Torstai 24.4.08 Kulttuurishokki

Olemme Niileksen ja muutaman muun kaverin kanssa osallistuneet kurssille Aspects of Intercultural Communication, jossa puhutaan muun muuassa kulttuurishokista; mitä ihmiselle tapahtuu kun joutuu vieraaseen kulttuuriin, jossa ei ihan kaikki toimikaan samalla lailla kuin kotona. Tänään olen huomannut vähän tämän suuntaisia oireita ja pientä turhautumista ja ajattelin vähän kirjoittaa niitä tähän auki.

Olen yrittänyt etsiä täältä Hildesheimista itselleni sopivaa kuntosalia enemmän tai vähemmän aktiivisesti täällä olon ajan ei niin hyvällä menestyksellä. Ensimmäisellä viikolla menin käymään lähellä olevaan Crocodiles nimiselle salille. Siellä ei tietenkään henkilökunta puhunut englantia, joten yritin saksalla selittää, että haluaisin käydä testaamassa salin, ennenkuin liityn klubiin. No sain sitten miehen selityksestä sen verran selville että minun pitäisi odotella jotain naista, syytä en aivan tajunnut. No onneksi sitten vierestä löytyi salikävijä, joka toimi tulkkina. Selvisi sitten että minun pitää odottaa heidän kunto-ohjaajansa(joka oli sitten noin 50-vuotias nainen), ja mennä salille hänen kanssaan. Täyttä varmuutta ei kuitenkaan ollut että olisiko hänellä minulle aikaa. No nainen tuli paikalle ja kertoi että pääsen salille, keine problem. Menin sitten vaihtamaan vaatteet pukukoppiin ja tulin normaalisti salivarusteiden(mm. vyö ja juomapullo) ylös ja kävelin salille päin. Minut huudettiin kuitenkin sieltä takaisin, jolloin selvisi, että he eivät anna mennä salille repun kanssa, ja omia juomisia ei saa salilla olla(haluavat kuulemma myydä omia juomiaan siellä). No sain selitettyä että tarvitsen vyön, jolloin sain sen ottaa mukaan. Minulta kysyttiin myös että onko pyyhettä ja kun vastasin kieltävästi, nainen antoi minulle pyyhkeen. Siis sali missä ei ilmeisesti saanut hikoilla. Tämän jälkeen menin alkulämmittelemään, jolloin nainen selitti minulle mitenkä kuntopyörä toimii, hienoa. Tämän jälkeen hän ei onneksi treenaamista häirinnyt mutta en minä kyllä sinne salille 30e kuukaushintaan liittynytkään.

Kimmoke tähän kirjoitteluun tuli sitten tänään, kun yritin mennä toiselle salille. Sen löydettyäni totesin sitten että se oli mennyt 1½h tauolle juuri kun olisin salille astunut. Hienoa. Ja tämäkin sali oli kallis. Ajattelin sitten vielä että menen yliopiston salille treenaamaan koulun jälkeen. Eipä onnistunut tämäkään koska ovet ovat kiinni "turvallisuussyistä" ja treenaamaan ei pääse kun 2 kertaa viikossa ohjattuihin aikoihin(yllätys että toisena aikana minulla on koulua). Että näin helppoa tuntuu saliharjoittelu täällä olevan. Toivottavasti se nyt jotenkin onnistuu vielä.. :O

Muuten täällä on kyllä hauskaa ja Berliiniin reissua suunnitellaan vapuksi! :)

tilitti Juho

16.4. – 17.4.

Yliopistolla toimii useampia elokuva-kerhoja jotka näyttävät uusia elokuvia opiskelijahinnoilla (1-2 euroa) joka viikko. Tarjonta on sitä samaa, mitä Tapiossakin näytetään Joensuussa. Valitettavasti kaikki näytökset ovat dubattuja saksaksi, joten se estää – ainakin minua – menemästä leffaan. En yksinkertaisesti kestä kuunnella Homer Simpsonin puhuvan saksaa. Myös suomalainen elokuvatuottajaopiskelija Elli vastustaa saksa-dubbauksia viimeiseen asti. Näin kaksi elokuvahullua joutuu jäämään ilman elokuvatarjontaa. Tilannetta korjaa onneksi pikkaisen yliopistolla oleva elokuva-kurssi, jota minä sekä Elli käydään. Kurssilla katsotaan viimeaikaisia englanninkielisiä elokuvia _alkuperäisellä_ ääniraidalla sekä keskustellaan niistä englanniksi.

Käymme muiden vaihtareiden tapaan Aspects of Intercultural Communication –kurssia. Kurssi on myöskin mr. Jarmanin pitämä. Saimme kotitehtäväksi pohtia, mikä kulttuurishokkeja olemme elämämme aikana kohdanneet. Mieleen tuli heti muutamia. Ensimmäisenä kulttuurishokkina minun kohdalle tuli läpinäkyvä kalkkunaleike. Leivänpäällisiä ostaessa tarjontaa on kaupoissa laidasta laitaan. Jostakin kumman syystä eräällä kauppareissulla jäi käteen kalkkunaleikepaketti, joka kämpillä avatessa tuotti yllätyksen: läpinäkyvät kalkkunaleikkeet! Leikkeissä kalkkuna oli pieninä paloina jonkin hyytelönnäköisen keskellä. Voitte kuvitella, että makukin oli aika muovinen. Phyi! Toinen kulttuurishokki on myös kauppareissulta. Komet-nimisellä ruokakaupassa on hyvä valikoima ruokatarvikkeita, olenkin valinnut sen kaupakseni. Siellä on myös alennuskoreja, joisa on valikoimasta poistuvia tai kohta-vanhentuvia tuotteita. Kerrankos sieltäkin tekee löytöjä: 2dl:n brandy-pullo – tuhtia tavaraa siis - 1,19 eurolla!

Kolmas erikoisuus on saksalainen wc-istuin. Se on malliltaan sellainen, että kiinteämpi tavara jää kuivalle ”hyllylle”, josta huuhteluvesi vie sen mukanaan paskalaitokselle, tavara ei siis sukella veteen. Tämä ”hylly” on siinä mielessä ikävä, että miehisellä virtsaamistyylillä juoksevia tarpeita tehtäessä roiskeita meinaa tulla. Hylly myös likaantuu suomalaista vastinetta helpommin. Hyötynä hyllystä on se, että kiinteän pommin tippuessa se on äänetön ja vesi ei roisku takapuolille. Juhollakin on yksi kulttuurishokki lisättävänä. Kerran hänen Marten-kämppis kysyi suoraan, että milläs tyylillä sinä pissaat. Hyvällä mielikuvituksella asiasta voi tietenkin päätellä hyvin monenlaista. J Marten viittasi kaiken järkeilyn perusteella kuitenkin ilmeisesti wc-istuimen roiskeisiin.

Torstaina 16. päivä pidettiin ensimmäiset Mensa-Party yliopistolla. Mensa tarkoittaa saksalaista Verolaa, yliopiston opiskelijaravintolaa siis. Mensa-bileiden henkeen kuuluu, että kaikilta tutuilta kysytään kohdatessa onko hän (sekä se ja se) menossa illalla liikkeelle. Tällä kertaa yliopiston bileiden aikana toisaalla oli myös ammattikorkeakoulun bileet. Yliopiston bileisiin menee - paikallisten mukaan - enemmän naisia, kun taas ammattikorkea bileissä on jätkiä. Meidän kahden olikin erittäin helppo tehdä päätös kumpaanko me halutaan mennä. Kieltämättä illan tunnelmaa latisti osan tuttavapiiristä puuttuminen. Bileet olivat kuitenkin mukavat ja ihmiset hyvällä tuulella. Minun mielestä teknojumputuksen sijasta hitaita kappaleita olisi saanut olla enemmän. Mensa-Partyjen päättyessä olimme Juhon kanssa viimeisten joukossa lähtemässä pois. Minä suuntasin vielä illan päätteeksi yhden Annick-nimisen belgialaisen vaihtarin kanssa soittamaan pianoa yliopiston pianohuoneeseen kellon näyttäessä neljää.

Sain aikaisemmin viikolla opiskelijakorttiini (Studierendenausweis) kulkuluvan yliopiston päärakennuksen käytäville mihin kellon aikaan tahansa. Ilmoitin koordinaattorillemme Dr. Hella Barlagelle, että haluaisin pitää vaihdon aikana pianonsoittotaitoa ja hän otti asian hoitoonsa. Hella sai neuvoteltua minulle kulkuluvan, joka siis mahdollisti yölliset soittelut. Heitimme asiasta Hellan kanssa kerran huulta, sillä kaikilla henkilökunnastakaan ei ole samaa rajatonta kulkuoikeutta.

Flow-kirjoittelua sunnuntai-iltana,
Niiles

15.4. tiistai

Aamu alkoi Pienpelien kurssilla (Kleine Spiele). Jotenkin minulla on vahva tunne, että suomeksi tai englanniksi käytynä tämä kurssi olisi antoisa ja hyödyllinen luokanopettajan työhön, mutta saksaksi käytynä sen anti jää omalla kohdallani vähäisemmäksi. Kurssilla toiset opiskelijatkin puhuvat huonoa englantia, eikä heiltä saa tarkkoja käännöksiä säännöistä ja ohjeista. Kaikkea sekavuutta lisää, että opettaja ja opiskelijat puhuvat aika paljon. Demot ovat vieläpä heti aamutuimaan, jolloin tuskin kukaan on vastaanottavimmillaan. Tälläkin kerralla sisältö meni omalta kohdaltani enemmän kuin metrin yli ymmärryksen - Juho sentään välillä nyökytteli - mutta onneksi toisia opiskelijoita seuraamalla pääsee aina vähän jyvälle. On nimittäin tosi noloa kun hippaleikissä ei tajua kiinnijäätyään tehdä jotain määrättyjä juttuja.

Ah, onneksi osa kursseista on sentään englanniksi. Yksi näistä on Negotiation Across Cultures, mr. Jarmanin luennoima kurssi kulttuurieroista. Englannin kieli tuntuu aamuisen jälkeen huomattavasti kotoisammalta.

Saimme päivällä kutsun Juhon tandem-kaveri Lealta mennä pelaamaan illalla pöytäjalkapalloa eli Kickeriä paikalliseen pubiin. Kicker on vanhantyylinen puinen pöytäjalkapallopeli (esim. Miininnillä on sellainen), joka tuntuu olevan kovasti paikallisten suosiossa. Paikkamme Schluckspecht –niminen pubi on juuri sellainen, kuin saksalaisen pubin voisi kuvitella olevan: suurin osa asiakkaista yli nelikymppisiä miehiä jotka tulevat seuraamaan fudista kankaalta, juomaan pari tuoppia olutta, pelaamaan baaripelejä (Kicker, biljardi, Darts, raha-automaatit) ja tapaamaan kaltaisiaan vanhan rock-musiikin soidessa taustalla. Lean lisäksi seuraamme liittyi kaksi Lean kaveria ja myöhemmin kaksi nuorta tyyppiä lisää. Kicker on todellakin viihdyttävä peli, siinä pelataan aina kaksi vastaan kaksi pelejä, kunnes jompikumpi on päässyt kuuteen maaliin. Tärkein sääntö on, että jos peli päättyy 6-0, joutuu häviäjä tarjoamaan voittajille kierroksen Jägermeisteria. Vaikka olemmekin Juhon kanssa pelin aloittelijoita, ei meidän onneksi tarvinnut tarjota kuin yhdet kierrokset. Tämä johtui siitä että hävisimme illan lopuksi pelatun leikkimielisen Saksa-Suomi –”maaottelun” 5-6. Saksalaiset olivat kuitenkin sen verran reiluja, että päättivät omatoimisesti tarjota koko porukalle seuraavat, tällä kertaa Jägermaisteriakin parempaa Bachmann-yrttilikööriä. Naukkujen jälkeen aloimme tehdä lähtöä kaupungille muiden erasmus-tyyppien luokse. Olimme jo sanoneet heiheit porukalle, kun baarimikko huutaa vielä takaisin: ”ottakaa pojat vielä yhdet drinkit, talo tarjoaa.”

Selviytykää loskakeleistä!
terveisin Niiles

13.4.

Sunnuntait on tarkoitus ottaa lunkisti. Tällä kertaa ohjelmaa oli kuitenkin järjestetty yliopiston kansainvälisen toimiston (AAA) toimesta. Vuorossa oli kierros Hildesheimin nähtävyyksiin. Retki alkoi Hindenburgplatzilta, jonne kokoontui reilu kymmenen erasmusta. Ensimmäistä kertaa saksalainen ei ollutkaan täsmällinen, vaan myöhästyi kymmenisen minuuttia. Tällä kertaa luvassa oli eilisen tapaan nähtävyyksien bongailua sekä kävelyä. Opaana ollut Gerhard tiesi kyllä mistä puhui, mutta saksa oli sen verran sujuvaa, että sitä oli vaikea seurata. Ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen keskittyminen herpaantuikin, ja loppu oli pelkkää nyökyttelyä.

Hildesheimissa on, kuten kaikissa saksalaisissa kaupungeissa, helkkarin paljon kirkkoja. Hildesheimissakin niitä on ainakin viisi ihan keskustassa! Opas oli siinä mielessä oivallinen, että hän arvasi meidän osaavan omatoimisesti tutustua baareihin ja kahvioihin, sen takia kierros kirkkoihin oli osuva.

Kiertueella paljastui, että Hildesheim on rakennettu melkein kokonaan uudelleen sodan jälkeen. 800-luvulla perustettu kaupunki sisältää paljon feikkiä: toisen maailmansodan tuhot on korjattu uudelleen rakentamalla. Paikat näyttävät kuitenkin hienoilta ja alkuperäisen kaltaisilta, joten tunnelma on vanhanlainen. Kierros venähti ukkoskuuron alkaessa St.Michaelin kirkon tutustumisen aikana, ja vesisadetta joututtiin pitämään. Kierroksen kruunu oli kuitenkin pieni, idyllinen kahvila vanhan kaupunginosan sydämessä. Matala rakennus, kodikas tunnelma ja erittäin herkullinen leivos toi auringon sadepilvien keskelle.

Sunnuntain rentoilu sisälsi tällä kertaa pyykkien pesua ja nettiseikkailua (tämäkin on sitä) Juhon kämpillä.

tarinavuorossa jälleen,

Niiles

Alkutunnelmia ja 12.4.08 Hannover-on-Tour

Helou myös minun puolesta! Vaikka saamani kämppä täällä Hildesheimissa on hyvä, siitä puuttuu vain kaksi asiaa: pesukone ja netti. Nettiä olen yrittänyt neuvotella vuokraisännän kanssa. Informaatio-insinööri ilmoitti käyttävänsä koko 1 MB:n kaista omaan käyttöön, ehdotin, että jos tuplaamme ja maksan sitten puolet. Ei käynyt. Näin siis joudun - valitettavasti - kärsimään netittömyydestä. Tämän takia myös blogin aloitus on jäänyt kokonaan Juhon harteille. Yritän korjata tilannetta aina kun mahdollista (onneks Juhon luona voi omaa konetta käyttää netissä).

Juho aloittelikin jo ansiokkaasti ensimmäisen ja toisen viikon osalta. Kovin paljoa ei ole lisättävää - sanottakoon, että ensimmäinen viikko meni vauhdikkaasti. Ohjelmaa oli jokaiselle päivälle vähän liikaakin ja uusiin kasvoihin tutustui. :) Saksalaisten (ja muidenkin) kuvaa suomalaisista ollaan onnistuttu muuttamaan kovasti. Suomalaiset ei olekaan enää hiljaisia ja ujoja; vaan iloisia, puheliaita ja sosiaalisia. Tämä siis erään Hildesheimin alkuasukkaan suusta lausuttuna... Pientä kiirettä lisäsi ekalla viikolla kaikenmoinen paperien pyörittely, tilienaukaisu, passikuvia ottaminen, koordinaattoreiden tapaamisen jne. Vauhtiin kuitenkin päästin, ja ensimmäinen sunnuntai meni akkuja ladatessa.

Toinen viikko alkoi sekoilemalla. Ensikosketus saksalaiseen yliopistoon alkoi pehmeällä laskulla eli englanninkielisellä kurssilla. Se oli siis englannin opettamista harjoittava kurssi, kiva erilaisilla harjoitteilla maustettu keskustelukurssi, very nice. Toinen kurssi oliki sitten sitä sekoilua: ensiksi piti katsoa luentosali kurssikirjasta. Joo, L031, missään ei kuitenkaan oppaiden mukaan ole L-rakennusta. Sitten vaan seuraavalta vastaantulijalta kysymään: "Entsuldigung, wo liegt...". L tarkoittaa Lünebergstrassella olevaa hylättyä koulua. Pitkän saksankielisen esityksen jälkeen lopulta sainkin opastuksen sinne. Seuraavaksi sitten oikean huoneen etsintä ja paikalle odottamaan. Varmistus vieruskaverilta, ja kyllä, olin tullut väärään paikkaan. Syyksi paljastui kuitenkin painovirhe kurssioppaassa. Ei paljoa lämmittäny, kun jouduin ~10 minuuttia pyöräilemään ja hanskatkin unohtuivat... Ensimmäisen koulupäivän kruunasi saksan kurssi. Se alkoi 5 minuutin mittaisella alkupuheella kuinka jokaisen pitää tulla jokaiselle tunnille täsmällisesti klo 16:00. Lisätään, että noin minuutti alkupuheen jälkeen Juho ilmestyy paikalle.

Meillä erasmus-opiskelijoilla on vapaus valita kurssitarjonnasta kiinnostavimmat kurssit. Selitykseksi riittävät koodisanat "erasmus" ja "Hella". Jälkimmäinen viittaa koordinaattoriimme Hella Barlageen (käski kertoa terveiset Joensuuhun Hulmille). Vapaudesta valita kurssitarjottimella on tällä hetkellä englanninkielisiä kursseja (kulttuurien välisyys teemalla), pienet sisäliikkapelit, saksan kurssi ja kouluun tutustumiskurssi. Herkkuina tarjotaan luovan kirjoittamisen ja keskustelukurssia elokuvista. Mii laik!

--
Sitten otsikon mukaiseen aiheeseen: lauantaina 12.4. lähdimme Erasmus-on-tour -poppoon järjestämälle city-kiertueelle Hannoveriin. Hannover on siis noin Helsingin kokoinen suurkaupunki 30 kilometrin päässä. Reissuun osallistui iso joukko vaihtareita ja paikallisia - kaikki rennoimmasta päästä olevat. Saksalainen opiskelijakortti mahdollistaa meille kaikki ilmaiset ajelut Hildesheimin paikallisbusseilla sekä Deutsche Banhin junilla (ei Intercity) koko ala-Saksin alueella. Hannover kuuluu tähän kenttään, ja matka olikin aika edullinen.

Puolentunnin junamatkan jälkeen alkoi seikkailu Hannoverissa. Kaksi saksalaista opiskelijatyttöä toimivat koko päivän oppainamme. He esittelivät kaupungin kaikki must-see -paikat ja matka taittui jalkaisin - opastus tuli sakemannien kielellä sekä lyhyellä enkulla. Jossakin vaiheessa nähtävyydet alkoivat riittää, mutta muiden seura piti spiritin korkeana. Onhan kolme tuntia kelle tahansa liikaa! :) Kierroksen päätteeksi saimme tunnin aikaa käydä ostoksilla. Suomalais-englantilainen osastomme suuntasikin ensimmäiseen ravintolaan, joka sattui olemaan oriental-tyyppinen. "Einmal..., bitte."

Hannover-on-tour jatkui iltapäivällä käynnillä jossakin _helkkarin_ isossa puistossa. Päivän kävelyt alkoivat jo näkyä siinä määrin, että suuntasimme paikalle päästyämme ulkokahvioon. Jäätelöiden ja kahvien, sekä huonojen juttujen jälkeen käväsimme myös puiston puolella. Joku hullu, rikas, kuninkaallinen olikin rakentanut älyttömän keitaan. Kilometrin verran silmänkantamattomiin vihreätä, mutta loppujen lopuksi tylsää katseltavaa. Parit kuvat ja takaisin Hannoverin keskustaan.

Keskustassa heikoimmat luovuttivat ja lähtivät ekalla junalla takaisin Hildesheimiin. Jo edellä mainittu suomalais-englantilainen seurue vahvistui kahdella espanjalaisella, yhdellä ranskalaisella ja yhdellä belgialaisella. Tällä legiolla suuntasimme rehellisille kaljoille. Samana iltana pelattu Bundes-Liga -ottelu näkyi Hannoverin katukuvassa. Meille päivä oli kuitenkin sen verran pitkä, että väsymys pakotti jättämään Hannoverin illan vasta käynnistyessä.

Hildesheimiin päästyämme minä ja Juho suuntasimme suoraan bussilla kämpille. Osa legioonasta jatkoi vielä baariin. Huhhuh!

Tällä kertaa tarinoi,
Niiles

Pe 11.4

Perjantaina tuli otettua ensimmäiset tuntumat myös Saksan koulusysteemiin, kun menimme katsomaan tunteja Dietrich Pinnig - kouluun. Koordinaattorimme lupasi katsoa meille koulun valmiiksi, mutta kun hänestä ei mitään kuulunut, menimme liikunnanryhmäläisen tytön opastuksella koululle. Siellä meidät käskettiin katsomaan tunteja kahteen eri luokkaan 1. vuosikurssin opiskelijoiden kanssa; ymmärrys tietysti täysi sata :) Itse tein havaintoja, että aika kova kuri tuntui olevan ainakin siinä luokassa missä itse olin seuraamassa; 2-luokkalaisia oppilaita ja tiukan oloinen naisopettaja. Tunnin jälkeen siirryimme yliopistolle, jossa sitten tuli taas saksaa hyvin nopeaan tahtiin ja puitiin ilmeisesti tunteja ja opettajat kertoivat kurssin kulusta.

Illalla lähdimme tutustumaan paikalliseen kylään. Reissu myytiin meille malliin "baari keskellä metsää, mahtava paikka". No tottakai lähdettiin mukaan. Reilun tunnin metsäkävelyn jälkeen saavuimme pieneen kylään, jossa oli sitten ruokaravintola. Mahtavat safkat mutta bileet nyt ei muuten hyvin kummoiset olleet. Sieltä päästyämme 45 min kävelyn jälkeen pyöriä etsiessämme hajotin sitten farkut aidan yli kiivetessä :O Farkkujen vaihdon jälkeen baariin suomalais-espanjalais-ranskalaisella kokoonpanolla. Hienot bileet paikallisessa pascha-nimisessä discossa, paha vaan kun aamulla oli kymmeltä lähtö sitten hannoveriin.. :D



-tarinoi Juho

Toisen viikon väliraportti

Maanantaina alkoi sitten "totinen" opiskelu :D Itse aloitin pelaamalla ensin 2h sulkapalloa, sitten 3h saksan kielikurssia ja sitten 2h koripalloa, kivaa tämä yliopisto-opiskelu! :) No saksan kieltä siinä tietysti samalla oppii/yrittää ymmärtää, onneksi liikunnan kursseilla vaikuttaisi olevan myös erittäin mukavaa porukkaa joka pyydettäessä sitten kääntää myös englanniksi ohjeita(taisi joku kyllä kääntää pyytämättäkin kun en ihan reagoinut oikealla tavalla;D) Havaintona liikunnan kurssilla oli myös se että ryhmän taso on erittäin hyvä; esimerkiksi sulkapallossa ryhmä juoksi kenttää ympäri samalla pallotellen, jotenkin epäilisin, että ei onnistuisi Suomessa..:O

Tiistaina osallistuimme sitten Niileksen kanssa pienpelikurssille. Kurssilla harjoitellaan erilaisia pienpelejä suunnattuna kouluopetukseen, erittäin hyvä kurssi siis meille luokanopettajille liikunnanopettamista ajatellen. Tietysti saksaksi, joten hyvin erikoisia kommentointeja ei vielä osattu kyllä peleistä antaa :D Tämän kurssin jälkeen osallistuimme kurssille "negotiating across cultures", hyvin mielenkiintoisen oloinen kurssi sekä opettaja. Koulun jälkeen kävimme kaupungilla tekemässä tarpeellisia ostoksia(mm.pyöränpumppu, uusi sisärengas lauantaina heti puhjenneeseen eturenkaaseen + futiskengät).Illalla oli tarkotus lähteä ulos mutta en sitten jaksanut olla kuin ensimmäisen pubin, sen jälkeen alkoi tuntua olo kipeältä ja muu porukka jatkoi menoa.

Keskiviikko: Ei minun päivä. Tänään sitten päätin nukkua pitkään ja hartaasti flunssaa pois, mutta yliopistolle oli pakko lähteä, koska silloin oli 2 alkavaa kurssia. No sinne päästyäni olo tuntui huonolta ja totesin kaupan päälle että molempien kurssien ensimmäiset kerrat oli siirretty ensi viikkoon, olon kannalta siis hyvä mutta hieman ärsytti turha reissu yliopistolle. Positiivista oli kyllä suhteellisen sujuva saksankielinen keskustelu parin liikunnan opiskelijan kanssa, ainakin minä ymmärsin ja he teeskentelivät ymmärtävänsä minua. Kyllä se tästä :D
Poistulomatkalla kävin hakemassa Niilekseltä Tuntemattoman sotilaan ja luin sitten sitä peiton sisällä ja lepäilin flunssaa pois.

Torstai: Osallistuimme mielenkiintoiselle kurssille Niileksen kanssa. "Aspects of Intercultural Communication". Saimme myös paikalliset opiskelijakortit, joiden avulla pystyy matkustamaan ilmaiseksi koko Niedelsachen- osavaltion alueella paikallisjunilla ja busseilla, mahtavaa!

Tämmöstä runoilua ja ajatusvirtaa siis tänä iltana, jatkoa seuraa taas joskus kun inspiraatio iskee :D
-Juho

ensimmäisen viikon tunnelmia..

Laiskuudestani ja Nipan netin puutteesta johtuen blogi on ollut vähän vähemmän aktiivinen..No mutta, nyt löyty sauma naputella ensimmäisen viikon tunnelmat yhteen.

Keskiviikkona päätimme Niileksen kanssa lähteä hankkimaan pyörät, alkoi kävely jo tympäännyttää..Olimme saaneet yliopistolta vihjeen että käytettyjä pyöriä olisi myynnissä rautatieaseman takana. Sinne siis. Aluksi menimme tietysti väärään kojuun, jossa sitten supliikkimiehenä saksalla ilmoitin että haluttaisiin ostaa pyörät. Sieltä kojusta meidät sitten ohjattiin seuraavaan loosiin, jossa totesimme päätyneemme jonnekin nuorison työllistämispajalle. Meidät ohjattiin takapihalle, jossa oli ehkä 100 kappaletta enemmän ja vähemmän rikkinäisiä pyöriä. No sitten vanhempi mies näytti meille mitkä pyörät ovat varattuja ja kehotti meidän valitsemaan mieluiset pyörät sieltä; he lupasivat korjata meille pyörät sitten perjantaiksi ja myydä ne 30e:lla, ei paha. Päädyin sitten valitsemaan itselleni klassisen 20" ponin, 1 vaihteisen sotaratsun jonka brittiläiset tytöt pubikierroksella ristivät "pienen tytön pyöräksi". Niiles päätyi kasarivärityksellä koristeltuun maastopyörään. Illalla piipahdimme Coctaililla tutorini ja hänen kaveriensa kanssa.

Torstai: Lisää info-juttuja yliopistolla, aamusta ei onneksi tarvinnut lähteä tilinavaukseen, koska olimme nohevina poikina käyneet pankissa jo edellisenä päivänä hankkimassa tilit pankinjohtajan lievästä närkästyksestä huolimatta. Iltapäivällä esiteltiin sitten erasmus-on- tour sekä jokin kansainvälisyysjaosto tjsp, hyvin mielenkiintoisia molemmat. Illalla menimme sitten ensimmäisiin kunnon bileisiin paikalliselle ammattikorkeakoululle. Täällä oli siis oma alkoholin myynti(kuulemma jopa laillinen) sekä muutenkin puitteet kunnossa ja tupa täynnä porukkaa. Hyvältä vaikuttaa siis :)

Perjantaina ei ollut sitten varsinaisesti koulua, illalla oli sitten vuorossa pubikierros a´la erasmus-on-tour(eli siis järjestö joka järjestää bileitä ja vierailuja eri kaupunkeihin Saksassa). Tutuksi tulivat Wild Geese, Desio ja Amadeus ja useita uusia saksalaisia tyyppejä, vastaanotto on kyllä ollut erittäin mahtava ja tapaamamme ihmiset hyvin asiallisia ja ystävällisiä. Pienen kaupungin tunnelmaa.

Lauantaina sitten tapasin henkilökohtaisen Tandem-kaverin. Täällä on siis järjestelmä, että jos vaihtari haluaa opiskella saksaa ja samalla opettaa omaa kieltään halukkaalle, kansainvälinen toimisto toimii välittäjänä. Minuun otti yhteyttä Lea- niminen saksalainen tyttö, joka oli ollut tampereella vaihdossa 7kk. Oli opiskellut suomea sen ajan mutta vielä on sanavarasto ja uskallus käyttää hyvin kapoinen. Juttelimme siis hänen kanssa saksaa pääosin, minä ainakin siis opin tässä yhteistyössä. Ja todella mukava tyttö sattui minulle tandem-kaveriksi että siis mielellään juttelee saksaa/suomea :) Koomista oli kyllä, että Lea tuntui tietävän hyvinkin selvästi Ilkka Kanervan tekstiviestikohusta, että tämmöstä suomikuvaa sitten maailmalla :O

Illalla kävimme brittityttöjen Ellien ja Vikkin(on muuten mahtava Lontoon aksentti btw) kanssa Desiossa ja sitten sen jälkeen Campus nimisessä yökerhossa, jossa oli kanssa mahtava meno. Mielenkiintoista täällä on baareissa että varsinaista sulkemisaikaa ei ole, bileet loppuu sitten kun porukka lähtee :D

Sunnuntailta ei oikeastaan mitään järkevää..

-Juho

Tiistai 1.4.08

Ensimmäisen aamun herätys oli hyvin mielenkiintoinen:
Puhelu saksalaisesta numerosta ja alkaa tulemaan saksaa hyvin nopeella temmolla :) No kyse oli siitä että Carola, tyttö mikä oli meitä vastassa asemalla, toi minulle pyyhkeitä omasta vaatekaapista kun sanoin sille illalla että minulla ei ole pyyhkeitä mukana. Mukavaa porukkaa täällä siis!

Aamulla menimme yliopistolle tervetuloa-aamiaiselle, jonne kokoontui kirjava porukka erasmusväkeä joka puolelta eurooppaa. Havaintoja teimme saksalaisten lisäksi ainakin espanjalaisista, kreikkalaisista, briteistä, venäläisistä, ukraanalaisista, ranskalaisista, liettualaisista, belgialaisista ja tietysti suomalaisista vaihto-oppilaista :) Saksan kieleen tutustuminen alkoi sitten viimeistään täällä aamupalalla, kun oli pitkät puheet saksaksi ja hyvin simppelisti englanniksi. Tämä on tietysti hyvä kielitaidon kehittymisen kannalta.

