidan kauppaan, joka kaiken lisäksi ehti mennä kiinni, ennenkuin Jussi huomasi mitä paidalle oli käynyt. No eikun vartija etsimään ja sujuvalla saksalla selittämään mitä on käynyt. Onneksi paita kuitenkin löytyi ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tämän episodin jälkeen kävimme katsomassa East-side-galleryn; eli siis pisimmän muurin pätkän mitä Berliinin muurista on vielä jäljellä. Tämän muurin ihmettelyn jälkeen sitten käymään vielä pubissa Annin ja hänen kavereidensa kanssa, josta hostellille latautumaan seuraavan päivän junamatkaa varten.
Sunnuntaina matkustimme Hampuriin, josta Jussin kone lähtisi maanantaiaamuna, joten Jussille oli varattu hostelli su-ma yölle. Kävimmekin sitten vielä porukalla ihmettelemässä hampuria. Saksalaiseksi kaupungiksi siellä olikin paljon vettä; johtuen luonnollisesti siitä, että Hamburg sijaitsee Pohjanmeren rannalla ja on yhteydessä myös Elbe jokeen. Mukava oli nähdä myös tällaista Saksaa vaihteeksi, vettähän täällä vähän tuntuu olevan ikävä. Hampurissa emme Niileksen kanssa juurikaan ehtineet pyöriä, mutta luonnollisesti sen verran aikaa, että Reeperbahn ja St.Pauli ehdittiin käydä katsomassa. Näitä nimiä tuskin tarvitsee niin älyttömästi selitellä :) Tällä kertaa kuitenkin osuimme näille alueille päivällä, jolloin ei vielä naisia ollut päivystämässä kadulla "työnhaussa". No tulipahan sielläkin käytyä, vaikka kyllä mielestäni kadulla on kovempi maine kun mitä on todellisuus; tämä luonnollisesti kyseinen katu vain päivällä nähtynä. Turhan paljon sieltä löytyi juoppoja ja narkkareita pitkin katua sekä muutenkin yleisilme oli likainen ja siellä myös haisi pahalle. Kävimme siellä kuitenkin syömässä ja sitten kävimme vielä katselemassa vähän Hampurin kaupungia, jonka jälkeen lähdimme Niileksen kanssa kohti Hildesheimia junalla mahtava reissu takana ja Jussi jäi odottelemaan paluulentoa Suomeen..
Sunnuntai-illan tarinointia Juholta
Tiistaina 10.6 Jussi saapui Hampuriin iltapäivällä. Juna-aikataulut oli katsottu valmiiksi mutta jossain päässä oli vähän informaatiokatkosta. Tästä johtuen olimme menossa käymään rauhassa kaupassa kun selvisikin että Jussi on jo tulossa junassa. Äkkiä katsaus aikatauluihin ja toteamus että juna Hannoveriin lähtee noin 3km päästä 9 minutin kuluttua. No tämä aiheutti pikataipaleen juna-asemalle; minä rullaluistimilla ja Niiles pyörällä. Aikataulu meni niin tiukalle että ei ole junien kanssa vielä mennytkään; minun ottaessa rullaluistimet pois jalasta, Niiles juoksi jo lähtevän junan ovelle, avasi oven ja hyppäsimme sitten hieman jo liikkuvaan junaan sisälle. Konduktööri oli hyvin innostunut tästä ratkaisusta ja antoikin aikamoisen ripityksen meille saksaksi. Totesin sitten vaan siihen että entschuldigung ja jatkoimme istumaan. No eipä siinä sitten, Jussia ehdittiin vastaan hyvin asemalle. Hannoverissa sitten ruokailut ja Hildesheimia kohti; yllätys sinänsä että jouduttiin vähän ottamaan juoksuaskelia myös tähän junaan :)
Illalla kävimme vielä näyttämässä Jussille Hildesheimin yöelämää, tarkemmin Kufa-nimisen baarin ja ainakin allekirjoittaneella oli hyvin hauskaa.
Keskiviikkona pyörähdimme Jussin kanssa Hildesheimissa kaupungilla ja luonnollisesti kun joku lähtee lomalle etelään, mukanaan neljät shortsit ja kahdet släpärit, aurinko ei paistanut ja viileäkin oli. Harmi sinänsä, mutta eihän tuollaisella varustautumisella lomaan voi aurinkoa odottaakaan.. Illalla kävimme katsastamassa paikallisen Rock-clubin, hieman tyhjä mutta musiikki oli mielestäni hyvää; ei täällä kuitenkaan liikaa tuota metallia kuule baareissa.
Torstaina meillä oli tarkoitus lähteä katsomaan Saksan peli Hannoveriin, mutta koska keli oli huono, päätimme katsastaa sen koulun ruokalassa. Valitettavasti Kroatia vei tähän pelin, ja tästä johtuen mekin päätimme lähteä latautumaan seuraavan päivän Berliinin reissuun.
Perjantaiaamuna kävimme vielä Niileksen kanssa koululla, ja tämän jälkeen lähdimme matkalle kohti Berliiniä, josta Jussi tunsi myös Erasmusta tekevän Anni-nimisen tytön. Hän oli luvannut esitellä meille vähän kaupungia ja sen yöelämää ja ihmisiä, ja tälle toiselle Berliinin reissulle olikin vähän erilaiset tavoitteet kun ensimmäisellä; päästä mukaan Berliinin tunnelmaan ja olla rennosti ja pitää hauskaa. Junamatka oli ainakin hyvin levoton; juttu lensi ja hauskaa oli. Perille päästyämme majoituimme hostelliin, joka oli todella kätevästi yhden Berliinin sivurautatieaseman vieressä(taitaa olla suurempi asema kuin yksikään Suomessa; näin suuressa maailmassa). Tämän jälkeen menimme tapaamaan Annia baariin, jossa oli hyvin mielenkiintoinen liikeidea. Sisälle mentyään asiakas saa ostaa eurolla viinilasin, jota sitten saa oman tunnon mukaisesta täyttää lukemattomilla erilaisilla viineillä; löytyi punaista, valkoista, rosea sekä kuohuviiniä ja näitä useita eri laatuja. Pois lähtiessä sitten jokainen asiakas maksoi oman tunnon mukaisesti; itsehän sitten söin hyvää ruokaa ja hyviä kakkuja sekä luonnollisesti join yhden(useamman) lasillisen viiniä hintaan 5 euroa. Ei paha :D
Baarissa oli siis meidän porukan lisäksi Anni sekä hänen erasmuskavereita: suomalaisia, tanskalaisia sekä yksi norjalainen vaihtari. Mukavaa porukkaa; yhteinen kieli oli kuitenkin englanti, joten ei siinä välillä muistanut Saksassa olevankaan. Baarin jälkeen jatkot tanskalaisen tyypin kämpillä(3h+kk parkettilattiat, ei paha), josta sitten hostellille dönerin kautta nukkumaan humalaa poies.
Lauantaiaamuun heräsin sitten kaikista ennakkoodotuksista huolimatta hyvinkin pirteänä, ilmeisesti yöllä "nautittu" hyvinkin suolainen turkkilainen piimäjuoma oli tehnyt ihmeitä. Herätyksestä menimme ohjatulle pyöräkierrokselle katselemaan nähtävyydet. Koska muutkin olivat huomanneet ilmaisen kierroksen olemassa olon, pyörät olivat järjestäjiltä lopussa. Tämä ongelma kuitenkin ratkasi sillä, että vuokrasimme pyörät ja opas lupasi antaa meille kahdekselle halukkaalle kierroksen Berliinin nähtävyyksiin englanniksi. No sehän vaan passasi; kierros oli todella antoisa ja tyyppi erittäin innostunut asiastaan; itselleni hieman aiheutti hankaluuksia välillä todella nopea amerikan englanti, mutta yleensä senkään kanssa ei ongelmia ollut. Kierroksen jälkeen menimme syömään Annin kanssa thaimaalaiseen ravintolaan, josta sitten täysillä mahoilla vähän ostoskierrokselle. Täällä Jussi aiheutti itselleen harmaita hiuksia jättämällä juuri ostaneensa paidan kauppaan, joka kaiken lisäksi ehti mennä kiinni, ennenkuin Jussi huomasi mitä paidalle oli käynyt. No eikun vartija etsimään ja sujuvalla saksalla selittämään mitä on käynyt. Onneksi paita kuitenkin löytyi ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tämän episodin jälkeen kävimme katsomassa East-side-galleryn; eli siis pisimmän muurin pätkän mitä Berliinin muurista on vielä jäljellä. Tämän muurin ihmettelyn jälkeen sitten käymään vielä pubissa Annin ja hänen kavereidensa kanssa, josta hostellille latautumaan seuraavan päivän junamatkaa varten.
Sunnuntaina matkustimme Hampuriin, josta Jussin kone lähtisi maanantaiaamuna, joten Jussille oli varattu hostelli su-ma yölle. Kävimmekin sitten vielä porukalla ihmettelemässä hampuria. Saksalaiseksi kaupungiksi siellä olikin paljon vettä; johtuen luonnollisesti siitä, että Hamburg sijaitsee Pohjanmeren rannalla ja on yhteydessä myös Elbe jokeen. Mukava oli nähdä myös tällaista Saksaa vaihteeksi, vettähän täällä vähän tuntuu olevan ikävä. Hampurissa emme Niileksen kanssa juurikaan ehtineet pyöriä, mutta luonnollisesti sen verran aikaa, että Reeperbahn ja St.Pauli ehdittiin käydä katsomassa. Näitä nimiä tuskin tarvitsee niin älyttömästi selitellä :) Tällä kertaa kuitenkin osuimme näille alueille päivällä, jolloin ei vielä naisia ollut päivystämässä kadulla "työnhaussa". No tulipahan sielläkin käytyä, vaikka kyllä mielestäni kadulla on kovempi maine kun mitä on todellisuus; tämä luonnollisesti kyseinen katu vain päivällä nähtynä. Turhan paljon sieltä löytyi juoppoja ja narkkareita pitkin katua sekä muutenkin yleisilme oli likainen ja siellä myös haisi pahalle. Kävimme siellä kuitenkin syömässä ja sitten kävimme vielä katselemassa vähän Hampurin kaupungia, jonka jälkeen lähdimme Niileksen kanssa kohti Hildesheimia junalla mahtava reissu takana ja Jussi jäi odottelemaan paluulentoa Suomeen..
Sunnuntai-illan tarinointia Juholta
torstai 12. kesäkuuta 2008
4-8.6.08 Perhe Laitinen käymässä
Kiirettä on täällä päässä pitänyt ja juoksemalla on nyt menty parit viimeiset päivät mutta nyt löysin pienen välin missä ehtii vähän blogiakin kirjoittelemaan, joten tässäpä vähän raporttia menneestä viikosta.
Keskiviikko alkoi sillä että menin noutamaan porukat Bremenin lentokentältä, jonne Ryanairin kone suomesta laskeutui noin klo 11. Kun näin vilahdukselta iskän, äitin ja Annan ja Hetan tuloaulassa, huomasin että onhan sitä jo ikäväkin näköjään ollut, mukava siis oli että he pääsivät käymään koko porukan voimilla. Matkatavaroita jouduttiin odottelemaan melkein tunnin verran mutta ne saatuamme ja pikaisimmat kuulumiset vaihdettuamme siirryimme Bremenin keskustaan ratikalla. Siellä huomasin jotenkin että aika paljon helpompi sitä on siirtyä esimerkiksi paikasta a-paikkaan b kävelykadulla yksin/kavereiden kanssa, tytöthän jumittuivat tietysti heti ensimmäiseen vaatekauppaan ja siitä seuraavaan ja siitä sitä seuraavaan. No sillä aikaa saimme vaihdettua iskän ja äitin kanssa kuulumiset, joten eipä se mitään haitannut.
Hildesheimiin lähdimme junalla kolmen jälkeen ja perille saavuttiin kuudelta. Sitten Anna lähti ystävänsä Lauran matkaan ja me lähdimme majoittamaan äitiä ja iskää Gasthauseen, joka osoittautuikin ihan mukavaksi tapaukseksi. Sen jälkeen kävellen mun kämpille ja Hemun kanssa jäimmekin sinne sitten.
Torstai vietettiin Hildesheimissa, tytöt shoppailemassa ja iskän kanssa kierrettiin autoliikkeitä. Sopivaa autoa ei kuitenkaan löytynyt, mutta oli aivan mahtava päivä ja auringossa kävellessä onnistuin sitten tyylikkäästi polttamaan olkapääni, perus turistimoka :D (vaikkakin asun tässä kaupungissa, tän vierailun aikana vähän tuntui olo turistilta, sen verran tuli pyörittyä kaupungilla ja kouluakaan ei liikaa ollut)
Illalla lähdimme sitten käymään vähän ulkona Annan ja Hemun kanssa. Aluksi käytiin yliopistolla katsomassa, että josko siellä olisi hyvät bileet mutta menimme sinne liian aikaisin, joten siirryimme vielä istuskelemaan Boomin terassille. Siitä sitten ammattikorkeakoulun bileisiin, jonne Hemukin pääsi ilman papereiden kyselyjä. Puitteet ovat kyllä siellä kunnossa mut tällä kertaa musiikki oli ihan luokatonta, Dj ei oikein tiennyt mitä soittaisi niin soitti sitten kaikkea sekaisin. No ei me sitten älyttömän pitkään siellä viihdytty, mutta hauskaahan sitä on siskojen kanssa liikenteessä joka tapauksessa :)
Perjantaina jouduin ihan koulullakin käymään seuraamassa vähän saksalaista opetusta peruskoulussa. Vähän väsyhän toi oli mutta muuten meni ihan mukavasti, mielenkiintoista se on vähän muutakin nähdä kun suomi-koulua. Koulupäivän jälkeen lähdimme Hannoveriin, jonne pääsin kaverin auton kyydissä, saksalainen autobaanakin tuli sitten kokeiltua, yllättävän nopeasti 320d bemari sen 150 ottaa lasiin. Muuten se nyt ei oikein suomalaisesta motarista eronnut ja maisematkin näkyy paremmin junan ikkunasta. Hannoverissa pyörittiin iskän kanssa autokaupoissa, joita löytyikin ihan eri tavalla kun Hildesheimista, mutta vieläkään ei sopivaa autoa löytynyt, etsiminen siis jatkukoon.
Perjantai-iltana oltiin sitten niin väsyneitä Hemun kanssa että ei tarvinnut lähteä minnekään kaupungille pyörimään.
Lauantaina kävimme syömässä grilliruokaa Lauran vanhempien luona, jossa Anna oli tämän vierailun ajan majaillut. Itse olin aina välillä enemmän ja vähemmän tulkkina perheen isälle, koska hänen englantinsa ei kovin ihmeellinen ollut ja meidän iskällehän joutui kuitenkin kaiken kääntämään, oli se sitten englantia tai saksaa. Peruskeskusteluja kun kuitenkin olivat niin ei se hankaluutta teettänyt; on täällä näköjään sitten jotain onneksi oppinut ton kielenkin suhteen :)
Vierailun jälkeen junalla Hannoveriin, jossa oli vaihto Bremeniin menevään junaan. Siihen en enää lähtenyt vaan näkemiin sanottiin Hannoverin asemalla. Mahtavaa että he pääsivät täällä käymään, mukavaa vaihtelua tänne ja kiva oli nähdä. Kiitoksia käynnistä ja Suomessa sitten nähdään seuraavan kerran :)
Lauantai-iltana menin sitten eräisiin synttäribileisiin, joita varten oli päivänsankari varannut kerhotilan. Siistit bileet ja erikoisuus näissä oli minun kannalta se että siellä ei ollut ketään muita vaihtareita ja Nipakin viiletti muualla, joten olin siis ihan "yksin" saksalaisten joukossa. Mahtavaa oli kyl ja saksankielikin luistaa helpommin kun ei tarvitse vaihtaa suomen, saksan tai englannin välillä jatkuvasti. Yllättävän paljon tunsin porukkaa bileistä, kertoo varmaan siitä että ei täällä ole ihan tullut vaan istuttua omassa huoneessa ja mökötettyä :)
Sunnuntaina sitten oli ihan perus sunnuntaipäivä, käynnistyminen oli yllättävän hankalaa. Nappasin kuitenkin kameran reppuun ja kävin rullaluistimilla heittämässä lenkin pitkin maalaismaisemaa ja pysähtelin vähän väliä ja leikin kameralla. Illalla käytiin katsomassa sitten Saksan jalkapallopeli. Aivan uskomaton fiilis täällä kyllä noiden jalkapallokisojen yhteydessä. Porukkaa oli liikkeessä aivan älyttömästi ja suurin osa tästä porukasta oli pakkautunut ison screenin eteen, jossa näytettiin tämä saksan ensimmäinen peli Em-turnauksessa. Tuli vähän sellainen olo että Suomessa ei saisi porukkaa yhtä paljon liikkeelle edes jääkiekon MM-finaalin aikana. Että näin Saksassa..
Tarinoi Juho
Keskiviikko alkoi sillä että menin noutamaan porukat Bremenin lentokentältä, jonne Ryanairin kone suomesta laskeutui noin klo 11. Kun näin vilahdukselta iskän, äitin ja Annan ja Hetan tuloaulassa, huomasin että onhan sitä jo ikäväkin näköjään ollut, mukava siis oli että he pääsivät käymään koko porukan voimilla. Matkatavaroita jouduttiin odottelemaan melkein tunnin verran mutta ne saatuamme ja pikaisimmat kuulumiset vaihdettuamme siirryimme Bremenin keskustaan ratikalla. Siellä huomasin jotenkin että aika paljon helpompi sitä on siirtyä esimerkiksi paikasta a-paikkaan b kävelykadulla yksin/kavereiden kanssa, tytöthän jumittuivat tietysti heti ensimmäiseen vaatekauppaan ja siitä seuraavaan ja siitä sitä seuraavaan. No sillä aikaa saimme vaihdettua iskän ja äitin kanssa kuulumiset, joten eipä se mitään haitannut.
Hildesheimiin lähdimme junalla kolmen jälkeen ja perille saavuttiin kuudelta. Sitten Anna lähti ystävänsä Lauran matkaan ja me lähdimme majoittamaan äitiä ja iskää Gasthauseen, joka osoittautuikin ihan mukavaksi tapaukseksi. Sen jälkeen kävellen mun kämpille ja Hemun kanssa jäimmekin sinne sitten.
Torstai vietettiin Hildesheimissa, tytöt shoppailemassa ja iskän kanssa kierrettiin autoliikkeitä. Sopivaa autoa ei kuitenkaan löytynyt, mutta oli aivan mahtava päivä ja auringossa kävellessä onnistuin sitten tyylikkäästi polttamaan olkapääni, perus turistimoka :D (vaikkakin asun tässä kaupungissa, tän vierailun aikana vähän tuntui olo turistilta, sen verran tuli pyörittyä kaupungilla ja kouluakaan ei liikaa ollut)
Illalla lähdimme sitten käymään vähän ulkona Annan ja Hemun kanssa. Aluksi käytiin yliopistolla katsomassa, että josko siellä olisi hyvät bileet mutta menimme sinne liian aikaisin, joten siirryimme vielä istuskelemaan Boomin terassille. Siitä sitten ammattikorkeakoulun bileisiin, jonne Hemukin pääsi ilman papereiden kyselyjä. Puitteet ovat kyllä siellä kunnossa mut tällä kertaa musiikki oli ihan luokatonta, Dj ei oikein tiennyt mitä soittaisi niin soitti sitten kaikkea sekaisin. No ei me sitten älyttömän pitkään siellä viihdytty, mutta hauskaahan sitä on siskojen kanssa liikenteessä joka tapauksessa :)
Perjantaina jouduin ihan koulullakin käymään seuraamassa vähän saksalaista opetusta peruskoulussa. Vähän väsyhän toi oli mutta muuten meni ihan mukavasti, mielenkiintoista se on vähän muutakin nähdä kun suomi-koulua. Koulupäivän jälkeen lähdimme Hannoveriin, jonne pääsin kaverin auton kyydissä, saksalainen autobaanakin tuli sitten kokeiltua, yllättävän nopeasti 320d bemari sen 150 ottaa lasiin. Muuten se nyt ei oikein suomalaisesta motarista eronnut ja maisematkin näkyy paremmin junan ikkunasta. Hannoverissa pyörittiin iskän kanssa autokaupoissa, joita löytyikin ihan eri tavalla kun Hildesheimista, mutta vieläkään ei sopivaa autoa löytynyt, etsiminen siis jatkukoon.
Perjantai-iltana oltiin sitten niin väsyneitä Hemun kanssa että ei tarvinnut lähteä minnekään kaupungille pyörimään.
Lauantaina kävimme syömässä grilliruokaa Lauran vanhempien luona, jossa Anna oli tämän vierailun ajan majaillut. Itse olin aina välillä enemmän ja vähemmän tulkkina perheen isälle, koska hänen englantinsa ei kovin ihmeellinen ollut ja meidän iskällehän joutui kuitenkin kaiken kääntämään, oli se sitten englantia tai saksaa. Peruskeskusteluja kun kuitenkin olivat niin ei se hankaluutta teettänyt; on täällä näköjään sitten jotain onneksi oppinut ton kielenkin suhteen :)
Vierailun jälkeen junalla Hannoveriin, jossa oli vaihto Bremeniin menevään junaan. Siihen en enää lähtenyt vaan näkemiin sanottiin Hannoverin asemalla. Mahtavaa että he pääsivät täällä käymään, mukavaa vaihtelua tänne ja kiva oli nähdä. Kiitoksia käynnistä ja Suomessa sitten nähdään seuraavan kerran :)
Lauantai-iltana menin sitten eräisiin synttäribileisiin, joita varten oli päivänsankari varannut kerhotilan. Siistit bileet ja erikoisuus näissä oli minun kannalta se että siellä ei ollut ketään muita vaihtareita ja Nipakin viiletti muualla, joten olin siis ihan "yksin" saksalaisten joukossa. Mahtavaa oli kyl ja saksankielikin luistaa helpommin kun ei tarvitse vaihtaa suomen, saksan tai englannin välillä jatkuvasti. Yllättävän paljon tunsin porukkaa bileistä, kertoo varmaan siitä että ei täällä ole ihan tullut vaan istuttua omassa huoneessa ja mökötettyä :)
Sunnuntaina sitten oli ihan perus sunnuntaipäivä, käynnistyminen oli yllättävän hankalaa. Nappasin kuitenkin kameran reppuun ja kävin rullaluistimilla heittämässä lenkin pitkin maalaismaisemaa ja pysähtelin vähän väliä ja leikin kameralla. Illalla käytiin katsomassa sitten Saksan jalkapallopeli. Aivan uskomaton fiilis täällä kyllä noiden jalkapallokisojen yhteydessä. Porukkaa oli liikkeessä aivan älyttömästi ja suurin osa tästä porukasta oli pakkautunut ison screenin eteen, jossa näytettiin tämä saksan ensimmäinen peli Em-turnauksessa. Tuli vähän sellainen olo että Suomessa ei saisi porukkaa yhtä paljon liikkeelle edes jääkiekon MM-finaalin aikana. Että näin Saksassa..
Tarinoi Juho
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
1.6.08 Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu
Hyvin perinteinen sunnuntaipäivä alkaa olla takana ja ajattelin vähän tarinoida tännekin että mitä sitä on tullut viikonlopun aikana touhuttua. Koska täällä on ollut nyt vajaan viikon verran aivan upeaa keliä, lämpötila on lähennellyt 30c astetta, on tehottomuus minkään järkevän(esimerkiksi kouluhommien) tekemiseen lisääntynyt. Tänään käytiin siis chillailemassa Niileksen ja brittityttö Ellien kanssa paikallisella lammella ja istumassa vähän auringossa. Saksan kielioppia koitettiin kovasti opiskella mutta ei siitä meinannut oikein mitään tulla, ei oikein akkusatiivi ja datiivitehtävät onnistuneet. Hyvän yrityksen jälkeen päädyttiin kahville italialaiseen kahvilaan, hyvä ratkaisu ehdottomasti. Siinäpä tämän sunnuntain saavutukset..
Perjantaina kävimme Niileksen kanssa tutustumassa uuteen kouluun, nyt on siis 2 saksalaista koulua tullut nähtyä myös opetuksen puolesta. Hyvin mielenkiintoista sinänsä, vähän erilaista se on kuitenkin aina ulkomaalaisessa koulussa, ja antaa täten näkemystä myös omaan opettajan työhön. Tämän jälkeen chillailua auringossa ja vähän beachvolleytä, mahtavaa sinänsä kun istuskelin nurmikolla ja katselin kun porukka pelasi jalkapalloa, tuli saksalainen kaveri kysymään että haluaisinko pelailla heidän kanssa beachia. No tottakai! Illalla sitten käytiin istumassa Lean ja hänen kavereidensa kanssa seitkytluku retrobaarissa. Virhe oli että olin laittanut piilolinssit päähän, ne alkoivat nimittäin tuntumaan aivan karseilta päässä ja jouduinkin ottamaan ne pois. Sen jälkeen alkoi oikea silmä vuotaa kuin oisin itkenyt, karsea tunne. Nyt sitten joutuu käyttämään jokusen päivän pelkästään laseja, niin hankalaa kuin se minulle onkin.
Lauantaina kävimme tutustumassa Niileksen kanssa Braunschweig nimiseen kaupunkiin, joka on tästä Hildesheimista vajaan tunnin matkan päässä. Kun olimme kertoneet suunnitelmista, että lähdemme tutustumaan Braunschweigiin, paikalliset olivat että "miksi, ei siellä oli mitään, sama kuin kävisi Hildesheimissa". Kun olimme perillä Braunschweigissa, tuli minulle vähän sellainen tunne että olivatkohan he edes käyneet siellä, oikein eläväisen oloinen kaupunki ja mahtava keskusta shoppailuun(ei kyllä ihmeemmin huvittanut 30c lämmössä shoppailla, mutta mahdollisuus siihen olisi kuitenkin ollut). Laitan tuonne picasawebiin vähän kuvia kaupungista. Mennessä Braunschweigiin junalla, samaan vaunuun tuli myös erasmusporukkaa espanjasta, ja kävimmekin sitten heidän kanssa paikallisella kirpputorilla, josta yksi tytöistä osti itselleen pyörän. Kirpputori itsessään oli hyvin iso mutta tuntui siltä että tavarasta suurin osa oli varastettu jostain. Eipä tuolla kyllä poliiseja pahemmin näkynyt, mutta jäi semmoinen olo että jos sinne olisi niitä tullut, olisi se säpinää varmasti saanut aikaan myyjien joukossa.
Braunschweigista saavuttuamme menimme Lean luokse istumaan iltaa ja sitten päädyimme paikalliseen Campus-nimiseen baariin. Baarissa on musiikin suhteen vaihtuvat teemat ja tälle kertaa siellä soitettiin rankemmanpuoleista rockia; viihdyinkin siis tästä johtuen erittäin hyvin siellä.
-Juho
Perjantaina kävimme Niileksen kanssa tutustumassa uuteen kouluun, nyt on siis 2 saksalaista koulua tullut nähtyä myös opetuksen puolesta. Hyvin mielenkiintoista sinänsä, vähän erilaista se on kuitenkin aina ulkomaalaisessa koulussa, ja antaa täten näkemystä myös omaan opettajan työhön. Tämän jälkeen chillailua auringossa ja vähän beachvolleytä, mahtavaa sinänsä kun istuskelin nurmikolla ja katselin kun porukka pelasi jalkapalloa, tuli saksalainen kaveri kysymään että haluaisinko pelailla heidän kanssa beachia. No tottakai! Illalla sitten käytiin istumassa Lean ja hänen kavereidensa kanssa seitkytluku retrobaarissa. Virhe oli että olin laittanut piilolinssit päähän, ne alkoivat nimittäin tuntumaan aivan karseilta päässä ja jouduinkin ottamaan ne pois. Sen jälkeen alkoi oikea silmä vuotaa kuin oisin itkenyt, karsea tunne. Nyt sitten joutuu käyttämään jokusen päivän pelkästään laseja, niin hankalaa kuin se minulle onkin.
Lauantaina kävimme tutustumassa Niileksen kanssa Braunschweig nimiseen kaupunkiin, joka on tästä Hildesheimista vajaan tunnin matkan päässä. Kun olimme kertoneet suunnitelmista, että lähdemme tutustumaan Braunschweigiin, paikalliset olivat että "miksi, ei siellä oli mitään, sama kuin kävisi Hildesheimissa". Kun olimme perillä Braunschweigissa, tuli minulle vähän sellainen tunne että olivatkohan he edes käyneet siellä, oikein eläväisen oloinen kaupunki ja mahtava keskusta shoppailuun(ei kyllä ihmeemmin huvittanut 30c lämmössä shoppailla, mutta mahdollisuus siihen olisi kuitenkin ollut). Laitan tuonne picasawebiin vähän kuvia kaupungista. Mennessä Braunschweigiin junalla, samaan vaunuun tuli myös erasmusporukkaa espanjasta, ja kävimmekin sitten heidän kanssa paikallisella kirpputorilla, josta yksi tytöistä osti itselleen pyörän. Kirpputori itsessään oli hyvin iso mutta tuntui siltä että tavarasta suurin osa oli varastettu jostain. Eipä tuolla kyllä poliiseja pahemmin näkynyt, mutta jäi semmoinen olo että jos sinne olisi niitä tullut, olisi se säpinää varmasti saanut aikaan myyjien joukossa.
Braunschweigista saavuttuamme menimme Lean luokse istumaan iltaa ja sitten päädyimme paikalliseen Campus-nimiseen baariin. Baarissa on musiikin suhteen vaihtuvat teemat ja tälle kertaa siellä soitettiin rankemmanpuoleista rockia; viihdyinkin siis tästä johtuen erittäin hyvin siellä.
-Juho
torstai 29. toukokuuta 2008
29.5.08 Totuus Hildesheimista - runoilijana Mari
Kirjoitinkin jo tuonne raporttiin Marin vierailusta, että Mari lupasi sitten kirjoittaa oman näkökulmansa Hildesheimista; miten täällä todella menee ja miltä tämä paikka näyttää muutoin kun minun(Juho) tai Niileksen näkökulmasta. Tässäpä Marin raportti lyhentämättömänä, kiitos Mari!
