Aamu alkoi Pienpelien kurssilla (Kleine Spiele). Jotenkin minulla on vahva tunne, että suomeksi tai englanniksi käytynä tämä kurssi olisi antoisa ja hyödyllinen luokanopettajan työhön, mutta saksaksi käytynä sen anti jää omalla kohdallani vähäisemmäksi. Kurssilla toiset opiskelijatkin puhuvat huonoa englantia, eikä heiltä saa tarkkoja käännöksiä säännöistä ja ohjeista. Kaikkea sekavuutta lisää, että opettaja ja opiskelijat puhuvat aika paljon. Demot ovat vieläpä heti aamutuimaan, jolloin tuskin kukaan on vastaanottavimmillaan. Tälläkin kerralla sisältö meni omalta kohdaltani enemmän kuin metrin yli ymmärryksen - Juho sentään välillä nyökytteli - mutta onneksi toisia opiskelijoita seuraamalla pääsee aina vähän jyvälle. On nimittäin tosi noloa kun hippaleikissä ei tajua kiinnijäätyään tehdä jotain määrättyjä juttuja.
Ah, onneksi osa kursseista on sentään englanniksi. Yksi näistä on Negotiation Across Cultures, mr. Jarmanin luennoima kurssi kulttuurieroista. Englannin kieli tuntuu aamuisen jälkeen huomattavasti kotoisammalta.
Saimme päivällä kutsun Juhon tandem-kaveri Lealta mennä pelaamaan illalla pöytäjalkapalloa eli Kickeriä paikalliseen pubiin. Kicker on vanhantyylinen puinen pöytäjalkapallopeli (esim. Miininnillä on sellainen), joka tuntuu olevan kovasti paikallisten suosiossa. Paikkamme Schluckspecht –niminen pubi on juuri sellainen, kuin saksalaisen pubin voisi kuvitella olevan: suurin osa asiakkaista yli nelikymppisiä miehiä jotka tulevat seuraamaan fudista kankaalta, juomaan pari tuoppia olutta, pelaamaan baaripelejä (Kicker, biljardi, Darts, raha-automaatit) ja tapaamaan kaltaisiaan vanhan rock-musiikin soidessa taustalla. Lean lisäksi seuraamme liittyi kaksi Lean kaveria ja myöhemmin kaksi nuorta tyyppiä lisää. Kicker on todellakin viihdyttävä peli, siinä pelataan aina kaksi vastaan kaksi pelejä, kunnes jompikumpi on päässyt kuuteen maaliin. Tärkein sääntö on, että jos peli päättyy 6-0, joutuu häviäjä tarjoamaan voittajille kierroksen Jägermeisteria. Vaikka olemmekin Juhon kanssa pelin aloittelijoita, ei meidän onneksi tarvinnut tarjota kuin yhdet kierrokset. Tämä johtui siitä että hävisimme illan lopuksi pelatun leikkimielisen Saksa-Suomi –”maaottelun” 5-6. Saksalaiset olivat kuitenkin sen verran reiluja, että päättivät omatoimisesti tarjota koko porukalle seuraavat, tällä kertaa Jägermaisteriakin parempaa Bachmann-yrttilikööriä. Naukkujen jälkeen aloimme tehdä lähtöä kaupungille muiden erasmus-tyyppien luokse. Olimme jo sanoneet heiheit porukalle, kun baarimikko huutaa vielä takaisin: ”ottakaa pojat vielä yhdet drinkit, talo tarjoaa.”
Selviytykää loskakeleistä!
terveisin Niiles
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti