16.4. – 17.4.

Yliopistolla toimii useampia elokuva-kerhoja jotka näyttävät uusia elokuvia opiskelijahinnoilla (1-2 euroa) joka viikko. Tarjonta on sitä samaa, mitä Tapiossakin näytetään Joensuussa. Valitettavasti kaikki näytökset ovat dubattuja saksaksi, joten se estää – ainakin minua – menemästä leffaan. En yksinkertaisesti kestä kuunnella Homer Simpsonin puhuvan saksaa. Myös suomalainen elokuvatuottajaopiskelija Elli vastustaa saksa-dubbauksia viimeiseen asti. Näin kaksi elokuvahullua joutuu jäämään ilman elokuvatarjontaa. Tilannetta korjaa onneksi pikkaisen yliopistolla oleva elokuva-kurssi, jota minä sekä Elli käydään. Kurssilla katsotaan viimeaikaisia englanninkielisiä elokuvia _alkuperäisellä_ ääniraidalla sekä keskustellaan niistä englanniksi.

Käymme muiden vaihtareiden tapaan Aspects of Intercultural Communication –kurssia. Kurssi on myöskin mr. Jarmanin pitämä. Saimme kotitehtäväksi pohtia, mikä kulttuurishokkeja olemme elämämme aikana kohdanneet. Mieleen tuli heti muutamia. Ensimmäisenä kulttuurishokkina minun kohdalle tuli läpinäkyvä kalkkunaleike. Leivänpäällisiä ostaessa tarjontaa on kaupoissa laidasta laitaan. Jostakin kumman syystä eräällä kauppareissulla jäi käteen kalkkunaleikepaketti, joka kämpillä avatessa tuotti yllätyksen: läpinäkyvät kalkkunaleikkeet! Leikkeissä kalkkuna oli pieninä paloina jonkin hyytelönnäköisen keskellä. Voitte kuvitella, että makukin oli aika muovinen. Phyi! Toinen kulttuurishokki on myös kauppareissulta. Komet-nimisellä ruokakaupassa on hyvä valikoima ruokatarvikkeita, olenkin valinnut sen kaupakseni. Siellä on myös alennuskoreja, joisa on valikoimasta poistuvia tai kohta-vanhentuvia tuotteita. Kerrankos sieltäkin tekee löytöjä: 2dl:n brandy-pullo – tuhtia tavaraa siis - 1,19 eurolla!

Kolmas erikoisuus on saksalainen wc-istuin. Se on malliltaan sellainen, että kiinteämpi tavara jää kuivalle ”hyllylle”, josta huuhteluvesi vie sen mukanaan paskalaitokselle, tavara ei siis sukella veteen. Tämä ”hylly” on siinä mielessä ikävä, että miehisellä virtsaamistyylillä juoksevia tarpeita tehtäessä roiskeita meinaa tulla. Hylly myös likaantuu suomalaista vastinetta helpommin. Hyötynä hyllystä on se, että kiinteän pommin tippuessa se on äänetön ja vesi ei roisku takapuolille. Juhollakin on yksi kulttuurishokki lisättävänä. Kerran hänen Marten-kämppis kysyi suoraan, että milläs tyylillä sinä pissaat. Hyvällä mielikuvituksella asiasta voi tietenkin päätellä hyvin monenlaista. J Marten viittasi kaiken järkeilyn perusteella kuitenkin ilmeisesti wc-istuimen roiskeisiin.

Torstaina 16. päivä pidettiin ensimmäiset Mensa-Party yliopistolla. Mensa tarkoittaa saksalaista Verolaa, yliopiston opiskelijaravintolaa siis. Mensa-bileiden henkeen kuuluu, että kaikilta tutuilta kysytään kohdatessa onko hän (sekä se ja se) menossa illalla liikkeelle. Tällä kertaa yliopiston bileiden aikana toisaalla oli myös ammattikorkeakoulun bileet. Yliopiston bileisiin menee - paikallisten mukaan - enemmän naisia, kun taas ammattikorkea bileissä on jätkiä. Meidän kahden olikin erittäin helppo tehdä päätös kumpaanko me halutaan mennä. Kieltämättä illan tunnelmaa latisti osan tuttavapiiristä puuttuminen. Bileet olivat kuitenkin mukavat ja ihmiset hyvällä tuulella. Minun mielestä teknojumputuksen sijasta hitaita kappaleita olisi saanut olla enemmän. Mensa-Partyjen päättyessä olimme Juhon kanssa viimeisten joukossa lähtemässä pois. Minä suuntasin vielä illan päätteeksi yhden Annick-nimisen belgialaisen vaihtarin kanssa soittamaan pianoa yliopiston pianohuoneeseen kellon näyttäessä neljää.

Sain aikaisemmin viikolla opiskelijakorttiini (Studierendenausweis) kulkuluvan yliopiston päärakennuksen käytäville mihin kellon aikaan tahansa. Ilmoitin koordinaattorillemme Dr. Hella Barlagelle, että haluaisin pitää vaihdon aikana pianonsoittotaitoa ja hän otti asian hoitoonsa. Hella sai neuvoteltua minulle kulkuluvan, joka siis mahdollisti yölliset soittelut. Heitimme asiasta Hellan kanssa kerran huulta, sillä kaikilla henkilökunnastakaan ei ole samaa rajatonta kulkuoikeutta.

Flow-kirjoittelua sunnuntai-iltana,
Niiles