Totuus Hildesheimista ja poikien vaihdosta :)
Heti alkuun pahoittelen, että mun kommentit kesti näin kauan, mutta reissussa en ehtinyt koneelle ja sen jälkeen Joensuuhun palattuani elämä on ollut yhtä hullunmyllyä.. Pidin siis ekat kesälomaviikot jo nyt toukokuussa, pakkasin rinkan selkään ja lähdin matkaan. Saksa kun sattuu olemaan lähes toinen kotimaa mulle, niin ei poikien kauaa tarvinnut houkutella mua sinne tulemaan visiitille, varsinkaan, kun Pohjois-Saksa on astetta vähemmän tuttu..
Aivan mahtavat pari päivää sain viettää poikien ja heidän kavereidensa seurassa, tuli
testattua Juhon huikea pyörä, kicker, karaoket irkkupubissa espanjalais-ranskalais-suomalaisena kvartettina (Juho siis oli kipeenä tuona iltana..;), ?nähtyä? Juhon kummallista kämppistä, ainakin vilaukselta, hänen hiihtäessä vessasta takaisin makkariin, mahtava jalkapallotunnelma Bundesligan pelistä, halvat ruuat ja ah
niin ihana saksalainen olut! Sitä kaipaan nyt, aina ja ikuisesti!
Poikien kavereista eniten odottelin espanjalaisen Ramin tapaamista, koska pojat siitä oli niin paljon hehkuttanut. Ja tyyppi on uskomaton!! :) Kielitaitoa häneltä ei oikein löydy, mutta silti menossa ja hengessä mukana koko ajan, lauloi kiltisti karaokeakin meijän kans, liekö ymmärtänyt mihin suostui, kun kysyin;)
Toisena iltana, kun Juho sairastu, juttelin Juhon mesessä brittiläisen tytön kanssa ja sovittiin, missä tavataan? mahtavaa tää vaihtarimeininki, että jos oma kaveri sairastuu, sen kavereitten kans voi lähtä liikenteeseen! ja olihan toki Nipa mukana...Nipa vaan tykkäs baarissa ihan hitusen keskittyä muihin tyttöihin..;) Nipa, Nipa, Nipa...;) Ai niin, edellisen illan baarikeikalla nähtiin Rikukin! :) Ei oikeesti voi olla niin samannäköstä ja samanolosta kaveria..;) Juho on edelleen katkera, kun en suostunut yhteiskuviin... :)
Melkein sain tapatettua itteni myös tuolla reissulla, baariin lähtiessä, Juhon tandemin Lean kaveri Ollie heitti, et lähe Mari hakeen hänen pyörää, niin pääset
kyydissä..Noh..minähän lähin ja oli mukava rupatella saksaa (poikien kanssa saksaa
puhuessa, kun tuppas muutama tauko tulemaan väliin..;). Kun pyörä lähesty, huomasin, että ei perskele, siinä ei oo tarakkaa...Mää sanoin siinä vaiheessa, et juoksen takasin ja lähinki pomppimaan jo eteenpäin..Mut Ollie totes vaan, et tuu tähä tangolle..Ilmeisesti saksalainen kalja oli tehnyt tehtävänsä, kun hyppäsin siihen tangolle naisellisesti istumaan ja lähettiin liikenteeseen..Tyyppi oli tehny sitä ilmeisesti ennemminkin, koska vauhti oli kovempi kuin mitä normaalisti ees yksin ajelis ja suhteellisen vakaa kuitenkin..Mutta täytyy myöntää, etten ehkä koko reissulla pelänny niin paljon missään, kuin siinä kyydissä! :) mutta hengissä, hengissä..:)
Mutta siis tiivistettynä, oli hauska reissu ja pojat tuntuivat viihtyvän hyvin ja ovat jopa uskaltautuneet sosiaalistumaan..Yks brittityttö kysykin, että miten nää suomalaiset jaksaa bilettää näin paljon..:) Totesin vaan, että sama meno jatkuu, mihin Suomessa jäivät :) Kielitaito on karttunut, tuumaustauot sanojen välissä on aivan sallittavaa..;) Ja niinkuin huomasitte, aikalailla totuuden pojat oli kirjotellu, suuria yllätyksiä ei tullu vastaan:) ehkä luotamme näihin blogiajatuksiin..:)
Ai niin ja Juhon pitäs oppia kattomaan kelloo ja arvioimaan oma ajankäyttö. Melkein
kiukustuin ja Nipa joutu taivastelemaan Hannoverissa yksin. Juho, ei näin!!! Mut kiitos pojille vkonlopusta, mun matka jatku sieltä Itävaltaan ja Puolan kautta tuleskelin sitten Suomeen takaisin..Toivottavasti nähdään, ennen kuin itse lähden taas maailmalle! VIEL SPASS!! :)
-Mari
Totuus Hildesheimista ja poikien vaihdosta :)
Heti alkuun pahoittelen, että mun kommentit kesti näin kauan, mutta reissussa en ehtinyt koneelle ja sen jälkeen Joensuuhun palattuani elämä on ollut yhtä hullunmyllyä.. Pidin siis ekat kesälomaviikot jo nyt toukokuussa, pakkasin rinkan selkään ja lähdin matkaan. Saksa kun sattuu olemaan lähes toinen kotimaa mulle, niin ei poikien kauaa tarvinnut houkutella mua sinne tulemaan visiitille, varsinkaan, kun Pohjois-Saksa on astetta vähemmän tuttu..
Aivan mahtavat pari päivää sain viettää poikien ja heidän kavereidensa seurassa, tuli
testattua Juhon huikea pyörä, kicker, karaoket irkkupubissa espanjalais-ranskalais-suomalaisena kvartettina (Juho siis oli kipeenä tuona iltana..;), ?nähtyä? Juhon kummallista kämppistä, ainakin vilaukselta, hänen hiihtäessä vessasta takaisin makkariin, mahtava jalkapallotunnelma Bundesligan pelistä, halvat ruuat ja ah
niin ihana saksalainen olut! Sitä kaipaan nyt, aina ja ikuisesti!