Aamiaisen jälkeen menimme rekisteröitymään Hildesheimin kaupungintalolle. Olemme siis virallisesti saapuneet kaupunkiin. Tämän jälkeen kiertelimme kaupoista kaikki akuutit tavarat tutorini opastuksella. Mukaan lähti Nipan lisäksi Ramon niminen espanjalainen kaveri, joka on osoittautunut hyvin taiteelliseksi hiihtäjäksi. Mukava kaveri, mutta onnistuu kyllä tyylikkäästi eksymään joka paikassa :D

Tämän jälkeen kävimme kämpillä ja illalla takaisin kaupunkiin istuskelemaan vaihtareiden kanssa iltaa. Menimme Ramonin kanssa edeltä, Niileksellä oli tapaaminen vuokraisännän kanssa. Ramon oli siis hyvin varma, mistä päin pääsemme kaupunkiin, joten itse sitten ajattelin seuraavani häntä. No sitten alkoi pikkasen epäilyttämään kun moottoritieopasteet Hannoveriin tulivat vastaan. Tulin sitten siihen tulokseen että ei Ramon ollutkaan ihan kartalla :D No perille löydettiin kuitenkin saksalaisen kaverin opastuksella ja tunnin kävelylenkin jälkeen :P

Irkkupubissa istuskeltiin sitten iltaa ja tutustuttiin kreikkalaiseen vaihtaripariskuntaan ja ranskalaiseen tyttöön. Asiallista porukkaa. Saksa oli yhteinen kieli suurimmaksi osaksi, joten aivan mielettömän henkeviä ei vielä tullut juteltua ;)

-Juho

Maanantai 31.3.08 Vaihto alkaa!

Blogi on siis Juhon ja Niileksen yhteinen, enemmän tai vähemmän ajatusvirtana kirjoitettu, matkapäiväkirja Hildesheimin vaihdon ajalta. Laittelemme tänne siis tarinaa aina kun ehditään/jaksetaan, välillä Juhon(aloittava osapuolin) ja välillä Niileksen tarinoimana :)

Matkaan lähdettiin Tampereelta, Ryanairin kansainvälisillä siivillä kohti Bremeniä 10.30. Koneeseen päästiin matkalaukkujen tasapainottamisen jälkeen. Lento meni hyvin ja laukutkin oli siirtynyt saksanmaalle, keine problem siis.

11.30 paikallista aikaa. Bremenissä alettiin sitten ihmettelemään että mikäs maa ja meininki. Piti siis orientoitua saksan puhumiseen tai ainakin aluksi ymmärtämiseen. Infosta saatiin kuitenkin neuvot ja liput englanniksi ja päästiin oikealla ratikalla Bremenin keskustaan.

Yhen välipysäkin ja harhailun jälkeen löydettiin Hauptbahnhofille, josta napattiin sitten Niedersachen tiketti automaatista ja alettiin odottelemaan sopivaa junaa, jolla pääsisi Hildesheimiin.

Noin klo 16. Hildesheimiin selvittiin ja vastassa oli sitten 3 saksalaista tyttöä, onneksi vielä auton kanssa eli matkatavaroiden raahaaminen loppui sitten siihen. Aluksi menimme minun kämpille, varustus: 2h+k+huonosti englantia puhuva saksalainen Marten-kämppis. Kämppä erittäin asiallisella paikalla ja kämppäkaverikin mukava, kunhan vaan yhteisen kielen löytää.

Niileksen tavarat jätettiin myös tähän kämpille, koska sen perhemajoitukseen pääsi vasta parit tunnit myöhemmin. Tämän jälkeen meidän tutorimme, Cati ja Ramona sekä 1 vieraileva tähti Carola, lähtivät näyttämään meille yliopiston(joka on noin 10min kävelyn päässä minun kämpiltä). Yliopisto on mukavan oloinen, suhteellisen pieni ja napakkaan rakennettu.

Tämän jälkeen Niiles meni tutustumaan omaan majoitukseensa(omakotitalon yläkerta kokonaan) ja minä jäin tutustumaan kämppikseeni hyvin kirjavalla enkku - saksa - suomi - kielitaidolla.

Illasta käytiin sitten pitsalla tutoreiden, Carolan, vaasalaisen Camilan, Camilan 4-vuotiaan ruotsia puhuvan Niko-pojan kanssa. Hyvin kansainvälinen ilmapiiri siis, 4 kieltä samassa pöydässä, ei tehnyt siis yhtään tiukkaa minun tunnetusti loistavalla kielitaidolla :D

Ensimmäisen päivän tunnelmat hyvin lupaavat ja vastaanotto todella lämmin, tästä siis hyvä jatkaa :)

-Juho