Poikien kavereista eniten odottelin espanjalaisen Ramin tapaamista, koska pojat siitä oli niin paljon hehkuttanut. Ja tyyppi on uskomaton!! :) Kielitaitoa häneltä ei oikein löydy, mutta silti menossa ja hengessä mukana koko ajan, lauloi kiltisti karaokeakin meijän kans, liekö ymmärtänyt mihin suostui, kun kysyin;)
Toisena iltana, kun Juho sairastu, juttelin Juhon mesessä brittiläisen tytön kanssa ja sovittiin, missä tavataan? mahtavaa tää vaihtarimeininki, että jos oma kaveri sairastuu, sen kavereitten kans voi lähtä liikenteeseen! ja olihan toki Nipa mukana...Nipa vaan tykkäs baarissa ihan hitusen keskittyä muihin tyttöihin..;) Nipa, Nipa, Nipa...;) Ai niin, edellisen illan baarikeikalla nähtiin Rikukin! :) Ei oikeesti voi olla niin samannäköstä ja samanolosta kaveria..;) Juho on edelleen katkera, kun en suostunut yhteiskuviin... :)
Melkein sain tapatettua itteni myös tuolla reissulla, baariin lähtiessä, Juhon tandemin Lean kaveri Ollie heitti, et lähe Mari hakeen hänen pyörää, niin pääset
kyydissä..Noh..minähän lähin ja oli mukava rupatella saksaa (poikien kanssa saksaa
puhuessa, kun tuppas muutama tauko tulemaan väliin..;). Kun pyörä lähesty, huomasin, että ei perskele, siinä ei oo tarakkaa...Mää sanoin siinä vaiheessa, et juoksen takasin ja lähinki pomppimaan jo eteenpäin..Mut Ollie totes vaan, et tuu tähä tangolle..Ilmeisesti saksalainen kalja oli tehnyt tehtävänsä, kun hyppäsin siihen tangolle naisellisesti istumaan ja lähettiin liikenteeseen..Tyyppi oli tehny sitä ilmeisesti ennemminkin, koska vauhti oli kovempi kuin mitä normaalisti ees yksin ajelis ja suhteellisen vakaa kuitenkin..Mutta täytyy myöntää, etten ehkä koko reissulla pelänny niin paljon missään, kuin siinä kyydissä! :) mutta hengissä, hengissä..:)
Mutta siis tiivistettynä, oli hauska reissu ja pojat tuntuivat viihtyvän hyvin ja ovat jopa uskaltautuneet sosiaalistumaan..Yks brittityttö kysykin, että miten nää suomalaiset jaksaa bilettää näin paljon..:) Totesin vaan, että sama meno jatkuu, mihin Suomessa jäivät :) Kielitaito on karttunut, tuumaustauot sanojen välissä on aivan sallittavaa..;) Ja niinkuin huomasitte, aikalailla totuuden pojat oli kirjotellu, suuria yllätyksiä ei tullu vastaan:) ehkä luotamme näihin blogiajatuksiin..:)
Ai niin ja Juhon pitäs oppia kattomaan kelloo ja arvioimaan oma ajankäyttö. Melkein
kiukustuin ja Nipa joutu taivastelemaan Hannoverissa yksin. Juho, ei näin!!! Mut kiitos pojille vkonlopusta, mun matka jatku sieltä Itävaltaan ja Puolan kautta tuleskelin sitten Suomeen takaisin..Toivottavasti nähdään, ennen kuin itse lähden taas maailmalle! VIEL SPASS!! :)
-Mari
keskiviikko 28. toukokuuta 2008
28.5.08 Ajatuksia täältä Hildesheimista
Nämä aikaisemmat blogitekstit ovat olleet aika pitkälti reissupainotteisia, vaikka täällä Hildesheimissahan sitä tulee kuitenkin suurin osa ajasta vietettyä. Ajattelinkin kirjoitella vähän tunnelmia Hildesheimista välillä, ollaanhan tässä jo pikkuhiljaa puolivälissä reissua.
Aika on mennyt todella nopeasti, kiitos tämän mukavan kaupungin, yliopiston ja runsaiden aktiviteettien, sekä myös matkustelun, josta ollaankin jo aika paljon kirjoiteltu. Parasta täällä ovat kuitenkin ihmiset, sekä erasmus-porukka että myös paikalliset, joihinka on tutustunut yliopistolla opintojen yhteydessä. Opiskelijat tulevat täällä helposti juttelemaan, ja tämä tekeekin lähestymisen helpoksi. Ongelmanahan tietysti on tämä kielimuuri, joka onneksi alkaa pikkuhiljaa, päivä päivältä murenemaan; Saksa alkaa sujumaan jotenkuten(yllättävän paljon kuitenkin seurasta ja päivästä riippuen), kuitenkin siten, että englanniksi ei tarvitse muuttaa keskusteluja niin usein kuin vaihdon alkaessa. Saksan käyttöä helpottaa varmasti myös se, että normaalista poiketen, myös vaihtarit yrittävät puhua täällä saksaa. Oikeastaan englantia puhutaan sitten, jos saksaksi ei vaan onnistu sekä myös brittityttöjen kanssa, joilta saksa ei oikein taivu. Heidän kanssa on kyllä mukava puhua englantia; on se aksentti sen verran mukavan kuuloinen ja kieli rikasta, tottakai koska se on heidän äidinkielensä.
Aikaisemmin kirjoitin jotain Tandem-ohjelmasta, joka käytännössä tarkoittaa sitä , että halutessaan henkilö ilmoittaa yliopistolle, jos tahtoo jutella vierasta kieltä(esim. suomea) jonkun sitä äidinkielenä puhuvan vaihtarin kanssa, ja välillä puhutaan saksaa, joten molemmat oppivat. No minä kun ilmoittauduin Niilestä nopeammin ensimmäisellä viikolla tähän ohjelmaan, minä sain kaverin, jonka kanssa jutella suomea, eli siis Lean, mutta Niilekselle ei vastaavaa kaveria ole löytynyt. Tämä systeemi on varmasti yksi parhaista tavoista tutustua täällä ihmisiin; minulle kun sattui kaveriksi Tampereella vaihdossa ollut tyttö, jolla on paljon kavereita täällä -> sitä kautta ollaan tutustuttu myös muihin tyyppeihin ja opittu mukavasti saksaa. Uusiin ihmisiin ollaan tutustuttu usein paikallisessa perisaksalaisessa pubissa, jossa ollaan pelailtu Kicker-pöytäfutista joka tiistai, kun olemme kaupungissa olleet; jonkinlainen perinne siis :)
Kaupunki ja yliopisto itsessään ovat mielestäni hyvin eläväisiä; vaikkakin muualta Hildesheimiin tulleet eivät Hildesheimia kovin kummoisena kaupunkina pidäkään, sen pienen koon (100 000 asukasta) vuoksi. Suomalaiselle tämänkokoinen kaupunki on kuitenkin oikein mukava ja kotoisa ja kun täällä on ollut monenlaisia tapahtumia, tänään viimeisimpänä yliopistolla "Fun cup" -niminen turnaus, on viihtyminen ollut taattu. Tänään oli siis yliopiston urheilupuolen järjestämä yhdistetty jalkapallo-lentopallo-turnaus, jossa jokainen joukkue pääsi pelaamaan 2 peliä molempia lajeja. Jatkopeleihin meidän joukkueemme(Tomatidos, managerina Rami, pelaajina Suomen, Espanjan, Ranskan ja Belgian parhaimmisto sekä yksi Saksalainen vahvistus) ei kuitenkaan valitettavasti päässyt; 2 voittoa ei riittänyt. Hauskaa oli kuitenkin ja pelien jälkeen grillailtiin ja pelailtiin korista lämpimässä kelissä.
Yliopisto itsessään on osoittautunut mukavaksi ja valitsemani kurssit hyviksi ja opettavaisiksi. Teen siis täällä nyt kaiken kaikkiaan 8 kurssia, 4 liikuntaa(sulis,jalis,koris sekä pienpelit), 2 kurssia englanniksi(negotiating across cultures and aspects of intercultural communication), saksan kielikurssin sekä yhden koulukurssin, jossa pääsemme seuraamaan saksalaista opetusta ja oppimista -> antaa mukavasti näkökulmaa myös omaan opettajuuteen. Myös liikunnan kurssit on suunnattu opettajaksi opiskeleville, joten niissäkin aiheita lähestytään didaktisesta näkökulmasta. Hyviä valintoja mielestäni kaikki, vähän erilaisia juttuja verrattuna Suomeen, mutta se on vaan hyvä asia. Koulua ei kuitenkaan ole liikaa, maanantaina ja tiistaina vähän enemmän, keskiviikko vapaa, torstaina yksi kurssi ja perjantaina koulukurssi, hyvin sopivasti mitoitettu siis :)
Ainii, eilen oli ihan vekkuli sattuma, kun tultiin pois schluckspechtistä(tämä perisaksalainen pubi) pelaamasta kickeriä, pysäytti poliisi meidät, kun Niileksen pyöränvalo ei pelannut. Onneksi siitä ei kuitenkaan sakkoa tullut, taisi poliisi sen verran meitä turisteina pitää sen jälkeen kun olimme suumme aukasseet ja vähän saksaa jutelleet. Toinen hassu juttu oli tänään, kun lukaisin iltalehden uutisotsikot: "Saksalaisjoessa nähty krokotiili" -> ylläri, että Hildesheimissa.. että eikun uimaan vaan :D
Siinäpä vähän tämmöistä väliraporttia täältä saksanmaalta tällä kertaa :)
-Juho
Aika on mennyt todella nopeasti, kiitos tämän mukavan kaupungin, yliopiston ja runsaiden aktiviteettien, sekä myös matkustelun, josta ollaankin jo aika paljon kirjoiteltu. Parasta täällä ovat kuitenkin ihmiset, sekä erasmus-porukka että myös paikalliset, joihinka on tutustunut yliopistolla opintojen yhteydessä. Opiskelijat tulevat täällä helposti juttelemaan, ja tämä tekeekin lähestymisen helpoksi. Ongelmanahan tietysti on tämä kielimuuri, joka onneksi alkaa pikkuhiljaa, päivä päivältä murenemaan; Saksa alkaa sujumaan jotenkuten(yllättävän paljon kuitenkin seurasta ja päivästä riippuen), kuitenkin siten, että englanniksi ei tarvitse muuttaa keskusteluja niin usein kuin vaihdon alkaessa. Saksan käyttöä helpottaa varmasti myös se, että normaalista poiketen, myös vaihtarit yrittävät puhua täällä saksaa. Oikeastaan englantia puhutaan sitten, jos saksaksi ei vaan onnistu sekä myös brittityttöjen kanssa, joilta saksa ei oikein taivu. Heidän kanssa on kyllä mukava puhua englantia; on se aksentti sen verran mukavan kuuloinen ja kieli rikasta, tottakai koska se on heidän äidinkielensä.
Aikaisemmin kirjoitin jotain Tandem-ohjelmasta, joka käytännössä tarkoittaa sitä , että halutessaan henkilö ilmoittaa yliopistolle, jos tahtoo jutella vierasta kieltä(esim. suomea) jonkun sitä äidinkielenä puhuvan vaihtarin kanssa, ja välillä puhutaan saksaa, joten molemmat oppivat. No minä kun ilmoittauduin Niilestä nopeammin ensimmäisellä viikolla tähän ohjelmaan, minä sain kaverin, jonka kanssa jutella suomea, eli siis Lean, mutta Niilekselle ei vastaavaa kaveria ole löytynyt. Tämä systeemi on varmasti yksi parhaista tavoista tutustua täällä ihmisiin; minulle kun sattui kaveriksi Tampereella vaihdossa ollut tyttö, jolla on paljon kavereita täällä -> sitä kautta ollaan tutustuttu myös muihin tyyppeihin ja opittu mukavasti saksaa. Uusiin ihmisiin ollaan tutustuttu usein paikallisessa perisaksalaisessa pubissa, jossa ollaan pelailtu Kicker-pöytäfutista joka tiistai, kun olemme kaupungissa olleet; jonkinlainen perinne siis :)
Kaupunki ja yliopisto itsessään ovat mielestäni hyvin eläväisiä; vaikkakin muualta Hildesheimiin tulleet eivät Hildesheimia kovin kummoisena kaupunkina pidäkään, sen pienen koon (100 000 asukasta) vuoksi. Suomalaiselle tämänkokoinen kaupunki on kuitenkin oikein mukava ja kotoisa ja kun täällä on ollut monenlaisia tapahtumia, tänään viimeisimpänä yliopistolla "Fun cup" -niminen turnaus, on viihtyminen ollut taattu. Tänään oli siis yliopiston urheilupuolen järjestämä yhdistetty jalkapallo-lentopallo-turnaus, jossa jokainen joukkue pääsi pelaamaan 2 peliä molempia lajeja. Jatkopeleihin meidän joukkueemme(Tomatidos, managerina Rami, pelaajina Suomen, Espanjan, Ranskan ja Belgian parhaimmisto sekä yksi Saksalainen vahvistus) ei kuitenkaan valitettavasti päässyt; 2 voittoa ei riittänyt. Hauskaa oli kuitenkin ja pelien jälkeen grillailtiin ja pelailtiin korista lämpimässä kelissä.
Yliopisto itsessään on osoittautunut mukavaksi ja valitsemani kurssit hyviksi ja opettavaisiksi. Teen siis täällä nyt kaiken kaikkiaan 8 kurssia, 4 liikuntaa(sulis,jalis,koris sekä pienpelit), 2 kurssia englanniksi(negotiating across cultures and aspects of intercultural communication), saksan kielikurssin sekä yhden koulukurssin, jossa pääsemme seuraamaan saksalaista opetusta ja oppimista -> antaa mukavasti näkökulmaa myös omaan opettajuuteen. Myös liikunnan kurssit on suunnattu opettajaksi opiskeleville, joten niissäkin aiheita lähestytään didaktisesta näkökulmasta. Hyviä valintoja mielestäni kaikki, vähän erilaisia juttuja verrattuna Suomeen, mutta se on vaan hyvä asia. Koulua ei kuitenkaan ole liikaa, maanantaina ja tiistaina vähän enemmän, keskiviikko vapaa, torstaina yksi kurssi ja perjantaina koulukurssi, hyvin sopivasti mitoitettu siis :)
Ainii, eilen oli ihan vekkuli sattuma, kun tultiin pois schluckspechtistä(tämä perisaksalainen pubi) pelaamasta kickeriä, pysäytti poliisi meidät, kun Niileksen pyöränvalo ei pelannut. Onneksi siitä ei kuitenkaan sakkoa tullut, taisi poliisi sen verran meitä turisteina pitää sen jälkeen kun olimme suumme aukasseet ja vähän saksaa jutelleet. Toinen hassu juttu oli tänään, kun lukaisin iltalehden uutisotsikot: "Saksalaisjoessa nähty krokotiili" -> ylläri, että Hildesheimissa.. että eikun uimaan vaan :D
Siinäpä vähän tämmöistä väliraporttia täältä saksanmaalta tällä kertaa :)
-Juho
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
24.5.08 Steinhuder Meer
Tänne reissuun tuli lähdettyä ei niin pirteänä edellisen illan rientojen jälkeen. Oli tullut kierrettyä kolmet pippalot joten Fachhochschule(FH)- bileiden jälkeen unta tuli nautittua ruhtinaalliset 4h. Näiltä pohjilta siis lähdin rautatieasemalle bussilla. Onneksi jo heti bussissa oli pirteätä porukkaa erasmus-on-tourilta ja tämä käynnistikin myös minun päivän mukavasti.
Steinhuder Meerille pääsee Hildesheimista käsin siis juna-bussi-yhdistelmällä. Matkaan kului aikaa noin 2h vaihtojen kanssa, ensin junalla Hannoveriin, jossa vaihto wunsdorffiin menevään junaan ja loppupätkä bussilla.
Perille saavuttuamme mereksi mainostettu lammikko olikin suomalaisittain ihan normaali järvi, vieläpä suhteellisen pieni sellainen. Keli oli kuitenkin aivan mainio, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja erasmus-on-tourin porukka ei ollut suunnitellut turhan tiivistä ohjelmaa päiväksi, joten päivästä tuli oikein mahtava. Aluksi fiilistelimme rannalla kävellen ja tämän jälkeen meidät vietiin purjeveneellä(valitettavasti kuitenkin moottorin avulla) saareen, jossa oli ilmeisesti joskus puolustukseen käytetty linna. Sisältä löytyi vanhoja tykkejä ja erityyppisesti sisustettuja linnan huoneita. Paikka itsessään oli mielenkiintoinen, mutta melkoisen huonosti hoidettu, hometta ja hämähäkin seittejä joka puolella. Ylhäältä linnan tornista oli kuitenkin hienot maisemat Steinhuder Meerille, ja siellä oli mukava katsella maisemia ja nautiskella auringosta.
Tämän jälkeen menimme veneellä takaisin rannikolle, josta löysimme myös aamulla pommiin nukkuneen Ramonin, (manjana, manjana, espanjalainen filosofia) :D Jätskien jälkeen menimme vielä makailemaan rannalle ja ottamaan aurinkoa. Tämän jälkeen kotimatka rennon päivän jälkeen. Teki kyllä hyvää vähän kävellä rannalla ja nähdä vettäkin välillä, sitä täällä on kyllä kaivannut, vaikka muuten Suomeen ei niin suurta ikävää ole ollutkaan, noin niinkun maan kannalta. Kavereita ja perhettähän sitä alkaa vähän jo kaipaamaan. Junassa vielä fiilistelimme Niileksen kanssa, että jos vielä saunaan olisi päässyt ja siitä raikkaaseen järveen uimaan niin olisipa täydellistä(niin tosiaan, 2kk ilman saunaa, ,ei ole helppoa..)
-Juho
Steinhuder Meerille pääsee Hildesheimista käsin siis juna-bussi-yhdistelmällä. Matkaan kului aikaa noin 2h vaihtojen kanssa, ensin junalla Hannoveriin, jossa vaihto wunsdorffiin menevään junaan ja loppupätkä bussilla.
Perille saavuttuamme mereksi mainostettu lammikko olikin suomalaisittain ihan normaali järvi, vieläpä suhteellisen pieni sellainen. Keli oli kuitenkin aivan mainio, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja erasmus-on-tourin porukka ei ollut suunnitellut turhan tiivistä ohjelmaa päiväksi, joten päivästä tuli oikein mahtava. Aluksi fiilistelimme rannalla kävellen ja tämän jälkeen meidät vietiin purjeveneellä(valitettavasti kuitenkin moottorin avulla) saareen, jossa oli ilmeisesti joskus puolustukseen käytetty linna. Sisältä löytyi vanhoja tykkejä ja erityyppisesti sisustettuja linnan huoneita. Paikka itsessään oli mielenkiintoinen, mutta melkoisen huonosti hoidettu, hometta ja hämähäkin seittejä joka puolella. Ylhäältä linnan tornista oli kuitenkin hienot maisemat Steinhuder Meerille, ja siellä oli mukava katsella maisemia ja nautiskella auringosta.
Tämän jälkeen menimme veneellä takaisin rannikolle, josta löysimme myös aamulla pommiin nukkuneen Ramonin, (manjana, manjana, espanjalainen filosofia) :D Jätskien jälkeen menimme vielä makailemaan rannalle ja ottamaan aurinkoa. Tämän jälkeen kotimatka rennon päivän jälkeen. Teki kyllä hyvää vähän kävellä rannalla ja nähdä vettäkin välillä, sitä täällä on kyllä kaivannut, vaikka muuten Suomeen ei niin suurta ikävää ole ollutkaan, noin niinkun maan kannalta. Kavereita ja perhettähän sitä alkaa vähän jo kaipaamaan. Junassa vielä fiilistelimme Niileksen kanssa, että jos vielä saunaan olisi päässyt ja siitä raikkaaseen järveen uimaan niin olisipa täydellistä(niin tosiaan, 2kk ilman saunaa, ,ei ole helppoa..)
-Juho
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Pe 16.5 - Su 18.5, Mari kyläilemässä
Excursioviikon hauskuus ei siis loppunut Milanon reissuun, vaan saimme seuraksemme ystävämme Marin Joensuusta viikonlopun ajaksi :) Menin perjantaina Bremeniin Maria vastaan, Bremenissä siis kolmannen kerran muutaman päivän sisään. Se olikin hieno idea, todella mukavaa oli pyöriä pitkin kaupunkia ja päivittää kuulumiset Suomesta! Muutaman tunnin kävelyn ja parin harhailun jälkeen päätimme sitten lähteä kohti Hildesheimia, jossa myös Niiles odotteli Marin näkemistä. Kämpillä aloittelun jälkeen menimme moikkaamaan tandem- kaveriani Leaa Boomiin, josta sitten maan tavan mukaisesti pelaamaan Kicker-pöytäfutista Sclukspechtiin Niileksen, Marin, Lean sekä hänen saksalaisten kavereiden kanssa. Hauskuutta jatkoimme sitten paikallisessa discossa, paschassa, joka ei tunnu olevan saksalaisten ystävieni suosiossa mutta minulle, Marille ja Nipalle se sopi oikein hyvin.
Lauantaina menimme sitten Hannoveriin, jossa ostoskierroksen jälkeen menimme katsomaan Bundesliigan päätöskierrosta. Pelissä olivat vastakkain Hannover 96 sekä Energie Cottbus. Ihmisiä oli kerääntynyt stadionille kaikkiaan 46 632, joten tunnelma stadionilla oli aivan mahtava. Tämän lisäksi kotijoukkue Hannover 96 voitti pelin 4-0, joten pelin jälkeen yleisö kiitti seisaaltaan taputtaen ja huutaen kotijoukkuetta pelistä ja kuluneesta kaudesta. On täällä jalkapallokulttuuri ja yleensäkin urheilukulttuuri vähän eri luokkaa kuin Suomessa, kun puhutaan fanaattisuudesta. Suosikkijoukkue kyllä näkyy asustuksessa vauvasta vaariin, mm. fanihuivit ovat erittäin suosittuja, ja mekin sellaiset ennen peliä hankimme.
Pelin jälkeen kävimme kiinalaisessa syömässä ja sinne kävellessäni minulla alkoi olo tuntumaan huonolta ja pää oli julmetun kipeä, jouduinkin sitten jättämään illan riennot välistä Hildesheimiin päästyämme. Näihin osallistui kuitenkin Mari ja Niiles, ja Mari lupasikin kirjoittaa oman näkökannan, totuuden, Hildesheimista, joten sitä odotellessa :)
Kiitokset Marille vierailusta, hauskaa oli!
tarinoi flunssainen Juho
Lauantaina menimme sitten Hannoveriin, jossa ostoskierroksen jälkeen menimme katsomaan Bundesliigan päätöskierrosta. Pelissä olivat vastakkain Hannover 96 sekä Energie Cottbus. Ihmisiä oli kerääntynyt stadionille kaikkiaan 46 632, joten tunnelma stadionilla oli aivan mahtava. Tämän lisäksi kotijoukkue Hannover 96 voitti pelin 4-0, joten pelin jälkeen yleisö kiitti seisaaltaan taputtaen ja huutaen kotijoukkuetta pelistä ja kuluneesta kaudesta. On täällä jalkapallokulttuuri ja yleensäkin urheilukulttuuri vähän eri luokkaa kuin Suomessa, kun puhutaan fanaattisuudesta. Suosikkijoukkue kyllä näkyy asustuksessa vauvasta vaariin, mm. fanihuivit ovat erittäin suosittuja, ja mekin sellaiset ennen peliä hankimme.
Pelin jälkeen kävimme kiinalaisessa syömässä ja sinne kävellessäni minulla alkoi olo tuntumaan huonolta ja pää oli julmetun kipeä, jouduinkin sitten jättämään illan riennot välistä Hildesheimiin päästyämme. Näihin osallistui kuitenkin Mari ja Niiles, ja Mari lupasikin kirjoittaa oman näkökannan, totuuden, Hildesheimista, joten sitä odotellessa :)
Kiitokset Marille vierailusta, hauskaa oli!
tarinoi flunssainen Juho
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
